22.4.2017 Kirkonseutu 8/2017 7 Lintusia kastepuun oksille Kirkonkello kauas kuuluu MARKKU LEHTINEN Entisajan somekanava ilmoittaa nyt pyhän alkamisesta. Markku Lehtinen Kirkonkelloilla on monta sanomaa. Niiden soitto ilmoittaa pyhäpäivän alkamisesta, kutsuu jumalanpalvelukseen, mutta kertoo myös kuolemasta. Lauantai-illan ehtookellot soivat pyhän alkamisen merkiksi. Sunnuntaiaamuna kellot ensin kutsuvat ihmisiä kirkkoon ja lopulta kertovat myös kirkonmenojen päättymisestä. Kirkonkellot kertovat myös surun viestiä. Kellojen soitolla kunnioitetaan poisnukkunutta seurakuntalaista. Kirkosta riippuen soitosta voi jopa päätellä vainajan sukupuolen ja iän. Samalla kellojen soitto tekee surusta koko yhteisön asian. Kelot soivat myös iloa, joskin esimerkiksi hääkelloja soitetaan enää harvakseltaan. Lahden kellot Lahden kirkkojen kelloja soitetaan seuraavasti: Ehtookellot soivat lauantaisin klo 18. Ehtookellot muistuttavat sunnuntain alkamisesta. Sunnuntai alkaa huomenkelloilla, jotka soivat klo 9. Huomenkelloja seuraa papinkellot, (kertoo, että pappi on saapunut) papinkellot soivat klo 9.45. Kirkkoväen kokoava yhteensoitto soitetaan n. 5 minuuttia ennen messun alkua, ja kun kellojen soitto lakkaa, aloittaa kanttori kirkossa uruilla alkusoiton. Jumalanpalveluksen jälkeen soitetaan vielä loppusoitto. Kaikki edellä mainitut kellot soitetaan samaan aikaan kaikissa Suomen luterilaisissa kirkoissa. Kelloja soitetaan yleensä myös ennen pienempiä jumalanpalveluksia, kuten viikkomessuja. Soittojen kestot ovat noin 5 minuuttia. Sanomakellot Sanoma- tai sielunkellot ovat vanha tapa, joka ilmoittaa seurakunnan jäsenen poismenosta ja muistuttaa kuulijoita myös omasta kuolevaisuudestaan. Soittotavat vaihtelevat seurakunnittain. Joissain kirkoissa voidaan yhä määrittää soitoilla, onko vainaja mies, nainen tai lapsi, samoin vainajan ikä. Lahdessa vain Joutjärvellä on määriteltävissä sukupuoli, joskaan tätä ei noudateta orjallisesti. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten Orimattilassa, huomioidaan yleisemmin sukupuoli. Vanhojen soittotapojen mukaan, jota nykyisin ei siis juuri noudateta, sanomakellot ilmoittavat vainajan iän ja sen jälkeen sukupuolen. Vainajan ikä on ilmoitettu soittamalla isolla kellolla kymmenet vuodet ja pienellä kellolla sen päälle yksittäiset vuodet. Miespuolisen vainajan soitto jatkuu isolla kellolla ja naispuolisen vainajan pienellä kellolla. Soittotavoissa on ollut seurakunnittain merkittävää vaihtelua. Soittamisen tapoihin on suuresti vaikuttanut myös kellojen määrä. Aikanaan köyhissä seurakunnissa on saattanut olla vain yksi kello. Vainajan kotikylä on myös voitu päätellä soitosta, kun kellotapulin luukut on avattu sinne suuntaan, missä vainajan asuinpaikka on ollut. Lahden seurakunnista tämän voisi periaatteessa toteuttaa vain Nastolassa. Muissa Lahden kirkossa ei ole kellotapuleissa avattavia luukkuja. Joissain seurakunnissa on sielunkelloille varattu tietyt päivät ja kellonajat. Sielun- tai sanomakelloja soitetaan yleensä 10-15 minuuttia. Lahdessa sanomakelloja soitetaan omaisten pyynnön mukaan arkipäivänä klo 10. Omaisten sopiessa seurakunnan Monen kirkon kellotapuli kohoaa muita lähipiirin rakennuksia korkeammalle. Kuvassa Joutjärven kirkon kellotapuli. virastossa hautajaisjärjestelyistä, sovitaan samalla myös mahdollisesta kellojen soitosta. Hautauskellot soivat siunaustilaisuuden aluksi ja hautasaaton lähtiessä liikkeelle kappelista tai kirkoista. Tällöin arkku voidaan kantaa joko hautapaikalle tai autoon, joka kuljettaa sen hautausmaalle tai tuhkaukseen. Kannettaessa arkku suoraan hautapaikalle saattokellot soivat pidempään, jotta hautajaissaatto ehtii hautapaikalle. Jos kirkko on kaukana hautausmaasta, ei saattokelloja voida aina soittaa. Kappelisiunauksissa soitetaan yleensä aina, sillä kappelit sijaitsevat yleisimmin hautausmaiden yhteydessä. Hääkelloja soitetaan nykyisin hyvin harvoin. Tilaisuuden alussa tai lopussa voidaan näin tehdä hääparin niin toivoessa. Yökelloja saatetaan soittaa vuodenvaihteessa klo 24. Näin tehtiin Lahdessa tänä vuonna mm. Suomen 100-vuotisen taipaleen ja reformaation juhlavuoden kunniaksi. PALMUSUNNUNTAINA perhemessussa Salpausselän kirkossa otettiin käyttöön uusi kastepuu. Jokainen kastettu saa puun oksalle oman linnun, jossa lukee hänen nimensä ja kastepäivänsä. Kastepuun on valmistanut taiteilija Toni Rask. Pappi vie kastepuun linnun mukanaan kastekotiin. Kummit tai vanhemmat kirjoittavat lintuun kastetun nimen ja kastepäivän. Lapsen nimi luetaan kirkossa kastetta seuraavana sunnuntaina, jolloin vanhemmat tai suntio kiinnittää linnun kastepuuhun. Seuraavan vuoden alussa perhemessussa perhe voi hakea linnun muistoksi itselleen ja lapselleen. Salpausselän kirkossa kastepuu sijaitsee saarnatuolin takana kastemaljan vieressä. Suntio Kirsi Kähkönen kiinnittää lintua puuhun. LAURA VISAPÄÄ
Kirkonseutu | No 8 • 2017
To see the actual publication please follow the link above