29.10.2016 Kirkonseutu 18/2016 11 Hollolan hautausmaan tarinat Kyösti Toivonen ja Juhani Viitanen tekivät arvokkaan kulttuuriteon. Laura Visapää Hollolalaiset his-torioitsija Kyösti Toivonen sekä valokuvaaja ja toimittaja Juhani Viitanen ovat tehneet doku-menttivideon Hollolan hautaus-maan tarinat. Missä oli Hollolan ensim-mäinen hautausmaa? Kenen an-siota ovat Hollolan kirkon kes-kiaikaiset puuveistokset? Miten Hollolan hautausmaa liittyy Kalevalaan? Keitä on haudattu kirkon lattian alle? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus do-kumentista. Dokumentti alkaa Untilan kylästä, jossa sijaitsee Kirkk´ailan kalmisto eli Kirk-koaidan hautausmaa. Se on Hollolan vanhin hautausmaa, jonne ihmisiä haudattiin jo pa-kanuuden ajalla. Kalmisto on siis yli 1000 vuotta vanha. Hollolan kirkon ympärillä oleva hautuumaa on 700 vuotta vanha. Sinne on vuosisatojen kuluessa haudattu kymmeniä tuhansia vainajia. Heistä vain osasta kertovat muistomerkit, monet hautapaikat ovat hävinneet. Hollolan hautausmaan tarinat perustuu Kyösti Toivosen laajaan asiantuntemukseen sekä taita-vaan kerrontaan ja Juhani Vii-tasen kauniiseen visualisointiin. Kertoja ja kuvaaja rakentavat yhdessä tarinan, joka ulottuu tu-hannen vuoden taakse ja jää do-kumentiksi tuleville polville. On paljon tietoa, mutta myös paljon tunnetta. Dokumentti on Hol-lolan hautausmaalta, mutta siinä ollaan keskellä Suomen historiaa esimerkiksi 1918 Hollolassa te-loitettujen punaisten hautamuis-tomerkillä tai sankarihaudoilla. Dokumentin aineisto koostuu suurelta osin hautakivien tari-noista, mutta osansa on myös vanhoilla hautaustavoilla. Hie-nokuntoiset ruumisvaunut 1900- luvun alusta sijaitsivat aikanaan sankarihautojen paikalla olleessa paarhuoneessa. Paarhuoneessa säilytettiin hautaukseen tar-vittavaa kalustoa. Seurakunta vuokrasi vaunuja, mutta hevonen piti olla omasta takaa. Ruumis-vaunuilla vainaja tuotiin hauta-jaissaatossa kotoa kirkolle. LOKA-MARRASKUUN vaihteessa vietettävässä pyhäinpäivässä yhdistyy kaksi alkujaan erillistä juhlaa: kaikkien pyhien päivä (1.11.) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä (2.11.). Vuodesta 1955 lähtien pyhäinpäivää on vietetty 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina. Tänä vuonna pyhäinpäivä on 5.11. Päivän aiempi suomalainen nimi oli pyhäin miesten päivä. Suomessa pyhäinpäivän viet-toon kuuluu kynttilöiden sytyttä-minen edesmenneille. Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmasodan jälkeen. Kotona voidaan myös sy-tyttää kynttilä läheisen muistoksi. Jos omainen tai ystävä on hau-dattu jonnekin muualle, useilla hautausmailla on muualle hau-dattujen muistomerkki, jonne voi sytyttää kynttilän. Pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä. Kirkoissa pyhäinpäivä on neljänneksi suosi-tuin kirkkovuoden pyhistä. Viime vuosikymmeninä on tullut tavaksi, että seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän iltajuma-lanpalveluksia, joissa muistellaan kuluneen vuoden aikana kuol-leita seurakuntalaisia. Jokaisen vainajan nimi luetaan ja hänen muistokseen sytytetään kynttilä. Omaiset kutsutaan tilaisuuteen henkilökohtaisesti. Juhani Viitanen on tehnyt dokumentin Hollolan hautausmaalta. Pyhäinpäivän kynttilät Muualle haudattujen muistomerkki Nastolan hautausmaalla. Vaunut ovat tällä hetkellä va-rastossa. Niille toivotaan paikkaa, jossa yleisöllä olisi mahdollisuus nähdä nämä hienot vaunut. Hollolan hautausmaan tarinat saivat kimmokkeensa Hollolan kirkonseudun kylät ry:n tarinal-listamisprojektista. Projektissa kerätään Hollolasta talteen tari-noita, jotka katoavat sukupolvien myötä. Kyläyhdistys ehdotti, että Kyösti Toivosen jo pitkään vetämät hautausmaakierrokset kuvattaisiin videolle. Juhani Vii-tanen innostui asiasta ja jalosti ideaa videodokumentiksi. - Tämä oli niin hieno projekti, että toteutin sen omalla kus-tannuksellani. HOLLOLAN HAUTAUSMAAN TARINAT Kertoja Kyösti Toivonen Käsikirjoitus Kyösti Toivonen, Juhani Viitanen Kuvaus, äänitys ja leikkaus Juhani Viitanen Kuvattu 2016, vuodenaikakuvat 2011-2016 20 euroa, inssi@mikan.pp.fi , marraskuun alusta lähtien cd:tä voi ostaa myös Vanhalta kunnantuvalta. Jos tämän olisin jättänyt väliin, olisin katunut loppuikäni. Vaikka maailma on kyllästetty kuvilla, hyvät tarinat kiinnostavat yhä, sanoo Viitanen. MARKKU LEHTINEN
Kirkonseutu | No 18 • 2016
To see the actual publication please follow the link above