henkilö kuvassa
”SUULLISESSA
ISTUNNOSSA VOI
OLLA SOSIAALITYÖN-TEKIJÖITÄ,
JOTKA EIVÄT OLE
KOSKAAN TAVANNEET
ASIANOMAISTA
PERHETTÄ.”
hettä. Hallinto-oikeus on väärä paikka paikata jonkin
sektorin työvoimapulaa, hän napauttaa.
Lapsiasiavaltuutettu haluaa kehittää myös lasten oi-keusturvan
toteutumista.
– Oikeus hyvinvointiin ja koulutukseen riippuvat
sosioekonomisesta taustasta ja asuinpaikasta. Tämä
säteilee ennen kaikkea lapsiin, jotka eivät itse voi ajaa
oikeuksiaan.
Osallistumista sen sijaan kehitetään Suomessa aktii-visesti
useilla eri aloilla. Lasten ja nuorten osallistumi-sesta
onkin hienoja esimerkkejä, kuten Lasten Parla-mentit
ja kuntien nuorisovaltuustot.
– Lasten ja nuorten edustuksellisella demokratialla
on Suomessa pitkät perinteet oppilaskunnista alkaen,
mikä on hieno asia. Lapsen oikeuksien sopimuksessa
osallistumisella ja osallisuudella ei kuitenkaan aivan
tarkoiteta sitä.
Piiloudutaanko Suomessa sitten edustuksellisen
demokratian taakse ajattelemalla, että meillähän on jo
asiat hoidossa?
– Sitä meillä tehdään koko ajan. Nuorisobaromet-rin
mukaan 15–29-vuotiaat nuoret kokevat oppivansa
vähiten sekä vaikuttamisen keinoja että taloustietoja
ja -taitoja. Niillä molemmilla taidoilla haalitaan valtaa,
Pekkarinen huomauttaa.
– Me aikuiset otamme lapset mukaan päätöksente-koon
niin kauan kun se on kivaa, mutta kun kyseessä
on jokin vakavampi tai ikävämpi asia, me suljemme
lapset lastensuojelun nimissä prosessin ulkopuolelle.
Aikuisilla on toki viimeinen vastuu, mutta se ei saa tar-koittaa
sitä, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi.
VÄKIVALTAA JA PÄIHDEONGELMIA
Viidennes suomalaisista vastaa edelleen hyväksyvänsä
kuritusväkivallan. Lapsiperheissä tapahtuneet väkival-lanteot
ovat usein yhteydessä matalampaan koulutuk-seen
ja heikkoon taloudelliseen tilanteeseen. Useilla on
myös kokemus siitä, että on hakenut apua, jota ei ole
lopulta saanut. Väkivallan ehkäisemiseen Pekkarisella
on tarjolla lääkkeitä, joita tulisi olla hyvin saatavilla: tu-kea
ja työkaluja väkivaltaisten ajatusten hillitsemiseksi.
Pekkarisella on omakohtaisia kokemuksia neuvolas-ta
saatavasta tuesta. Hän on edelleen tyytyväinen neu-volan
henkilöstöön, mutta muistelee panneensa mer-kille,
ettei vaikeammista asioista, kuten perheväkival-lasta
ja päihteiden käytöstä, keskusteltu tai kyselty.
– Olisi tärkeää, että niin äideillä kuin isilläkin olisi
mahdollisuus saada tukea, jos he pelkäävät vahingoit-tavansa
lastaan. Osa toki legitimoi väkivallan, koska he
ovat itse kokeneet kuritusta lapsena, Pekkarinen toteaa
ja jatkaa:
– 1980-luvulla kirjoitetuissa sosiaalihallituksen muis-tioissa
lukee, että jos kiellämme fyysisen kurittamisen,
meidän täytyy antaa vanhemmille muita työkaluja vai-keista
kasvatustilanteista selviämiseen. Jos oma kult-tuuritausta
sallii kurittamisen tai jos ei ole kokenut
kurittamisesta huolimatta tulleeksi kaltoinkohdelluksi,
on vanhemman vaikea ymmärtää kurittamisen kieltoa,
jos ei anneta muita vaihtoehtoja tilalle.
– Ja kasvatustilanteethan voivat olla kamalia! Tahto-
ikäisen kanssa vanhempi voi joutua primitiivisen raivon
valtaan, hän lisää.
LISÄÄ LAPSIYSTÄVÄLLISYYTTÄ
OIKEUDENKÄYNTEIHIN
Pekkarinen kertoo arvostavansa suuresti asianajajia ja
tuomareita. Asianajajien rooli on hänen mukaansa en-siarvoisen
keskeinen, kun pyritään oikeudenmukaiseen
ja luottamusta herättävään yhteiskuntaan.
– Toivoisin, että ihmisillä olisi entistä matalampi
kynnys hakeutua asianajopalveluiden piiriin. Hyvä
asianajaja
osaa kiinnittää asiakirjoissa huomiota oikei-siin
kohtiin. Hallinto-oikeustyössä näkee, että henkilöt,
joilla ei ole oikeusapupäätöstä, tulevat paikalle ilman
asianajajaa.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä on valitettavaa, ettei
tuomioistuinjärjestelmämme ole puitteiltaan ja toimin-tatavoiltaan
kovin lapsiystävällinen.
– Asioiden käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä. Lap-suus
on lyhyt ja ihmiset voivat joutua elämään kohtuut-tomissa
tilanteissa liian pitkään. Lapsiin kohdistuvissa
väkivaltaan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvissä
tapauksissa lapsen terapiaan pääsykin usein viivästyy.
Suomeen on kuitenkin tuotu kansainvälisiä malleja
lapsiystävälliseen oikeudenkäyntiin. Hallinto-oikeuden
jäseniä on muun muassa EU-rahoituksella koulutettu
lapsiystävälliseen oikeudenkäyntiin ja lapsen kohtaa-miseen.
– Tuomioistuinjärjestelmässämme olisi hyvä huomioida
lojaliteettiristiriidat pienten lasten kohdalla.
Usein näkee, ettei lapsi halua tietenkään asettua van-hempiaan
vastaan tai ilmaista, että olisi mieluummin
muualla kuin vanhempiensa kanssa.
Pekkarisen mielestä meillä myös monesti ajatellaan,
että vanhempien ja lasten edut ovat yhtäläiset.
– Näinhän se ei aina ole. Meillä on ongelmia erottaa
lapsioikeus ja perheoikeus toisistaan, hän toteaa.
22