100226

Kirkonseutu | No 18 • 2016

Kirkonseutu 1 2 8/2016 29.10.2016 Kirkonseutu 18/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 12.11. Ilmoitusaineistot toimitettava 31.10. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Pyhänseutu Pääkirjoitus Sadat kirkonkellot soivat ja kumisivat ympäri Suomen, Euroopan ja koko maailman lokakuussa. Tuo kellojen soitto alkoi Helsingin Kal-lion kirkosta. Jo seuraavana päivänä mukaan oli lähtenyt useita kirk-koja. Ja pian halu yhtyä soittoon levisi yli maan rajojen. Meilläkin kellot soivat Asikkalassa, Heinolassa, Hollolassa, Kärkölässä ja Lahdessa. Ajatus kirkonkellojen soittamises-ta Syyrian Aleppon kaupungin uhrien muistoksi ja rauhan puolesta vetoami-seksi lähti syvästä järkytyksestä, huolesta ja jopa turhautumisesta. Uutiset Alep-posta kertoivat käsittämättömästä ja tarkoituksellisesta väkivallasta, jon-ka kohteena ovat siviilit, lapset ja kaiken lisäksi avustuskuljetukset. Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo aloitti kello-jen soittamisen keskusteltuaan asiasta yhden seurakuntalai-sen kanssa. Nämä Aleppon uh-rien muistokellot eivät olleet mitä tahansa kellonsoittoa. Kirkoissa soitettiin saattokelloja, joita soitetaan yleensä hautajaisten yhteydessä kun vainajaa kannetaan ulos kirkosta. Tämä saattokellojen ääni muistutti meitä Aleppon jatkuvista hautajaisista. Samalla kellot kutsuivat meitä hiljen-tymään, pysähtymään ja rukoilemaan Aleppon uhrien puolesta. Muistamaan kaikkia niitä sodan jaloissa kärsiviä, joita on myös muualla maailmassa. Kirkon-kellojen sointi itsessään oli myös rukous Jumalan puoleen. Kellojen soittamisella on myös vahva symbolinen arvo. Emme halua katsella sivusta, mitä maailmassa tapahtuu. Kirk-ko ei voi olla hiljaa, kun tehdään vää-ryyttä. Olemme huomanneet, olemme ajatelleet, haluamme auttaa, haluamme puolustaa. Kellojen soitto päättyi 24.10., jolloin vietettiin rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäi-vää sekä YK:n päivää. Vaikka kirkonkellojen päivittäinen muistutus loppui, tarve auttaa ei ole hävinnyt. Niin Alep-possa kuin monessa muus-sakin maailman kolkassa tarvitaan apua hädän keskellä. Syyriaan apua vievät muun muassa Kirkon Ulko-maanapu ja Suomen Lähetysseura. Myötä-elämisen ja rukouksen lisäksi tarvitaan nyt myös konkreettisia tekoja. Maritta Roslakka TIMO PORTHAN SUNNUNTAI 30.10. Kahden valtakunnan kansalaisena Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 75:2-8, 10-11, 1. Aik. 29:10-12 tai Jer. 27:4-7, Fil. 3:17-4:1 tai Ap. t. 4:18-21, Matt. 22:15-22 LAUANTAI 5.11. PYHÄINPÄIVÄ Pyhien yhteys Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Liturginen väri: Punainen Tekstit: Ps. 89:6–8, 16–19, Jes. 65:17–19, Ilm. 7:2–3, 9–17, Matt. 5:1–12 SUNNUNTAI 6.11. Kuolemasta elämään Kristitty saa luottaa siihen, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa hänen elämässään. Jumala, joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on elämän ja kuoleman Herra. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 126, Saarn. 3:1-11, 1. Kor. 15:35-44, Matt. 9:18-26 Virsi Sukupolvet ennen meitä taivasteitä sanan turvin kulkivat, lampun viimein sammuessa Jeesuksessa silmät uneen sulkivat. Virsikirja 147:2 Aleppon kellot Hyvä paimen | Milloin se ”peri” tulee? TAKAPENKILTÄ kuuluu lapsen kärsimätön ääni: ”Äiti, millon se peri oikein tulee?” Olemme kotimatkalla ja toppuuttelen takapenkillä istuvaa lasta: ”Koeta jaksaa odottaa, ei ole enää pitkä matka. Ollaan ihan kohta perillä!” Afrikassa asuessamme koti-ikävä vaivasi tuon tuosta. Olimme paljon tien päällä ja jossain vaiheessa matkaa iski aina ikävä kotiin ja tutuksi tulleiden ihmisten luo. Oli ikävä myös kotiin Suomeen, vaikka meillä ei täällä omaa kotia enää ollutkaan. Mutta oli kuitenkin monet tärkeät ihmiset, mummot ja ukit, sukulaiset ja ystävät, kaikki se, minkä olimme jättäneet taaksemme. Välillä piti itkeä tirauttaa, yksin ja perheen kanssa yhdessä. Ja vakuuttaa itselleen ja lapsilleen, että pitkän eron jälkeen kohtaa-minen uudelleen on iso ilo. Ja että ikävä kertoo myös siitä, että joku ihminen on tärkeä ja rakas. Välillä tulee väkisinkin ajateltua: ”Milloin se peri oikein tulee?” Milloin pääsen täältä perille, rauhaan ja lepoon oman matkani rasituksista ja vaivoista? Milloin saan vihdoin nähdä ne täältä jo lähteneet, rakkaat ja lä-heiset, jotka jo odottavat minua kotona? Siellä, missä on minunkin matkani määränpää. Jeesus lohduttaa seuraajiaan vuorisaarnassa: ”Onnel-lisia ovat ne, jotka tarvitsevat apua Jumalalta. He saavat sen. Onnellisia ovat murheelliset. He saavat lohdu-tuksen.” Voisiko näistä sanoista olla lohtua myös meille, jotka tänä pyhäinpäivänä itkemme läheistemme mene-tystä ja kuoleman tuskaa, hämmennystä ja ikävää? Loh-dutuksen Jumala on läsnä siellä, missä nytkin kuljemme. Hän haluaa kulkea tällä tiellä kanssamme. Ja hän antaa avun silloin, kun omat voimat uupuvat eikä määrän-päätä näy missään. Surunkin keskellä saamme luottaa siihen, että kyllä se ”peri” vielä tulee. Että ikävä ja kaipaus muuttuvat kerran iloksi. Että kaikki kysymykset saavat lopulta vas-tauksen. Sillä ”onnellisia ovat ne, jotka tarvitsevat apua Jumalalta. He saavat sen.” Nyt kun maa kääriytyy pimeään, ajattelen, Jumala, sinun taivastasi. Siellä elämä hehkuu kirkkaana lakastumatta koskaan. Jumala, Yksin Sinä voit parantaa, Yksin Sinä voit lohduttaa, Yksin Sinä voit antaa rauhan Ja voiman lähteä uudelleen liikkeelle. Ole meitä lähellä ja Ympäröi meidät rakkaudellasi. Pauliina Hatakka Seurakuntapastori, Launeen seurakunta


Kirkonseutu | No 18 • 2016
To see the actual publication please follow the link above