3.9.2016 Kirkonseutu 14/2016 9 ”Pioneeripappi” Ulla Kotinurmi Laura UVisapää lla Kotinurmi, 71, vihittiin papiksi 6.3.1988. Hän oli yksi niistä viidestä Lahden alueen lehtorista, joista tuli pappeja ensimmäisessä mahdollisessa vihkimyksessä pappisviran auet-tua myös naisille. Häntä voi siis syystä kutsua naispappeuden pio-neeriksi. Kotinurmesta tuli pappi Launeen seurakuntaan päivälleen 21 vuodeksi. Kotinurmi muistaa, miten eri-tyisesti iäkkäämmät naiset Lau-neen alueella onnittelivat uutta pappia ”hymyhuulin ja kirkkain silmin”. - Nämä naiset varmaan tun-sivat, että kirkolliskokouksen päätös heijastui heihinkin. Nyt kirkko vihdoin antoi arvoa naisen toiminnalle ja elämälle seurakunnassa. Kaikki eivät kuitenkaan iloinneet naispapeista. Launeen kirkon oven väliin ilmestyi veik-kauskupongin taustapuolelle kirjoitettu viesti ”Naiset pois Launeen kirkon alttarilta tai meitä eroaa parisataa kirkosta”. Ulla Kotinurmen tie papiksi alkoi, kun Ulla, silloinen Seppälä, mietti tulevia opintojaan yliop-pilaaksi tultuaan. Vaihtoehtoina olivat kemia ja teologia. - Sanoin Jumalalle, että tämä on sinun asiasi. Pyrin teologiseen ja menen sinne, jos pääsen. Jos en pääse, lähden lukemaan kemiaa. Jumalan vastaus oli teologia. 70-luvulla naisteologin työ-paikka oli joko lehtorin virka seu-rakunnassa tai uskonnonopetus koulussa. Kotinurmen suunni-telmissa oli alun perin hakeutua uskonnonopettajaksi. - Ensimmäinen työharjoit-telu Pielisjärven seurakunnassa muutti tyystin suunnan. Siellä huomasin, että halusin ehdotto-masti tehdä työtä seurakunnassa. Kun Ulla valmistui teologian maisteriksi, Launeen seura-kunnassa oli auki ylimääräisen lehtorin virka, jossa työalana oli naistyö. Ullaa haastattelivat Aatto Ruohonen, Veikko Kor-honen, Maisa Ruohonen ja Veera Sipiläinen. Ulla aloitti virassa 1.4.1972 - Työ oli mielenkiintoista ja monipuolista. Tiedekunnassa saatiin käytännön harjoituksissa hyvät opit ja vinkit lehtorin työhön. Pääsin hyvin alkuun. 70-luvun lopulla jatkoi kes-kustelu naispappeudesta. Kirkol-liskokouksessa oli naispappeu-desta äänestetty jo vuosina 1963 ja 1976. - Opiskelujen alkuvaiheessa en ajatellut itsenäni pappina, mutta seurakuntatyön aikana tuli tilanteita, että seurakuntalaiset toivoivat minua tehtäviin, joita en lehtorina voinut tehdä. Lehtoreilla oli varsin vähän ”papillisia” tehtäviä: oikeus avustaa ehtoollisen jaossa ja kon-firmoida omat rippikoululaisensa. Lahdessa oli myös tapana, että lehtorit saivat saarnata. Saar-navuorot tosin sattuivat niille pyhille, jolloin kirkossa oli vähän väkeä, esimerkiksi joulun jälkei-seen sunnuntaihin tai kisasun-nuntaihin. Suurien juhlapyhien saarnavuorot osuivat papeille. Naispappeus kaatui kirkol-liskokouksessa vielä kolmannen kerran eli vuonna 1984 tiukassa äänestyksessä. Kun kirkollis-kokoukseen valittiin seuraavat uudet edustajat, naispappeus nousi keskeiseksi vaaliteemaksi. Vaalikeskustelu oli pääosin asi-allista, mutta mieleen on jäänyt pohdinta esimerkiksi siitä, miltä näyttäisi raskaana oleva naispappi saarnaamassa. Nykyajasta katsoen tällaiset pohdinnat kummastut-tavat ja hävettävät. - Tiesin, että pyydän pap-pivihkimystä heti, kun se olisi mahdollista. Tunsin pappeuden omaksi tehtäväkseni. Kirkolliskokous avasi papin viran naisille 1986, ja en-simmäiset naispapit vihittiin 6.3.1988. Silloin myös Tampe-reen Ulla Kotinurmelle pappeus on palvelutehtävä, jota ei tehdä omin voimin vaan Jumalan avulla. hiippakunta sai ensimmäiset naispappinsa. Lahden seurakun-nista papeiksi vihittiin Ulla Koti-nurmen lisäksi Terttu Hellman, Tuula Laitinen ja Mirja Sal-minen sekä Hollolan seurakun-nasta Piltti Lännenpää. Tampereen tuomiokirkko oli aivan täynnä: Lahdestakin seurakuntalaisia tuli bussilla Tampereelle. Kun papeiksi vihittävät mars-sivat sisään, seurakunta lauloi virttä 61 ” Ken tahtoo käydä Herran askelissa”. Salpausselän seurakunnan kirkkoherra Antero Timonen saarnasi. - Meitä oli vihittävinä 23 naista ja 2 miestä. Piispa Paavo Kortekangas oli tarkka siitä, ettei tuo vihkimys ollut pelkäs-tään naisille. Ehkä hän halusi korostaa viran tasa-arvoisuutta sukupuolten kesken. Papiksi vihkimiseen sisältyy eri vaiheita, joista suurimmaksi nousi se, jolloin piispa laski niskan taakse pappisviran merkiksi stolan ja kätteli. Sen jälkeen kaksi pappia puki messukasukan. Olimme kukin pukeutuneet oman seura-kuntamme kasukkaan. Vielä siu-nattiin kätten päälle panemisella virkaan, ja koko kirkkokansa ru-koili meidän vihittyjen puolesta. Vihkimys jännitti niin, ettei siitä ole juuri muistikuvia. Kun kaikki oli ohi, piispa yllätti halaamalla meitä sakastin ovella. Vihkimyksen jälkeen piispan-talossa oli juhlahetki, jossa uusille papeille ojennettiin pappeuskirjat. Ulla Kotinurmi aloitti Lau-neen seurakunnan kolmantena kappalaisena 1.4.1988. Avointa naispappeuden vastustamista Kotinurmi on kohdannut varsin harvoin. - Jonkun kerran syntymäpäi-väsankari ei olekaan ilahtunut, kun pappi osoittautuikin naiseksi, eivätkä kaikki herätysliikkeet katso vieläkään naista, joka on pappi, sopivaksi saapumaan tiloihinsa. Mutta Herran seura-kunnassa työtehtäviä riittää sekä pappisvihkimyksen saaneille miehille että naisille. On suuri välittää Jumalan armoa ja evan-keliumin ilosanomaa. SUOMESSA ensimmäinen nainen, Wendla Ivaska, suoritti teologisen loppututkinnon 1913. Naisteolo-gien tehtävät kirjattiin kirkkola-kiin 1953. Ensimmäisen kerran naisteologi anoi Suomessa pap-pisvihkimystä 1955. Suomessa kirkolliskokous äänesti naispappeudesta en-simmäisen kerran 1963. Enem-mistö äänesti puolesta, mutta lainmuutokseen vaadittavaa 3/4 määräenemmistöä ei saavutettu. Kirkolliskokous perusti naisteolo-geja varten lehtorin viran. Toisen kerran äänestettiin pappisviran avaamisesta naisille 1976, mutta jälleen määrä-enemmistö jäi saavuttamatta. Kolmannessa äänestyksessä 1984 naispappeus kaatui jälleen äänin 73–32. Päätöstä seurasi kirkostaeroamisaalto. Marraskuussa 1986 päätös oli myönteinen ja vuoden 1988 alusta se sai lainvoiman. Maa-liskuussa 1988 ensimmäiset 94 naisteologia vihittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeiksi. Pappisvirka on avattu naisille useissa protestanttisissa kir-koissa 1900-luvun loppupuolella. Pohjoismaissa oli naispappeja ehtinyt jo olla kymmeniä vuosia. Tanskassa naisia on ollut pap-peina vuodesta 1948, Ruotsissa vuodesta 1958 ja Islannissa vuo-desta 1975 lähtien. Miespappeuden perinne on säilynyt roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Naispappeudesta myönteisen päätöksen tehneet kirkot ovat tulkinneet, että miesten toimi-minen saarnavirassa varhais-kirkossa on perustunut miehen asemaan yhteiskunnassa, tai että varhaiskirkossa myös naiset toi-mivat merkittävissä seurakunnan tehtävissä. Yhteiskunnallisen näkemyksen muututtua suku-puolten tasa-arvoa kannattavaksi pappisviran avaaminen naisille on kehityksen johdonmukainen seuraus, eikä sille ole teologisia esteitä. Piispan virka avattiin naisille kirkolliskokouksen päätöksellä toukokuussa 1990. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon valittiin ensimmäinen naispiispa 3.6.2010, kun TM, pastori Irja Askola valittiin Helsingin hiippa-kunnan piispaksi. Ensimmäinen luterilainen naispiispa, Maria Jepsen, valittiin Saksan evankeliseen kirkkoon vuonna 1992. Lähde: evl.fi/sanasto Naisteologi anoi pappisvihkimystä jo 1955 Piispa halasi sakastin ovella.
Kirkonseutu | No 14 • 2016
To see the actual publication please follow the link above