Tein ensimmäisen testamenttini vähän yli nelikymppi-senä,
kun omaisuutta oli karttunut yrityskaupan vuoksi
sen verran, että asia alkoi mietityttää. Mitä tapahtuisi,
jos kuolisin yllättäen? Tämä oli erityisen askarrutta-vaa,
koska elin uusperheessä. Halusin testamentilla
varmistaa puolison ja hänen lapsensa aseman. Testa-mentti
jäi asianajotoimistoon säilytettäväksi.
Muutin testamenttia hiljattain, koska olosuhteet oli-vat
muuttuneet.
Tästä testamentista lähetin kaikille perillisille säh-köpostin,
jonka liitteeksi skannasin testamentin. Vaikka
Hilkka Salmenkylä ei haastattelussa kehota näin
tekemään, koin itse tämän rehelliseksi ja tilannetta sel-ventäväksi
teoksi. Muistin myös mainita, ettei minulta
välttämättä jää perittäväksi pennin hyrrää, joskaan se
ei ole varsinaisesti tavoitteeni. Tämä, niin ikään asian-ajajan
avustuksella laadittu testamentti, on toistaiseksi
säilössä kenkälaatikossa, jossa säilytän muitakin tär-keitä
papereita.
Toivoisin, että voisin rekisteröidä sen maistraattiin,
koska olen toivottoman huono pitämään papereita tal-lessa.
Muutan usein, mikä lisää katoamisriskiä. Kanna-tan
siis vankasti Asianajajaliiton aloitetta asiassa.
Jouduin myös hiljattain äitini kuoleman vuoksi teke-misiin
testamenttiasioiden kanssa. Äitini kuoli Espan-jassa.
Omasta kokemuksestani voin yhtyä Salmenkylän
neuvoon: ulkomaille muuttavan kannattaa lisätä
testamenttiinsa lauseke Suomen laista. Asioiden sel-vittely
on riittävän hankalaa ilman yhtään ylimääräistä
pulmaa, kuten se, minkä maan lakia nyt noudatetaan
ja onko se mahdollisesti ristiriidassa vainajan tahdon
kanssa.
TOIMITTAJALTA: MIKSI TEIN TESTAMENTIN?
17