KISE_20170408_11

Kirkonseutu | No 7 • 2017

8.4.2017 Kirkonseutu 7/2017 11 Musiikillinen matka pääsiäiseen mukseen ja kärsimykseen. Valkea on ilon, kiitoksen ja autuuden väri. Se juhlistaa kirkkovuoden suuria juhla-aikoja kuten joulua ja pääsiäistä. Punainen kuvastaa tulta ja verta ja on Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Musta symboloi murhetta ja kuolemaa. Helena Vaarin oma lempiväri on violetti. - Violetti on itsessään niin vahva, että siihen voi yhdistää muita vahvoja värejä kuten punaista, oranssia ja keltaista. Kirkkotekstiilit ovat seurakunnan arvokkaimmat tekstiilit, mutta ne ovat myös käyttötekstiilejä. - Jokainen jumalanpalvelus on juhla Jumalan kunniaksi, ja kirkkotekstiilienkin on oltava silloin parhaimmillaan. Suntiolla ei ole joka välissä aikaa silitellä kirkkotekstiilejä, joten niiden on oltava hyvälaatuisia ja säilytys asianmukaista. Kirkkotekstiileistä suurimpia ovat antipendiumit eli alttarin etuosan peittävät tekstiilit. Helena Vaari tekee parhaillaan Pyhtään kirkon antipendiumia, joka on neljä metriä leveä. - Antipendiumin teen kolmena erillisenä osana käsittelyn helpottamiseksi. Eihän se voi maata laahata, kun suntio vaihtaa alttarivaatteen toiseen. Ja tekstiilitaiteilijan toivomus. - Toivon, että kun kirkkojen historiaa esitellään, sen tekstiileistä kerrottaisiin laajemmin kuin esittelyn viimeisenä virkkeenä. > LISÄÄ Helena Vaarin suunnit- telemia kirkkotekstiilejä www.helenavaari.fi PALMUSUNNUNTAIN riemu, viimeinen ateria, rukous Getsemanessa, ristin tuska. Kaikki nämä käydään läpi Pepper Choplinin teoksessa Käy kanssani. Teoksensa esipuheessa säveltäjä kertoo, että hän yrittää tavoittaa musiikin keinoin erilaiset tunnelmat Jeesuksen viimeisistä päivistä: viimeisen aterian rauhallisen ja intiimin tunnelman, lähestyvän ristin painostavuuden, Jeesuksen kuoleman paradoksin. Laulujen kanssa vuorottelevat evankeliumien kuvaukset hiljaisen viikon tapahtumista. Pepper Choplin on amerikkalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän työskentelee baptistikirkon musiikkipastorina Pohjois-Carolinan Raleighissa (USA). Sävellyksissään Choplin yhdistää useita eri musiikkityylejä, kuten folk, gospel, jazz ja klassinen musiikki. Samanlaista musiikkia voi kuulla elokuvissa tai vaikka dekkarisarjan tunnusmusiikkina televisiossa. Suuri osa Choplinin tuotannosta on kuoromusiikkia. Hiljaisen viikon keskiviikkona 12.4. Mukkulan kirkossa kello 18 Käy kanssani -teoksen esittävät Mukkulan kirkkokuoro ja Lahden seurakuntien kamariorkesteri. Tämä on kuoron ja orkesterin ensimmäinen yhteisprojekti. Kuorolaiset ovat harjoitelleet kanttori Marjukka Liimataisen johdolla ja orkesteria on luotsannut Marjo Nyberg. Mukana on noin 30 soittajaa ja laulajaa. Lahden seurakuntien Kamarikuoron ja Mukkulan kirkkokuoron ensimmäinen yhteistyöprojekti on Pepper Choplinin teos Käy kanssani. Vihreä on kirkkotekstiilien ”arkiväri”. Mustaa käytetään vain kahtena päivänä vuodessa. JUHA TANHUA Hämeenkosken antipendiumiin Helena Vaari on kirjonut pajuja. Pajut viittaavat sekä adventin että pääsiäisen raamatunteksteihin. Pajun muoto muodostaa kruunun: Kristus on taivaan kuningas. - Paju on myös sitkeä ja pitkäpinnainen kuten Jumalan voisi ajatella olevan meitä ihmisiä kohtaan, pohtii Vaari. Matka suureen kaupunkiin PIENI aasi seisoi kylässä kujalla oven edessä sidottuna. Se ei tiennyt, mikä sitä odotti. Sen vieressä oli kuitenkin sen emo, joka nautti kaikessa rauhassa varhaiskevään lämmöstä. Emon läsnäolo ja rentous pitivät pikkuaasinkin levollisena. Tosin aasinvarsa ei ollut enää kovin pieni, joku olisi voinut jo ratsastaa sillä. Kukaan ei ollut vielä istunut sen selässä, mutta lähiaikoina joku saattaisi tehdä niin. Kujalla oli odotuksen tunnelma. Kujalla seisoskeli myös miehiä. He olivat enimmäkseen iäkkäitä, sillä nuoremmat miehet olivat töissä. - Miksikähän nuo aasit ovat tuossa? joku miehistä kysyi. - Joku varmaan tarvitsee niitä, toinen mies vastasi. - Ottaisi mieluummin hevosen, puheen aloittanut jatkoi, - hevonen on nopeampi ja älykkäämpi. - Ei pidä paikkaansa, kolmas mies väitti. - Miten niin ei pidä paikkaansa? Perustelepa kantasi, hevosta puolustanut vaati. - Se on helppoa. Jos hevosen takana heiluttaa vaikka jotain vaatetta, hevosen saa menemään eteenpäin. Aasi sen sijaan katsoo taakseen, tajuaa jujun eikä liiku mihinkään. Aasit eivät ole mitään tyhmiä eläimiä. - Patalaiskoja ne kuitenkin ovat, kun ovat niin hitaita, hevosten kannattaja intti. - No, hullu työtä tekee, viisas elää vähemmällä, aasien kannattaja vastasi. Seurasi hiljainen hetki. Vain kevään linnut visersivät. Äänekkäimpänä kuului kyyhkysten kujerrus. Pieni aasi vilkaisi sivulleen sidottua emoaan, ja emon ilme oli huvittunut. Kautta aikojen aasit olivat oppineet ymmärtämään ihmisten puhetta, mutta vain harvat ihmiset osasivat tulkita aasien kieltä. Äkkiä kujalla syntyi liikettä. Kaksi miestä tuli kiireisesti aasien luo. Toinen alkoi irrottaa varsaa ja toinen emoa. - Miksi olette tulleet? Miksi otatte ne aasit? yksi kujan miehistä kysyi. - Herra tarvitsee niitä, varsan luona oleva mies sanoi. > LUE koko kertomus digilehdestämme www.kirkonseutu.fi/artikkelit Markku Kuukasjärvi LAURA VISAPÄÄ


Kirkonseutu | No 7 • 2017
To see the actual publication please follow the link above