Kirkonseutu 1 8 4/2016 3.9.2016 rohkeutta tuoda uusin keinoin esille kirkon Kiitoksen aika KIRKOLLISKOKOUS päätti marras-kuussa 1986 avata papin viran myös naisille. Pitkä odotus päättyi. Tätä historiallista päätöstä juh-listetaan Lahdessa Ristinkirkossa jo syyskuussa. Juhlamessu on lauantaina 10.9. kello 16. Messussa saarnaa pioneeripappi Ulla Koti-nurmi ja liturgina on nuoremman polven pastori Reetta Luoma. Messun jälkeen Ristinkirkon alakerrassa on leivonnaisbuffee ja kahvit. Leivonnaiset valmistavat nyyttikestiperiaatteella pappi-naiset. Tarjolla on siten esimerkiksi pastori Arja Etolan kuuluisaa mustikkapiirakkaa. Reetta Luoma peräänkuuluttaa sanomaa. Kahvitilaisuuden musiikista vastaa kanttori Sonja Tissari ja bändi. Lapsille on omaa ohjelmaa. Kahvitilaisuuden hoitavat Naisten Pankin aktiivit, ja tuotto lahjoite-taan Naisten Pankille eli kahvitel-laan yhdessä ammatti kehitys-maan naisille. Ristinkirkon alaker-rassa olevan korukirppiksen tuotto menee myös Naisten Pankille. Laura NVisapää ainen pappina herättää yhä keskustelua - erityisesti Lahdessa. Kun kirkolliskokous 30 vuotta sitten avasi papin viran myös nai-sille, Reetta Luoma oli vuoden ikäinen. Kolmekymmentä vuotta tuntuu pitkältä ajalta, mutta itse asiassa se on vain yksi sukupolvi. Menee todennäköisesti vielä toinen sukupolvi, jotta päästään erottelusta naispappeihin ja miespappeihin. Luoma on selvästi eri suku-polven pappi kuin naispappeuden pioneerit, mutta kysymys nais-pappeudesta elää yhä. Siihen törmää satunnaisesti, ei sentään joka päivä. Luoma on Keski-Lahden seurakunnan nuorisopappi. Pa-piksi hänet vihittiin kolme vuotta sitten. Hän, kuten moni muukin papiksi vihitty nainen, on jou-tunut käymään asian läpi omalta kohdaltaan. - Naispappeuden vastainen tulkinta nousee muun muassa Paavalin kirjeistä korinttilaisille. Raamattua lukiessa ymmärtää kuitenkin, että Raamattu kuvaa oman aikansa kulttuuria ja erityi-sesti Korintin seurakunnan tilan-netta kirjeiden kirjoittamisen ai-kaan. Naispappeuden vastustajat vetoavat myös siihen, ettei Jee-suksella ollut joukossaan yhtään naista opetuslapsena. Sen ajan juutalaisessa maailmassa ei kui-tenkaan ollut tapana, että naiset jättävät kotinsa ja perheensä ja lähtevät kulkemaan miesjoukon mukana. Naispappeutta eivät kyseen-laista työtoverit seurakunnassa, vaan jotkut seurakuntalaiset sekä ne kristilliset yhteisöt, jotka eivät hyväksy naisia papeiksi. Seurakuntalaisten kriittisiin mielipiteisiin Luoma suhtautuu kunnioittaen: jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Sen sijaan asiasta tulee paljon henkilökoh-taisempi, jos läheiset ihmiset tai työkaverit kyseenalaistavat oman pappeuden. - Jos minua ei pappina hy-väksytä sukupuoleni takia, niin totta kai se herättää tunteita. Itse en ajattele olevani nimenomaan naispappi, vaan ainoastaan pappi. Lahdessa kohtaa joihinkin muihin paikkakuntiin verrattuna yhä jyrkkiä mielipiteitä naispap-peutta vastaan. Luoma toivoisi keskusteluun avoimuutta silottelun sijaan. - Olisi myönnettävä, että valitetta-vasti on erilaisia näkemyksiä, ja silti osattava elää yhdessä ja rakentaa seurakuntaa. Luoma oli kotikaupungissaan Jyväskylässä aktiivisesti mukana seura-kunnan nuorten toiminnassa ja ajatteli seurakuntaa tulevana työpaikkanaankin. - Minulla oli selvä kutsumus seurakunnan työhön. Ensin val-mistuin sosionomiksi ja nuoriso-työnohjaajaksi Diakista ja siirryin saman tien yliopistoon teologiaa opiskelemaan. Luomaa motivoi seurakun-tatyössä yhteisöllisyys, sen kas-vattaminen ja kehittäminen sekä uuden luominen. - Olen luonteeltani uuden aloittaja. Tämän piirteeni huo-masin jo nuorena ja ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä seurakun-nassa ja kirkossa laajemminkin. Haluan kehittää uutta: ei pidä pysyä vain menneisyydessä, vaan tällä yhteisöllä pitää olla myös tulevaisuus. Kirkon sisälle pitäisi saada syntymään erilaisia yhtei-söjä, joihin ihmiset voisivat luon-tevasti kiinnittyä hengelliseen elämään kirkossa. Kuten koko yhteiskunnassa, myös seurakunnassa yhtenäis-kulttuurin aika on ohi. - Voimme pitää tiukasti kiinni perinteestä, mutta se on hankalaa, jos ihmiset eivät tule perinteen perässä. Siksi pitää olla rohkeutta tehdä asioita, joiden mukana ih-miset kulkevat, ja etsiä uusia kei-noja tuoda esiin se sanoma, johon uskomme. Koen, että minulla on tässä suhteessa annettavaa työssäni seurakunnassa ja myös kokonaiskirkossa. Vanhaa ei tarvitse heittää pois, vaan tuoda sen rinnalle uutta. Luoma arvostaa sunnuntaisia aamumessuja. - Niillä on uskollinen kä-vijäjoukkonsa. Aamumessuja pitää vaalia, mutta ne eivät toimi kaikille. Ihmiset haluavat yhä tutustua toisiin ihmisin, ystä-vystyä ja löytää itselleen sopivan yhteisön. Seurakunnassa tarvi-taan myös pieniä toiminnallisia yksikköjä, joissa ihmiset jakavat arjen elämää, johon kuuluu myös kristillisyys. Miten saada nuoria mukaan seurakunnan toimintaan ja miten viedä seurakunta digi-sukupolven keskelle? Siinä on työsarkaa. Luoma iloitsee juhlasta, jossa kirkolliskokouksen 30 vuoden takaista päätöstä juhlitaan Ristin-kirkossa 10.9. messussa kello 16. - Hienoa, että on tällainen juhla, ja se on yhtä lailla miespap-pien juhla. Monet heistä olivat tosi iloisia tuosta kirkollisko-kouksen päätöksestä. Se on yh-teinen ilonaihe meille kaikille. Ei naispappi, vain pappi ”Minulla oli selvä kutsumus seura-kuntaan.” Päijäthämäläiset papit kutsuvat kaikkia Ristinkirkkoon juhlimaan sitä, että 30 vuotta sitten naisille avautui mahdollisuus papin virkaan.
Kirkonseutu | No 14 • 2016
To see the actual publication please follow the link above