100203

Kirkonseutu | No 14 • 2016

Kirkonseutu 1 2 4/2016 3.9.2016 Kirkonseutu 14/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 17.9. Ilmoitusaineistot toimitettava 5.9. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Meille on muutta-nut pokémoneja. Siis tänne Lahden seurakuntatalolle, joka on yksi Poké-mon Go –pelin virtuaalinen pelipaikka. Näitä paikkoja on runsaasti myös kirkoilla ja etenkin hautausmailla. Kirkot tai seurakunnat eivät itse ole millään tavalla vaikuttaneet siihen, että kansainvälinen peliyhtiö on näitä pelipaikkoja meille asettanut. Ne ovat tulleet tavallaan täytenä yllätyksenä ja ihan pyytämättä. Seurakunnat eri puolilla Suomea ovat eri tavoin hyödyntäneet tätä peliä. Joissakin paikoissa kirkot ovat tar-jonneet pelaajille mahdollisuutta ladata puhelimien akkuja omissa tiloissaan. Kun pelaajat ovat odottaneet puhelimiensa virko-amista, ovat kirkon työntekijät päässeet pelaajien juttusille. Peli on tuonut mu-kanaan jonkin verran rauhattomuutta hautaus-maille, mikä on aiheut-tanut mielipahaa hau-doilla käyville omaisille. Pääasiassa kävijät ovat kuitenkin käyttäytyneet hyvin. Edelleen kuitenkin on toivottavaa, että kaikki hautausmailla pokémo-nien perässä kulkevat muistaisivat kunni-oittaa hautarauhaa ja muita hautausmaalla vierailevia. Ja etenkin vanhempien tulisi opastaa tästä asiasta lapsiaan. Peliyhtiöltä on myös mahdollista pyytää tämän virtuaalisen pelipaikan poistoa pelistä, jos paikka on todel-la hankalasti sijoitettu ja pelaaminen aiheuttaa ongelmia. Laajassa mitassa poistaminen tuskin on yksinkertaista, sillä koko Suomessa näitä hautausmailla olevia pelipaikkoja on varmasti tuhan-sia. Ja kyllä hautausmailla saa olla myös elämää. Ehkä hautausmaat pelin kautta tulevat tutuiksi ja myöhemmin ne saavat pelaajien mielissä uusia merkityksiä. Vaikka tiedostan, että peliyhti-ön on tarkoitus tehdä pelaajien avulla voittoa, niin silti täytyy myöntää, että varsinaisen ilmiön ovat onnistuneet ke-hittämään. Ihmiset liikkuvat oikeasti tämän pelin vuoksi, kävelevät kymmeniä kilo-metrejä, tutustuvat uusiin paikkoihin ja toisiin ihmi-siin. Minullekin on käynyt näin, kun olen pelannut poikieni kanssa! Olen jutellut aivan tuntemat-tomien ihmisten kanssa ja kerran on jopa lähdetty kulkemaan yhdessä samoja reittejä ja juteltu siinä samalla kai-kenlaista. Maritta Roslakka VANHA SUNNUNTAI 11.9. Jeesus antaa elämän Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 86:10-13, Job 14:1-6, 13-15, Room. 8:18-23, Luuk. 7:11-16 ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matteus 6: 34 Hyvä paimen | Sairaan luona MINUA JÄNNITTÄÄ, kun avaan potilashuoneen oven. Tunne on vähän lievittynyt, kun on avannut monia ovia, mutta kokonaan se ei ole poistunut. Se kertoo minulle siitä, että olen joka kerta uudessa tilanteessa. En usein-kaan tiedä, mitä potilas minulta odottaa, vai odottaako mitään. Joudun sisäisesti luotaamaan omaa olemistani, että osaisin olla juuri häntä varten. Haluan olla kuulolla sille, mitä hän on valmis jakamaan elämästään, ja olla avuksi siinä, missä minua tarvitaan. Joskus sisintäni puristaa kovaa, kun näen toisen ahdistuksen. Tunteet tulevat iholle ja sen alle. En usko olevani yksin näiden tunteiden kanssa. Kun joku läheinen tai tuttava sairastuu, voi tulla vahva tunne, että häntä pitäisi käydä katsomassa. Kuitenkaan ei saa lähdetyksi. Jännittää, ahdistaa, on muuta tekemistä. Mitä minun pitäisi siinä tilanteessa sanoa, kun sanoja ei tule tai ne kaikki tuntuvat hölmöiltä? Miten voisin olla toisen luona, kun itkettää ja ahdistaa? Ei sairauden ja kärsimyksen näkeminen läheltä ole helppoa. Sen aiheuttamilta tunteilta ei aina voi suojautua. Joutuu kohtaamaan myös sen, mitä mie-luummin ei ajattelisi; minäkin voin sairastua vakavasti, minäkin kuolen enkä voi tietää koska ja joudun luopu-maan läheisistäni. Kipeät asiat saavat tuntua kipeiltä ja hyväksymällä sen voin löytää riittävästi rohkeutta niiden kohtaamiseen. Sairas kaipaa ennen kaikkea aitoutta; sitä, että uskallan olla ihminen ihmiselle, en joku, jolla on sanat tai vastaukset valmiina tai joka toimii kuin robotti, joka ei uskalla tuntea. Raamatussa meitä rohkaistaan muistamaan sairaita, koska he tarvitsevat meitä. Matteuksen evankeliumissa (25: 36) Jeesus puhuu rakkautena vaikuttavasta uskosta. Se avaa sydämiämme huolehtimaan toisistamme ja menemään sairaiden luo. Galatalaiskirjeessä (6:2) meitä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia. Sairauden taakka voi olla niin raskas, että sen kantamiseen tarvi-taan toisen ihmisen tukea. Joskus rohkaisun sanat ovat paikallaan; oikeaan aikaan sanotut punnitut sanat voivat olla suureksi avuksi ja lohduksi. Mutta aina ei sanoja tarvita, sanoja ei aina ole. Silloin välittämisen viestiä tuo kärsivällinen läsnäolo, lämmin kosketus, kädenpuristus. Sielunhoidon opettaja ja terapeutti Bent Falk opettaa, että kun en tiedä, mitä sanoa, minun pitää sanoa juuri se, ja kun en voi tehdä mitään, minun ei tule tehdä mi-tään. Riittää että olen. Riittää että välitän. Johanna Rantanen Johtava sairaalapastori Pyhänseutu Pääkirjoitus Pokemon Go tuli meille TIMO PORTHAN SUNNUNTAI 4.9. Jumalan huolenpito Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 86:1, 3-7, Ps. 127:1-2, Gal. 6:2-10, Matt. 6:25-34 Virsi Pois kirkas suvi kulkee ja syksyyn kypsyy maa, sen tuuli suven viljan korjuuseen valmistaa. Näin taipuu elämämme myös eteen leikkaajan, soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan. Virsikirja 249:1


Kirkonseutu | No 14 • 2016
To see the actual publication please follow the link above