
 
        
         
		2 Kirkonseutu 21/2017 9.12.2017 
 Blogi 
 > 
 LUE LISÄÄ   
 KIRKONSEUTU.FI 
 ”TEILLE on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä  
 sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle  
 poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä  
 viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa  
 virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. (Matt 5: 38-41) 
 Näitä Jeesuksen sanoja on käytetty esimerkkinä oikeasta kristilliseksi  
 tavasta joustaa ristiriitatilanteessa. Pitää antaa periksi, jottei synny lisää  
 ongelmia. 
 Pyhänseutu Pääkirjoitus 
 Virsi 
 Hyvä paimen  |  
 ADVENTTI on odottamisen aikaa. Ensi sunnuntaina sytytämme  
 jo toisen adventtikynttilän. Yksi siivoaa, toinen  
 pakertaa työruuhkassa, kolmas miettii lahjoja. Neljäs  
 nauttii joulukuun hämärästä rauhasta ja antaa joulun  
 lipua hiljalleen lähemmäs.  
 Juhlan jälkeen on usein tarjolla jatkot, mutta me  
 suomalaiset, aattojuhlinnan asiantuntijat, olemme lanseeranneet  
 myös käsitteen ”etkot” kuvaamaan juhlan  
 aloittamista jo vähän ennen juhlatapahtumaa. Pikkujoulut, 
  Kauneimmat joululaulut ja puurojuhlat vievät  
 kohti suurta juhlaa. Joskus tuntuu siltä, että joulun odottamisesta  
 on tullut yhtä tärkeää kuin joulu itse. Joulun  
 jo marraskuussa alkavat etkot tuntuvat pidentyvän vuosi  
 vuodelta.  
 Mikä tekee joulun odottamisesta niin palkitsevaa?  
 Joulujuhla toivotaan olevan täyttymys, johon valmistautuminen  
 on tärkeää. Onko joulu sitä parempi ja mieliinpainuvampi, 
  mitä kauemmin sitä valmistellaan? Kasvavatko  
 myös omat odotuksemme joulun ”onnistumisesta”  
 pitkän etkokauden myötä? 
 Toisen adventin evankeliumi liittyy osaltaan etkoajatteluun. 
    ”Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin  
 Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta  
 tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä  
 voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan  
 valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20-22). 
 Jeesus ymmärsi odottamiseen liittyvän myönteisen  
 energian. Joulua odotamme joka vuosi; sitä, että Jeesuksen  
 syntymässä Jumalan valtakunta syntyy keskellemme  
 seimen lapsen hahmossa. Jumalan valtakunnan  
 lopullista toteutumista odotamme edelleen.  
 Valmistellessamme joulua muistutamme samalla itseämme  
 siitä, miten koteihimme mahdollistuu kauneimmillaan  
 se rakkauden valtakunta, joka tänään on meille  
 mahdollinen ja jota rakennamme yhdessä. Ehkä joulun,  
 kuten Jumalan valtakunnankin etkot ovat meille tärkeitä  
 siksi, että voimme niitä valmistellessamme kurkistaa  
 myös omaan sisimpäämme valmistaen hiljaista tietä rakkauden  
 ja armon valtakuntaan.  
 ”Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen, tuo sieluun rauhan,  
 toivon vapauden. Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen, tuo  
 juhlamielen, kanssa kiitoksen”  
 (Kauneimmat joululaulut 2017,  
 Säv. ja san. Pyry Survo) 
   Arto Helle 
   seurakuntapastori  
   Salpausselän   
   seurakunta 
 Joulun etkot 
 Kun Jeesuksen sanoja luetaan niiden alkuperäisessä sosiaalisessa  
 asiayhteydessä, ne puhuvat jostain aivan muusta.  
   Hannu Lehdeskoski blogissaan  
   Teille on opetettu. . . . . mutta minä sanon teille 
 2. ADVENTTISUNNUNTAI 10.12. 
 Kuninkaasi tulee  
 kunniassa 
 Tämän päivän aiheena on Kristuksen  
 tuleminen kunniassaan aikojen  
 lopulla. Seurakunnan tulee  
 kärsivällisesti kilvoitellen odottaa  
 Kristuksen tuloa.  
 Liturginen väri: Violetti tai sininen  
 Tekstit: Ps. 80:15-20, Jes. 44:6-8,  
 Jaak. 5:7-11, Luuk. 17:20-24 
   
 3. ADVENTTISUNNUNTAI 17.12. 
 Tehkää tie Kuninkaalle 
 Päivän raamatullinen keskushenkilö  
 on Johannes Kastaja.  
 Johannes oli merkki siitä, että  
 profeettojen ennustukset olivat  
 täyttymässä: Vapahtaja oli pian  
 tuleva.  
 Liturginen väri: Violetti tai sininen  
 Tekstit: Ps. 85:9-14, 5. Moos. 18:15- 
 19, Room. 16:25-27, Joh. 1:19-27 tai  
 Joh. 3: 26–30  
 4. ADVENTTISUNNUNTAI, JOULUAATTO  
 24.12. 
 Herran syntymä on lähellä 
 Tämä sunnuntai omistetaan  
 lasta odottavalle Marialle, Herran  
 äidille. Vapahtajan äidin odotus  
 ja Herran kansan joulun odotus  
 kuuluvat yhteen. 
 Jouluun valmistautumisen loppuvaihe  
 alkaa.  
 Liturginen väri:  Violetti tai  
 sininen  
 Tekstit: Ps. 130: 5-8, Jes. 29:17-19,  
 Room. 15:8-13, Matt. 1:18-24 (1.  
 vuosikerta) 
 LAURA VISAPÄÄ 
 Nyt syttyy toinen kynttilä 
 ja valo laajenee. 
 Suo Isä tänne Jeesuksen, 
 se hetki lähenee. Virsikirja 13:2 
 Vain jokin aika sitten täällä  
 Suomessakin vietettiin  
 mustaa perjantaita. Tuo  
 meren takaa rantautunut  
 päivä on oikea kulutuksen  
 riemujuhla. Samana  
 päivänä oli kyllä mahdollisuus viettää  
 myös Älä osta mitään –päivää, mutta se  
 taisi jäädä ostoshulinan jalkoihin aivan  
 täysin. Suomalaisiin koteihin kannettiin  
 taas autolasteittain uutta, ihanaa tavaraa.  
 Monestihan sitä itsekin tulee ajatelleeksi, 
  että kun on hyviä tarjouksia, niitä  
 kannattaa hyödyntää ja näin samalla  
 oikeastaan tulee säästäneeksi. Harvoin  
 oikeasti kyllä ostamalla saa rahaa säästymään. 
  Saati, että ostohuumassa tulisi  
 kovin paljon mietittyä tuotteiden  
 laatua tai vaikkapa ympäristöystävällisyyttä  
 ja eettisyyttä.  
 Hinta ratkaisee.  
 Seuraava tuhlaamisen  
 mahdollisuus suodaan  
 meille joulun muodossa.  
 Joulun tavaramarkkinat  
 ovat huipussaan  
 muutamaa päivää  
 ennen joulua, jolloin  
 etsitään niitä viime  
 hetken lahjoja ja pöydän  
 antimia.  
 Tämän kaiken  
 totaalinen välttely on  
 hyvin vaikeaa. Etenkin  
 lapsiperheissä paine  
 viettää ns. kunnon  
 joulua runsaine lahjoineen, 
  on kova. Ja  
 taloudellinen niukkuus  
 voi puolestaan  
 vähentää mahdollisuuksia etsiä ekologisia  
 tai eettisiä valinnanvaihtoehtoja.  
 Onneksi niin sanotut aineettomat ja  
 hyvää tekevät lahjat ovat tulleet yhä suositummaksi. 
  Itse tehty ja kierrätettykin  
 on nykyään trendikästä.  
 Kaikkein suurin lahja, mitä voimme  
 toisillemme antaa, on ehkä kuitenkin  
 aika. Jos edes jouluna voisin antaa lähimmäisilleni  
 hetkiä, jolloin olen läsnä  
 ja kuuntelen. Olen kiinnostunut, mitä  
 heille kuuluu ja mitä he ovat puuhailleet  
 viime aikoina. Ehkä itsekin kertoisin  
 vähän tarkemmin mitä mielessä liikkuu.  
 Juotaisiin yhdessä kahvit tai käytäisiin  
 kävelyllä. Tai ehkä vain puhuttaisiin puhelimessa  
 vähän pidempi puhelu.  
 Oma poikani kysyi kerran, että  
 tulisinko iloiseksi, jos saisin lahjaksi  
 tunnin leikkimistä hänen kanssaan.  
 Siinä meni taas päälaelleen oma  
 ajatteluni. Yleensä kun käsitän  
 asian niin päin, että minä annan  
 omaa aikaani lapsen leikkiin, eikä  
 päinvastoin. 
 Meillä seurakunnissakin  
 joulu on ehkä se kiireisin aika  
 vuodesta. Kanttorit ja papit  
 rientävät tilaisuudesta toiseen.  
 On monenlaista touhua joka  
 suunnalla.  
 Meilläkin jokaisella olisi  
 hyvä olla aikaa pysähtyä  
 niin toistemme vierelle kuin  
 hiljentyä miettimään myös  
 joulun perimmäistä sanomaa.  
 Siunattua joulua ja onnellista  
 vuotta 2018! 
 Maritta Roslakka 
 Mitä joululahjaksi?