2 Kirkonseutu 4/2018 27.1.2018
Blogi
>
LUE LISÄÄ
KIRKONSEUTU.FI
MENNÄÄN istumaan olohuoneeseen, kutsut. Tietysti, jos vain jaksat
istua ja jaksathan sinä, vaikka ikää on jo liki 100 v.
---
Koska oikein on minun aikani lähteä, kysyt? Niin, kun sitä ei tiedä,
vastaan, kukaan ei tiedä, paitsi Taivaan Isä. Pyydät, että lauletaan taas se
tuttu virsi ennen kuin lähdet. Se Päivä vain ja hetki kerrallansa. Ovella
muistutat minua, että tulisin taas käymään. Vaikka tiedät, että tulen.
Virve Valkovuori blogissaan Tarina kohtaamisesta
Pyhänseutu Pääkirjoitus
Virsi
Hyvä paimen |
2
SUNNUNTAI 28.1.
Ansaitsematon armo
Päivän latinankielinen nimi septuagesima
(= seitsemäskymmenes)
ilmaisee päivien lukumäärän
pääsiäiseen, johon seurakunnan
katse nyt kääntyy. Tästä päivästä
on vanhastaan alkanut papiston
paasto. Seurakuntaa kehotetaan
kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan
armoon luottaen.
Päivän evankeliumiteksteissä
muistutetaan, että Jumalan
armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä
on sama kaikkia kohtaan.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 18:2-7, 1. Sam. 16:1-13,
Room. 9:11-23, Luuk. 17:7-10
SUNNUNTAI 4.2.
Kynttilänpäivä
Kristus, Jumalan
kirkkauden säteily
Nimitys kynttilänpäivä juontaa
siitä keskiaikaisesta tavasta, että
tänä sunnuntaina vihittiin vuoden
aikana kirkossa käytettävät kynttilät.
Juhlan raamatullisena aiheena
on Jeesus-lapsen tuominen
temppeliin ja jumalallinen kirkkaus,
joka hänessä tuli maailmaan
ja ilmestyi meille.
Liturginen väri: Valkoinen
LAURA VISAPÄÄ
Aurinko armas valollansa
sai uuden päivän heräämään,
ja kaiken maan se loistollansa
taas nosti uuteen elämään.
Luojamme suuri, laupias,
yön poistit, kaikkivaltias. Virsikirja
540:1
Helmikuun 4 pnä sunnuntaina on Yhteisvastuukeräyksen avausmessu
ja siitä taas kaikki lähtee vyörymään useiden tapahtumien ja keräysten
kautta kohti maalia. Ennen sitä, voit SINÄ tulla mukaan keräystoimintaan
ja antaa oma panoksesi lähimmäisen auttamiseksi. Vapaaehtoisia
ei ole koskaan liikaa, eikä puute hyvistä keräysideoista lopu koskaan.
Asko Raita blogissaan Lähimmäisenrakkauden kansanliike kutsuu!
Nimensä mukaisesti
Suomessa presidentti voi armahtaa tuomitun rikollisen. Varmasti presidentti käy mielessään
läpi joukon asioita, joiden pohjalta hän päätyy ratkaisuunsa. Ehkä hän punnitsee
sellaisia asioita kuin miten pitkään tämä tuomittu on jo suorittanut tuomiotaan, osoittaako
hän katumusta, minkälaiset ovat edellytykset hänen paluuseensa yhteiskuntaan ja
tavalliseen arkeen, keneltä ja millaiset puoltavat lausunnot tuomittu on saanut.
Pitääkö armahdus siis kuitenkin ansaita, kuuluuko siihen maksun suorittaminen, tietyt
ehdot?
Uudessa Testamentissa Jeesus opetti lain noudattamisesta toisin kuin aikansa uskonnolliset
lainoppineet, lakimiehet. Hän kunnioitti lakia, mutta osoitti heille –ja myös
meille, ettei kukaan onnistu elämään rikkomatta elämän kultaista sääntöä. Sehän on
liiankin tuttua; sanon ja teen sellaisia asioita toisille, joita en ikinä toivoisi tulevan omalle
kohdalleni, tai jätän tekemättä hyviä asioita. Jeesus itseasiassa nosti riman vieläkin korkeammalle
ja sanoi, että pelkkä väärien ajatusten ajatteleminenkin on jo syntiä ja lain
rikkomista.
Mutta ehkä Jeesuksen pointti olikin juuri tämä: yhdellekään ihmiselle ei ole mahdollista
elää sellaista hyvää elämää, etteikö hän tarvitsisi anteeksiantoa ja armahdusta vääristä
teoistaan ja valinnoistaan. Jatkuvasti. Samalla Jeesus kuitenkin vakuuttaa, että hän
on jo täyttänyt kaikki meidän armahduksemme ehdot puolestamme. Hän on laatinut
täydellisen puhtaan puoltavan lausunnon puolestamme. Saat konkreettisesti ottaa sen
vastaan omalle kohdallesi ehtoollisella, aina.
Mutta millaista on elää omien epäonnistumisten kanssa armahduksesta toiseen? Ikään
kuin jännitteessä armahduksen ja uuden epäonnistumisen välissä. Tai painaako mieltäsi
jokin asia, joka on niin suuri tai syvällä piilossa mielen pohjalla, ettet voi sitä myöntää
edes itsellesi, saati Jumalalle? Tai jäytääkö mieltäsi vääryys, jota et voi antaa anteeksi? -
Jumala ei tarkoittanut, että eläisimme yksin ilman häntä, että pärjäisimme yksin ilman
häntä ponnisteluissamme sopusointuun ja onnistumisiin
elämässämme. Hän haluaa meidät lähelleen, armonsa ulottuville;
armo on enemmän kuin armahdus. Armo on aktiivista ja
jatkuvaa, ja se hoitaa ja uudistaa. Luota Jumalan rakkauteen
ja kerro hänelle huolesi ja ilosi, se on Jumalan lähellä olemista.
Se on armahdettuna elämistä Jumalan kanssa, hänen rakkauteensa
– armoonsa – luottaen, tässä ja nyt. Armo riittää.
Seppo Vesala
Pastori
Kasvatuksen ja perheasioiden johtaja
Armoa!
luottokortin käyttö perustuu
luottamukseen.
Luotetaan siihen, että
kortin haltija maksaa
aikanaan kortilla hankittujen
tuotteiden tai palvelujen hinnan
takaisin luottoyhtiölle. Kun työnantaja
hankkii tällaisen luottokortin työntekijälle,
osoittaa se myös luottamusta työntekijää
kohtaan. Työnantaja antaa työntekijän
harkita itse, miten ja mihin korttia
käyttää.
Nyt on julkisuudessa herännyt epäily,
että yksi kirkon työntekijä ei ole käyttänyt
työnantajan hänen käyttöönsä antamaa
korttia tämän luottamuksen
arvoisesti. Toimiessaan Kallion
seurakunnan kirkkoherrana
Teemu Laajasalo on tehnyt
kortilla hankintoja, jotka saavat
tavallisen kirkonpenkin kuluttajan
kurtistamaan kulmiaan. Yöt
sviitissä, kuohuviinitarjoilut
ja huolimaton kuittien
käsittely istuvat huonosti
mielikuvaan seurakunnan
paimenesta.
Itse summat, joista
nyt puhutaan, eivät
ole suuria. Kyse
ei kuitenkaan ole
siitä, paljonko euroja
on kulutettu vaan siitä
periaatteesta, miten
kirkollisveron kautta
saatuja rahoja käytetään.
Kirkkoa ei voi verrata yrityksiin tai
edes välttämättä muihin julkisiin organisaatioihin.
Kirkko on lähtökohdiltaan
arvoyhteisö, jota ohjaavat usko, toivo ja
rakkaus. Jos jokin toiminta tai käytäntö
ei kestä tarkastelua näiden arvojen läpivalaisemana,
se ei ole soveliasta kirkolle.
Teemu Laajasalo ei ole antanut tarkempia
selityksiä kuluilleen, vaan odottaa
ulkopuolisen tekemää selvitystä. Tämä
on ehkä viisasta, selittelyt eivät tässä vaiheessa
pelastaisi tilannetta. Julkisuudessa
on myös kyseenalaistettu asian esille
nostaneen Johanna Korhosen motiiveja.
Häntä syytetään ajojahdista. Tämäkään
spekulointi ei tuo korjausta siihen, että
kirkon julkisuuskuva on kokenut
kolauksen.
Tässä kohdin katse on käännettävä
tästä yhdestä julkisuudessa
kohua herättäneestä tapauksesta
omaan pesään. Käsitykseni
on, että suurin osa työntekijöistä
esimerkiksi Lahden seurakuntayhtymässä
noudattaa
ohjeita pilkulleen. Jokaisessa
seurakunnassa on kuitenkin
hyvä miettiä ja käydä läpi
niitä periaatteita, joilla rahaa
ja luottokortteja käytetään.
Kirkollisveron maksaja on
antanut euronsa meidän käyttöömme
luottaen siihen, että
käytämme ne viisaasti.
Maritta Roslakka
Kortit ja luottamus