8 Kirkonseutu 19/2018 17.11.2018
Hollolan vanhin kirjallisuus on koottu nyt katsaukseksi.
Ilkka Taitto Kun ottaa huomioon
Hollolan
seurakunnan iän
ja merkityksen, voi
ihmetellä miten
vähän sieltä on tiedossa katolisaikaisen
liturgian lähteitä. Tosin
samanlainen tilanne vallitsee
Suomessa ja viime sodissa menetetyillä
alueilla kymmenien
muidenkin kirkkojen, luostareiden
ja koulujen kirjavarantojen
suhteen.
Jäämistö on saatu koottua
katsaukseksi. Kaksi vanhinta
dokumenttia on peräisin samalta
alueelta Koillis-Ranskassa. Ne
kantavat viestiä Suomeen kohdistuneesta
lähetyksestä.
Laskutavasta riippuen jäänteitä
on neljä tai seitsemän.
Kaikki ne ovat talletettuina
Kansalliskirjastoon. Vanhin dokumenteista
on katkelmallinen
pyhimystarusto Langres’n hiippakunnasta
Koillis-Ranskasta.
Tarusto on kirjoitettu 1100-luvulla
tai viimeistään 1200-luvun
alussa. Jäljellä on 14 pergamenttilehteä.
Jäänteessä on säilynyt
sisällysluettelo koskien päiviä 25.
joulukuuta - 26. kesäkuuta eli
neitsyt Anastasiasta marttyyreihin
Johannes ja Paavali. Kyseiset
miehet eivät olleet tuntemiamme
apostoleita vaan keisari Julianus
Luopion aikana surmattuja kristittyjä
virkamiehiä.
Useat jäänteessä esiin tulevat
pyhimykset ovat suomalaiselle
kalenterille vieraita, esimerkiksi
Eugendus 1. tammikuuta,
Austraberta 10. helmikuuta ja
Desiderius Langres’lainen 23.
toukokuuta. Kirja on ollut lukemisto,
josta jossain benediktiiniläisluostarissa
resitoitiin pyhimyselämäkertoja
ruokailijoille
sekä sairashuoneen potilaille.
Saarnojen pohjaksi kirjakatkelman
sisältämät pyhimystarut
ovat kansankielisinä soveltuneet,
ja tämä ominaisuus selittääkin
kirjan käytön keskiajan Suomessa.
Tarinoiden värikkyys
sekä hullunkuriset, pelottavat ja
ylinormaalitkin käänteet varmaankin
pitivät kuulijoiden
mielenkiintoa yllä.
Messulaulukirja eli gradualekatkelma
n:o 10. Alkuperäinen
sidos on viimeistään 1200-luvun
alkupuolelta. Jäänne sisältää vain
kaksi lehteä. Siinä on piirteitä,
joista vastainen tutkimus voi
rajata alkuperää. Erikoisuuksiin
kuuluvat harvinaiset pyhimykset
Gangulfus ja Majolus sekä
jonkin hospitaalikappelin hyvin
kaunis vihkimisjuhlan messu.
Vuonna 1481 Venetsiassa painettu
hetkipalveluskirja sisältää
ruotsinkielisenä reunamerkintänä
lukkarin mielenilmauksen.
Siinä haukutaan kirkkoherraa:
”Minä soitan kansan kokoon,
sinä moitit seurakuntalaisia
laiskuudesta ja osaamattomuudesta.
Kuka enää tahtoo kuunnella
sinua, koska vaimosikin
on nyt hevosen selässä.” Olisiko
kyseinen papin vaimo karannut,
sitä arvailemme, mutta vastentahtoista
lukkaria näemmä
ärsyttää se, että juuri hänen pitää
soittaa kirkkoon seurakunta, jota
kuitenkin odottaa parjaaminen.
Tämä kirkkoherra lienee sama,
jonka mielestä hollolaiset ovat
niin kovapäisiä, ettei heidän
tarvitse osata aakkoston kaikkia
kirjaimia.
Vuonna 1485 Nürnbergissä
painettuun hetkipalveluskirjaa on
lisätty muutamia vain dominikaaneille
ominaisia muistopäiviä,
joten side on peräisin joko Turun
tai Viipurin luostarista. Sen
kirjoitetusta pyhimyskalenterista
on säilynyt osa. Siteen lopussa
on hetkipalveluskokonaisuus
Pyhälle Henrikille, niin ikään
kirjoitettu lisä.
Kannet on tulkittava tehdyiksi
Viipurin tai Turun dominikaaniluostarissa,
joten sisäkansiin
liimatut 1000-luvun erittäin
arvokkaat pergamenttivahvikkeet
ovat peräisin Suomessa käytetystä
kirjasta. Vahvikkeita ei ole
lähemmin tutkittu, mutta niissä
näkyy Pyhän Martinuksen ja pyhäinpäivän
aineistoa. Nuottikirjoitus
on tehty neumeilla, nuoteilla
joilla ei ole viivastoa vaan
ainoastaan melodian ylimalkaista
suuntaa osoittava ominaisuus.
Kansalliskirjastossa on koottu
nipuiksi satoja Turun hiippakunnan
messukirjan Missale Aboense
irrallisia pergamenttilehtiä. Lehtien
joukossa on osia Hollolan
kirkolle kuuluneesta kirjasta.
Paitsi että tällaisella listauksella
on itseisarvoa, selventää se
Hollolassa muinoin tunnettua
kristillisten juhlien vuotuiskiertoa
ja siihen kuuluneita kertomusperinteitä.
Olennaisena
osana siinä oli kirkkolaulu, ns.
gregoriaaninen laulu. Gregoriaaninen
laulu vaikutti kansanlaulun
melodiaihanteisiin ja
merkitsi siirtymää kalevalaisen
runolaulun asteikkorakenteista
nyt käyttämiimme sävellajeihin.
Viimeksi mainittu oli mullistus,
koska se piilevänä sisälsi
soinnullisuuden. Jälkikaikuisessa
tilassa sopivalla tempolla esitettynä
tämä yksiäänisyys muuntuu
erikoislaatuiseksi mutta tutun
kuuloiseksi moniäänisyydeksi.
Katsauksen Hollolan seurakunnan
vanhimmasta kirjallisuudesta on
koonnut dosentti Ilkka Taitto
Holvien kaikuja
NATIONAL LIBRARY OF FINLAND
Sääksmäkeläisen tilikirjan kantena ollut Hollolan messulaulukirjan lehti on peräisin Koillis-Ranskasta 1100-luvulta tai
1200-luvun alkupuolelta. Suomeen alkuperäinen sidos on tullut kristillisen lähetyksen myötä. Kruunun virkamiehen
asemapaikan vaihtumisen vuoksi lehti on luterilaisella ajalla joutunut Hollolasta pois.