minun valintani
– Täällä törmäsi siihen, miten eri tavalla asioista voi-daan
ajatella. Se on rikkaus.
Asianajotausta antaa Ojasen mielestä hyvät eväät
poliittiseen vaikuttamistyöhön.
– Asianajomaailmassa olen oppinut taidon katsoa
asiaa sekä omasta että neuvottelukumppanin näkö-kulmasta.
Silloin löytää oikean tavan argumentoida ja
etsiä ratkaisua. Siitä on kyse myös nykyisessä tehtäväs-säni,
kun joudumme perustelemaan esimerkiksi, miksi
valtion budjetissa pitää varata 100 miljoonaa vuodessa
uusiin suojelualueisiin.
Asianajajataustasta on etua myös erilaisissa kuule-mistilanteissa.
– Jos sanon esimerkiksi valiokunnassa, että 25 vuo-den
liikejuridiikkakokemuksen perusteella tiedän, että
maailma toimii näin, se otetaan vastaan.
Ojanen painottaa, että uuden hallituksen työssä
keskiössä olevat vaatimukset esimerkiksi päästövä-hennyksistä
eivät ole viherpiipertämistä, vaan talou-denkin
kannalta keskeisiä kysymyksiä.
– Tähän asti seuraava sukupolvi on aina saanut pa-remman
maailman, mutta nyt on ajettu niin kovaa ja
luonnonvaroja tuhlaavalla rakenteella, että meidän jäl-keemme
uhkaa jäädä jotain ihan muuta. Minun suku-polveni
tontilla olisi huolehtia, että se homma kääntyy
järkevälle tolalle. Sitä WWF tekee poliittisella vaikut-tamistyöllään.
Jo asianajajan työssä Ojanen piti siitä, että työtä oh-jasivat
taustalla olevat arvot.
– Asianajajat voivat olla ylpeitä työstään, se on todel-la
arvokasta ja tärkeää. Kun siirryin tänne, monet sa-noivat,
että olipa rohkeaa. Itse koen, että kävipä tuuri,
että voin 30 vuoden asianajouran jälkeen hyödyntää
kaikkea osaamistani täällä. Että voin olla maapallon
edunvalvoja.
ASIANAJAJIA TARVITAAN MUUTOKSEEN
Vielä muutama vuosi sitten elimme maailmassa, jossa
ilmasto- ja monimuotoisuuskysymykset eivät kuuluneet
juristin tontille. Ojanen painottaa, että viimeistään nyt vas-tuullisuus
täytyy integroida mukaan kaikkeen tekemiseen.
– Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ympäristön ja
talouselämän edut kulkevat samaan suuntaan.
Olisi hienoa, jos asianajajat nostaisivat ilmastokestävyyden
keskusteluun asiakkaidensa kanssa.
Käytännössä tämä tarkoittaisi Ojasen mukaan sen selvit-tämistä,
miten kulloinenkin suunniteltu yritysjärjestely suh-tautuu
Pariisin ilmastosopimuksen määrittelemään ”uuteen
maailmaan”, jossa päästöt pitää leikata ja lämpeneminen
rajata 1,5 asteeseen.
– Se on se kysymys, jonka toivoisin, että liikejuristit laittai-sivat
dd-listoillensa.
Yksi WWF:n tärkeä viesti hallitusneuvotteluissakin oli,
että nyt on kiire tehdä poliittiset päätökset, jotka huomioivat
ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät reuna-ehdot,
ja antavat yritystoiminnalle raamit. Aikaa ei ole enää
hukattavaksi.
Ojanen muistuttaa, miten arvokasta asianajotoimistojen
tekemä pro bono -työ on lahjoitusten ja hanketukien varassa
toimiville järjestöille. Se on myös toimistojen elinehto,
mikäli ne haluavat rekrytoida nuoria osaajia.
– Dittiksellä huomasin, että rekrytointitilanteissa nuoret
halusivat tietää, mitä toimisto tekee vastuullisuuden eteen.
Nuorille merkityksellinen tekeminen on muutakin kuin
taloudellisia arvoja.
”WWF:N ANSIOSTA
YMMÄRSIN, MITEN
VAKAVA TÄMÄN
MAAILMAN
TILANNE ON. ”
27