KISE_20170422_08

Kirkonseutu | No 8 • 2017

8 Kirkonseutu 8/2017 22.4.2017 Lähetyssaarnaaja August Pettisen kuvaama Ondanguan lähetysasema vuonna 1893. Härkävankkureilla Ambomaalle Laura Visapää Ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäiset lähetyssaarnaajat lähtivät Ambomaalle, nykyiseen Pohjois- Namibiaan. Suomen Lähetysseuran yhdeksän lähetin matka lounaiseen Afrikkaan Ambomaalle alkoi juhannuksena 24.6.1868, ja he rantautuivat puoli vuotta myöhemmin Kapkaupunkiin. Lähetyssaarnaajat olivat Berhard Björklund, Karl Emmanuel Jurvelin, Pietari Kurvinen, Martti Rautanen, Leonhard Tolonen ja Karl August Weikkolin sekä käsityöläiset Heinonen, Juntunen ja Piirainen. Launeen seurakunnan Namibia-illassa teologian tohtori Jaakko Ripatti kertoi suomalaisen lähetystyön varhaisimmista vaiheista Ambomaalla, nykyisessä Pohjois-Namibiassa. Ripatin isotäti Anna Pettinen, omaa sukua Lattu, lähti miehensä August Pettisen kanssa Ambomaalle lähetystyöhön 1887. Kohti Ambomaata Ensimmäisten lähettien etappi oli Hereromaa, jossa he opiskelivat kieliä ja tutustuivat saksalaisten lähettien opastuksella oloihin. Lähetystyöntekijöitä varten oli vuokrattu laiva, ostettu viisi härkävankkuria ja 100 härkää, palkattu vankkurien ja härkien kuljettajia, ajureita, oppaita, paimenia sekä hankittu kymmeniä teuraseläimiä. Kauppatavaroiksi matkalaisilla oli vanhanaikaisia saksalaisia miekkoja ja pyssyjä. Matka Hereromaalta Ambomaalle kesti toista kuukautta. Suomalaiset asettuivat hylättyyn huonokuntoiseen taloon, ryhtyivät remonttitöihin ja suunnittelivat lähetystyön aloittamista. Pietari Kurvinen piti heimokuningas Shikongolle puheen, johon tämä vastasi ystävällisesti ja tiedusteli, oliko heidän mukanaan pyssyseppiä. Lähetystyöntekijät pitivät ensimmäisen jumalanpalveluksen viikunapuun alla. Saarna pidettiin hereron kielellä kuninkaan lapsille ja alamaisille aiheena Ps. 2:8-12. 1871 – 1872 lähetysasemia rakennettiin kolmen amboheimon alueelle. Sen teki mahdolliseksi paikallisten heimokuninkaiden uteliaisuus ”valkoisia noitia” kohtaan. Lähetystyöntekijöillä oli hallussaan kuninkaille hyödyllisiä tuntemattomia voimia, kuten kauppa- ja lahjatavarat, lääkkeet, kirjat, ilmapuntarit, kalenterit, aseet ja monenlainen tietotaito. Saarnoja kolmella kielellä Lähettien aika kului aluksi rakentamiseen ja ruuan hankintaan. Sunnuntaipäivät pyhitettiin jumalanpalveluksiin, saarna pidettiin suomeksi, saksaksi tai hereroksi. Hyvin alkanut yhteiselo heimokuninkaiden kanssa ei kestänyt kauan. Kuninkaiden luona vieraili portugalilaisia orjakauppiaita ja paloviinatrokareita ostamassa heimokuninkailta orjia viinan avulla. Koska lähetystyöntekijät vastustivat orjakauppaa, nämä ja trokarit kylvivät epäluuloa ja vihaa heitä kohtaan. Vuoden 1873 lopulla lähetystyöntekijöiden oli poistuttava asemiltaan. Vastoinkäymisistä huolimatta suomalaiset perustivat uusia lähetysasemia, kun vanhoja jouduttiin hylkäämään. Omulongan ensimmäiset kasteet toimitti lähetyssaarnaaja Tobias Reijonen 1882 kymmenen vuoden päästä työn aloittamisesta. Kuusi nuorta kastettiin loppiaisena Reijosen olohuoneessa, kun kirkko oli vielä puolivalmis. Omadongossa ensimmäiset kasteet toimitettiin 1883, ja Olukondassa kastettiin neljä aikuista kesäkuussa 1884. Lähetystyön alku vieraissa oloissa vaati veronsa: tuli väsymys, voimien katoaminen, malaria ja muut sairaudet ja kuolema. Kun Martti Rautanen 1885 valittiin Ambomaan työn esimieheksi, suomalaisten veljeskokoukseen otti osaa enää vain kaksi lähetyssaarnaajaa ja kaksi katekeettaa. August Pettinen oli suutarinkisälli Vuoden 1886 lähetyskurssilta valmistuneet kolme nuorta miestä tulivat suureksi avuksi suomalaiselle Afrikan lähetystyölle. Heidän joukkoonsa kuului lähetyssaarnaaja August Pettinen. August Pettinen syntyi 1857 Ristiinassa. Isä oli suutari, postinkuljettaja ja koulumestari, joka seurakunnan lukkarin apuna opetti lapsia ja nuoria lukemaan. Kun lähetystyölle lämmennyt isä tunsi kuoleman lähestyvän, hän rukoili: ”Taivaallinen Isä, en päässyt kaukaisiin maihin hyvää sanomaa viemään, mutta sinä voit, jos tahdot, tehdä pojastani lähetyssaarnaajan.” Köyhään perheeseen jäi leskiäiti 10-vuotiaan Augustin ja häntä nuorempien seitsemän sisaren kanssa. August hakeutui töihin maalaistaloihin elättääkseen perhettä. 12-vuotiaana hän pääsi suutarin oppiin pitäjän mestarille ja 20-vuotiaana hän lähti paremman elämän toivossa Helsinkiin. Suomen Lähetysseura avasi 1880 pitkän tauon jälkeen lähetyskoulun. Sinne hyväksyttiin viisi uutta oppilasta, heidän joukossaan 20-vuotias suutarinkisälli August Pettinen. Kuuden vuoden opiskelun jälkeen Pettinen vihittiin Frans Hannulan ja Kustaa Fredrik Alénin kanssa SUOMEN LÄHETYSSEURA RY:N KUVAKOKOELMA/ MUSEOVIRASTO Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat lähtivät Afrikkaan juhannuksena 1868. Suomalaisten lähetysasemat Ondongan heimon alueella.


Kirkonseutu | No 8 • 2017
To see the actual publication please follow the link above