2 Kirkonseutu 8/2017 22.4.2017 Blogi > LUE LISÄÄ KIRKONSEUTU.FI KIRKON tarjoama mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä on yksi hienoimmista lahjoista kirkolta ihmiselle. Siinä saa uusia ystäviä, kokee mukavia yhdessäolon hetkiä ja unikin tulee helpommin illalla. Asko Raita blogissaan Kirkon kupeessa kasvanut Pyhänseutu Pääkirjoitus SUNNUNTAI 23.4. Ylösnousseen todistajia Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 116:1-9, Sak. 8:6-8, Ap. t. 3:12-20, Joh. 21:1-14 ”Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.” Psalmi 116:1 Virsi SUNNUNTAI 30.4. Hyvä paimen Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 23, Jer. 23:1-4, 1. Piet. 5:1-4, Joh. 21:15-19 Hyvä paimen | LAURA VISAPÄÄ Kaitse, Jeesus, paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman sinua. Luonasi saan turvan parhaan, auta, etten koskaan harhaan läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi. 378:1 MIELENKIINTOISTA on se, että yksi onnellisuuden mittarina käytetty asia oli anteliaisuus. Kärkikymmenikön maista Suomi on vähiten anteliain. Mistä se kertoo? Ainakin siitä, että suomalaiset lahjoittavat vähemmän rahaa hyväntekeväisyyteen kuin muut maailman onnellisimmat maat. Pauliina Hatakka blogissaan Suomi – maailman viidenneksi onnellisin maa JOKAINEN meistä on kasvanut leväten lapsiveden ympäröimänä. ”Äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme.” Jumalan täysi rakkaus ja ihailu ympäröivät meitä jo silloin. Olemme jokaista soluamme myöten olleet ja hyväksyttyjä sellaisina kuin olemme. Ensi parkaisusta alkaen vedimme Jumalan maailman ilmaa keuhkoihimme. Se kulkeutui upeassa ruumiissamme pikkuvarpaan päähän saakka, kuljettaen mukanaan Jumalalta lähtöisin olevaa elämää. Jumalan hyväksyntä kosketti ruumistamme kaikkialta niin kuin iltailma saunan jälkeen hyväilee meitä lempeästi hämärässä, kevätkoivujen tuoksussa. Voi miten kaunis sinä olet, ihmisen lapsi, nuori, aikuinen, keski-ikäinen, jo elämän kuluttama vanhus. Miten kaunis on kehosi, Jumalan piirtoja täynnä. Miten kaunis on persoonasi, miten kaunis on seksuaalisuutesi, elämän ilo ja pauhu, ylistyslaulu Luojallemme. Entä pahuus, itsekkyys, synti? Niitäkin riittää! Syntiinlankeemuksesta asti se on rikkonut hyvän Jumalan luomistyötä, MARKKU LEHTINEN Joidenkin arvioiden mukaan jopa muttei sitä tuhonnut. Jeesuksen sovituskuolema ristillä on lunastanut meidät vapaiksi. Jeesuksen armo läpäisee meidät. Taistelemme itseemmekin piiloutuvaa pahuutta vastaan. Emme taistele syvintä itseämme vastaan, laatuamme ja persoonaamme vastaan. Me olemme toisen maailman ihmisiä, ylösnousemuksen lapsia. Kamppailemme, että hyvä pääsisi näkyviin, teoiksi asti. Olemme haavoittajia ja elämän haavoittamia. Jumala ei vieroksu meitä vaan elää meissä. Jumalan henkäys on ihoamme lähinnä, Jumalan ilma on joka solussamme, sydämessämme. Autuas happi ja eläväksi tekevä Henki. Kolmiyhteinen Jumala asuu kastetussa, häneen luottavassa, hapuilevassa ihmisessä. Pitäköön kaipauksemme Jumalaan meidät pieninä ja nöyrinä ja saakoon meidät etsimään häntä. Jumalassa elämän salaisuudet, kivut ja taistelut muuttuvat siunauksiksi. Hänessä me elämme ja liikumme, häntä me hengitämme ja hänestä me saamme voimamme ja ilomme. Me kaikki, tummat ja vaaleat, suomalaiset ja erimaalaiset, lapset ja aikuiset, heterot ja homot ja kaikki siltä väliltä, tarvitsemme Jumalan hyväksyntää. Se voisi toteutua meidän, murtuneiden Jumalan lasten kautta. Vaellamme erilaisina, kompastellen, mutta samaan suuntaan. Me elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa, jossa Kristuksen ylösnousemuksen voima on murtautumassa esiin myös ihmisyydessämme. Se on kuin leskenlehti keväisillä tienpenkoilla. Se on pieni, mutta voimakas, kukkii ja kukkii keltaisenaan rojujen ja kuran keskellä. Sinä olet kaunis Jaana Sahamies Kappalainen Nastolan seurakunta joka viides suomalainen on yksinäinen. Yksinäisyyttä on kovin monenlaista, siksi on vaikea sanoa, kuinka moni suoranaisesti kärsii tilanteesta. Konkreettinen yksinäisyys on sanamukaisesti yksinolemista, mutta yksinäisyyttä voi kokea muutenkin. Kyseessä on joka tapauksessa vakava yhteiskunnallinen ongelma. Yksinäisyyteen johtavat monet syyt. Elämäntilanteen muutos, esimerkiksi puolison kuolema, on selkeä yksinäisyyteen johtava tapahtuma. Näin käy helposti, jos ympärillä on ollut vähän sosiaalisia suhteita. Tai muutto uudelle paikkakunnalle saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä. Toisaalta yksinäisyys voi rakentua jo lapsuudesta. Koulusta tai muualta lähipiiristä ei jostain syystä löydy kavereita. Jo pieneen lapseen voi tulla yksinäisyyden leima, joka alkaa määrittää olemista. Kun on jostain syystä jäänyt yksin, on vaikea ylittää kynnystä ja saada kavereita. Yksinäisyyttä aletaan pitää ihmisen ominaisuutena ja itsestäänselvyytenä. Tämä kierre on vaarallinen. Siinä kylvetään katkeruuden siemen, joka sopivissa olosuhteissa voi kasvaa vihaksi. Tänä päivänä ihmisillä on ennennäkemättömät mahdollisuudet pitää yhteyttä toisiinsa erilaisten välineiden avulla. Jokainen kulkee taskussaan laite, jolla voi milloin tahansa soittaa, laittaa viestiä tai tarkistaa kavereiden olotila sosiaalisesta mediasta. Entäpä kun hädän hetkellä puhelimessa ei ole ainuttakaan numeroa, johon voisi soittaa. Tai kun on tapahtunut jotakin hienoa ja ainutlaatuista, eikä ole ketään kenen kanssa jakaa tuo ilo. Silloin yksinäisyys kouraisee kovaa. Yhteiskunnassa on paljon tehtävää yksinäisyyden torjumisessa. Sosiaalinen asema, koulutus, köyhyys, koulukiusaaminen, alkoholiongelmat ja mielenterveyden ongelmat kietoutuvat kaikki jollakin tavalla myös yksinäisyyteen. Varmaa ei kuitenkaan aina ole se, mikä on seuraus ja mikä on syy. Kirkolla ja seurakunnilla on oma vastuunsa yksinäisyyden ehkäisemisessä. Jo nyt kirkko tekee paljon työtä, jotta yksinäiset voisivat saada ystäviä ja tuntea itsensä osaksi yhteisöä. Tulevaisuudessa tälle työlle on tarvetta ehkä vielä enemmän. Maritta Roslakka Yksinäisyys kalvaa
Kirkonseutu | No 8 • 2017
To see the actual publication please follow the link above