
 
		2 Kirkonseutu 17/2017 14.10.2017 
 Blogi 
 > 
 LUE LISÄÄ   
 KIRKONSEUTU.FI 
 MUTTA mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa? Tuleeko enemmistön saada  
 enemmän, vain koska heitä on enemmän?  Kenellä on oikeus työpaikkaan,  
 kotimaahan, uskontoon? Kenellä on oikeus palkankorotukseen? Kuka taas  
 irtisanotaan? Kenen olisi maksettava eniten veroa? Kuka saa tikkarin?  
 Kenen kanssa leikitään, kuka heitetään ulos? Miksi eniten ansaitsevien  
 tulot nousevat, kun taas vähiten ansaitsevien verotusta kiristetään? 
    
   Anna-Mari Kopo blogissaan Onko epäoikeudenmukaisuus oikein? 
 Pyhänseutu Pääkirjoitus 
 SUNNUNTAI 15.10. 
 Rakkauden kaksoiskäsky 
 Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää  
 lain sisällön. Se, joka rakastaa  
 Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä  
 niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. 
  Jumalan rakkaus synnyttää  
 meissä rakkautta. Rakkaus  
 toteuttaa Jumalan koko lain. 
 Liturginen väri: Vihreä  
 Tekstit: Ps. 119:1-8, 5. Moos. 10:12- 
 13, 1. Joh. 2:15-17, Mark. 12:28-34 
 Virsi 
 SUNNUNTAI 22.10.2017 
 Usko ja epäusko 
 Usko näkee Jeesuksessa Jumalan  
 Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan  
 tekoja. Jeesuksen eläessä  
 monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat  
 häneen, torjuivat  
 hänen jumaluutensa ja pitivät  
 häntä kansanvillitsijänä. Usko  
 ja epäusko taistelevat myös jokaisen  
 kristityn sydämessä. Siksi  
 Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan  
 oman uskonsa perusteita. 
 Liturginen väri: Vihreä  
 Tekstit: Ps. 78:1–8, Jes. 8:11–15, 2.  
 Kor. 1:18–22, Joh. 9:24–38 
 Hyvä paimen  |  
 MARKKU LEHTINEN 
 Vakaana Herran teitä 
 vaella ainiaan 
 ja kaikki huolet heitä 
 Jumalan hallintaan. 
 Jos Herra siunausta 
 ei anna töillesi, 
 on turhaa ponnistusta 
 parhaatkin rientosi. Virsikirja 393:1 
 Eräs ihminen kertoi enkelikohtaamisistaan. Hän ei ylihengellistänyt  
 kokemuksiaan vaan kertoi rehellisesti ja realistisesti, kuinka on kohdannut  
 ”enkelin” monta kertaa. Toisaalta hän on myös itse saanut  
 olla enkelinä toiselle. Joskus ihan yllättäen ja joskus taas enemmän  
 suunnitellusti. 
   Virve Valkeavuori Blogissaan Enkelin kohtaaminen 
 RAKASTA Jumalaa ja rakasta lähimmäistä-  
 Jeesuksen mukaan tärkeimmät käskyt  
 ikinä. Joku voisi sanoa tätä rakkauden  
 kaksoiskäskyksi kutsuttua ohjetta myös  
 elämän tarkoitukseksi. Ihmisen elämän  
 tarkoitus on siis rakastaa Jumalaa, rakastaa  
 lähimmäistä ja pitää huolta luomakunnasta. 
  Yksinkertaista, mutta niin  
 vaikeaa. Hankalin on tuo Jumalan rakastaminen, 
  vieläpä ”koko sydämestäsi, koko  
 sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi”.  
 Miten voin rakastaa täysin rinnoin sellaista, 
  jota en ehkä oikein edes tunne,  
 johon uskonikin on kovin häilyväistä ja  
 kokemukseni hänen puuttumisestaan  
 elämääni kovin vähäiset?  
 Jos Lahdessa pitäisi nimetä joku  
 paikka, minne voisi mennä  
 pyhiinvaellukselle, niin mikä se  
 olisi? Ensimmäisenä mieleen  
 tulee, että kirkko olisi luonteva  
 pyhiinvaelluksen kohde. Ehkä  
 myös luonnosta löytyisi monta paikkaa,  
 joihin voisi tehdä retken ja toteuttaa se  
 jonkinlaisena pyhiinvaelluksena. Muitakin  
 vaihtoehtoja varmasti löytyisi.  
 Reilu viikko sitten noin sata Lahden  
 seurakuntayhtymän työntekijää ja päättäjää  
 lähti pyhiinvaellukselle. Vaelluksen  
 kohteina ei ollut yksikään kirkko, vaan  
 erilaisia paikkoja, joissa tavattiin lahtelaisia. 
  Pyhiinvaellusryhmät kävivät muun  
 muassa yrityksissä, Kujalan jäteasemalla, 
  poliisilaitoksella, koulussa,  
 päiväkodissa, saattohoito-osastolla,  
 yrityskeskuksessa, työllisyyspalvelupisteessä, 
 niin edelleen.  
 Tämän uudenlaisen pyhiinvaelluksen  
 oli se, että seurakunnan  
 työntekijät kohtaavat  
 erilaisissa tehtävissä toimivia  
 kaupunkilaisia ja  
 pääsevät hetkeksi osalliseksi  
 heidän arjestaan.  
 Tavoitteena oli etsiä  
 armoa, armollisuutta ja  
 armottomuutta tämän  
 päivän yhteiskunnassa.  
 Usein seurakunnan  
 Lähimmäisen rakastaminen on sentään  
 konkreettisempaa, mutta vaikeaa  
 silti. Lähimmäisen rakastamisen suurin  
 vaikeus on siinä, että minun on rakastettava  
 juuri lähimmäistä, siis kulloinkin  
 edessäni olevaa ihmistä. Rakastaminen  
 käy usein sitä työläämmäksi, mitä lähemmäksi  
 toista pääsen. Joskus on paljon  
  järjestöjen vieraina ja  
 helpompaa rakastaa kauimmaista kuin lähimmäistä. 
  Miten kiehtovalta tuntuukaan  
 uusi rakas arkiseen puolisoon verrattuna?  
 Miten paljon vaikeampaa on rakastaa  
 Suomeen tullutta kerjäläistä kuin kaukana  
 Afrikassa pysyttelevää somalia?  
 Miten paljon vaikeampaa on rakastaa  
 riitelevää äitikirkkoa kuin mielessä kajastelevaa  
 päämääränä  
 ihanneseurakuntaa? 
 Miten tässä rakastamisen ristivedossa  
 käy minulle, joka tiedän, miten pitäisi  
 toimia, mutta en kykene? Rakastamisen  
 lain alle väsyvälle on yksi toivo. Läpi  
 Raamatun toistuu kaksi asiaa: Jumala  
 ilmoittaa tahtonsa, siis sen mitä hän  
 minulta odottaa. Ja Jumala ilmoittaa  
 lupauksensa, eli sen mitä hän minulle  
 lahjoittaa. Toivoni on siinä, että sen mitä  
 Jumala vaatii, sen hän lupaa myös antaa.  
 Se on Jeesuksen merkitys ja tehtävä.  
 Rakkauden kaksoiskäsky ei ehkä olekaan  
 pelkkää lakia, vaan myös evankeliumia.  
 Rakkaus on Jumalan lahja, ja sitä on saatavilla  
 rajattomasti. 
 Rukoukseni onkin: ”Käske mitä tahdot,  
 mutta anna ensin, mitä käsket.”  
 Pia Särkelä 
 Heinolan seurakunnan  
 pappi 
 Tärkein käsky ikinä 
 työntekijät kutsuvat ihmisiä omiin tilaisuuksiinsa  
 ja seurakunnan toimintaan.  
 Tai menevät johonkin vierailulle ja ehkä  
 pitävät hartauden tai kertovat seurakunnasta. 
  Tämä ei tarkoita, etteikö seurakunnassa  
 myös kuunneltaisi, sitä tehdään  
 paljonkin. Tällä kertaa työntekijät kuitenkin  
 lähtivät uudenlaisiin paikkoihin  
 kuuntelemaan.  
 Kukin kohde oli erilainen ja ryhmien  
 koot vaihtelivat muutamasta ihmisestä  
 lähes parinkymmenen hengen joukkoon.  
 Tämän vuoksi kohtaamiset toteutuivat  
 kukin omalla tavallaan. Tähän mennessä  
 saatu palaute pyhiinvaelluksesta on  
 ollut kuitenkin pääasiassa myönteistä. 
  Työntekijät ovat olleet  
 vaikuttuneita näkemästään  
 ja kokemastaan. Ja etenkin  
 niistä keskusteluista, joita eri  
 kohteissa käytiin. Moni on  
 todennut, että pyhiinvaellus  
 avasi silmiä, kosketti ja lisäsi  
 ymmärrystä siitä, millaisten  
 kysymysten keskellä  
 lahtelaiset elävät.  
 Toivottavasti pyhiinvaellus  
 siis antaa  
 meille eväitä, kun  
 pohdimme seurakunnan  
 toimintaa, tehtävää  
 ja uutta strategiaa.  
 Maritta Roslakka 
 Pyhiinvaellus Lahteen