Kirkonseutu 1 2 0/2016 21.5.2016 Kirkonseutu 10/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 1. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 11.6. Ilmoitusaineistot toimitettava 30.5. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Esa Mediatuotanto, Lahti Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Viime viikon alussa Suo-messa oli mahdollista seurata mielenkiintoista tähtitaivaan tapahtumaa. Aurinkoa lähinnä olevan planeetta Merkuriuksen kiertorata osui maan ja auringon väliin siten, että maasta katsottuna Merkurius näytti aivan kuin liukuvan auringon ylitse. Kävin itsekin todistamassa yli-kulkua Pirttiharjun vesitornin huipulla sijaitsevassa tähtitornissa. Lahden Ursa oli järjestänyt yleisötilaisuuden, jossa kaukoputkesta pääsi kurkistamaan tätä ihmettä. Näkymä kaukoputkessa sinänsä oli melko vaatimaton: pienen pieni musta piste vaalealla pohjalla. Mutta kun hiukan ajattelee mittakaavaa, mikä tuon näkymän aiheuttaa, tajuaa olevansa suurten asi-oiden äärellä. Tuo musta pilkku oli hieman meidän kuutamme suurempi planeetta ja vaalea loputon alue sen ympä-rillä oli pala aurinkoa. Kun vielä samalla reissulla tuli katseltua muita kuvia, joita Ursan jäsenet ovat otta-neet tähtitaivaasta, kokemus omasta pienuudesta tuli erityisen voimakkaaksi. Yhdessä galaksissa on ehkä miljardeja tähtiä ja näitä galakseja puolestaan on maailmankaikkeudessa miljardeja. Ja silti suurin osa avaruudesta on tyhjää, tähdet ovat hyvin harvassa. Näitä pohtiessa oma maapallomme kutistuu mielessä yhdeksi pölyhiuk-kaseksi jossakin maailmankaikkeuden nurkassa. Väistämättä mieleen nousevat ne kysymykset mitä ihminen on kautta aikojen pohtinut. Missä on lähin toinen pölyhiukkanen? Miten ihmeessä me olemme täällä pallolla tallustelemassa ja saamme ihmetellä tätä kaikkea ym-pärillämme? Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Onko tosiaan niin, että tämä kaikki on ilmestynyt tänne tyhjästä, noin vain. Itse en pysty uskomaan siihen, että koko maailmamme ja koko olemassaolomme olisi pelkkä va-hinko, useiden sattumien summa. On oltava joku, joka on saanut tämän kaiken alulle. Joku on ollut ennen alkuräjähdystä. Tiedemiehillä ja –naisilla on erilaisia teorioita siitä, mitä olisi ollut ennen alkuräjähdystä. Ne voivat olla tietenkin vain hy-vin valistuneita arvauksia. Tois-taiseksi uskon siihen, että alussa oli Jumala. Maritta Roslakka Hyvä paimen | Ole oman elämäsi herra VIETIN YHDEN KESÄN siellä missä Jumala asuu. Jumala asuu Coloradossa Yhdysvalloissa - ainakin jos paikallisia on uskominen. Paikalliset lauloivat suurella ylpeydellä: ”If God doesn’t live in Colorado I bet that’s where He spends most of His time”. Kun yhteen ja samaan paikkaan on luotu korkeat lumihuippuiset Kalliovuoret, jykevää metsää, paljon luonnonpuistoja, kallioita, jokia ja koskia, on kaiken sen kauneuden keskellä helppo nähdä Jumala. Coloradossa tuntui, että jokainen tuulahdus on kuin Pyhän Kolminaisuuden päivän raamatuntekstissä: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee” (Joh. 3:8). Jokainen tuulahdus oli Coloradossa kaunis, pyhä ja kutsuva. Myöhemmin tapasin ystävämme Coloradosta Suo-messa. He olivat haltioituneita yhdestä käsittämättö-mästä asiasta: suomalaisista kesykyyhkyistä eli puluista. Kuinka ne voivat kulkea niin luontevasti ihmisten ym-pärillä keskellä toria? Heille pulu oli kai kuin Pyhä Henki kyyhkysen muodossa. Ehkä Jumala siis asuukin Suomen toreilla? Pyhän Kolminaisuuden päivän tekstit kertovat Ju-malan salatusta olemuksesta. Rukous voi rohkaista, Raamattu voi ravita, seurakunta voi synnyttää yhteyttä, ehtoollinen muistuttaa syntien sovittamisesta. Kaikki tuo tapahtuu, vaikka emme ymmärtäisi, että miten. Koemme Jumalan läsnäolon eritavoin. On Jumalan armoa ja viisautta, että emme ole ihmisinä samanlaisia. Voimme löytää hengellisiä sielunkumppaneita, mutta samalla saamme siunata niitä, joita Jeesuksen persoona puhuttelee erilaisessa kontekstissa. Coloradossa eli rohkaiseva sanonta ”Paddle Your Own Canoe”. Suomeksi jotakuinkin näin: Ole oman elämäsi herra. Ole sitä rohkeasti, koska siinä Jumalan tuuli pu-haltaa sinulle. Otetaan silti mukaan melontaseurueeseen ne, joita puhuttelevat erilaiset hengelliset laulut tai rukoustapa. Kaikki mitä Kolmiyhteinen Jumala synnyttää, on hyvää ja aitoa. Jumala kutsuu jokaista luokseen. Ei matkimaan muita, vaan elämään Hänen kanssaan juuri sellaisina kuin olemme. Tuomas Luoma seurakuntapastori Pyhänseutu Pääkirjoitus Suuren äärellä TIMO PORTHAN SUNNUNTAI 22.5. PYHÄN KOLMINAISUUDEN PÄIVÄ Salattu Jumala Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 95:1-2, 6-7, Jes. 6:1-8 (9-10), Room. 11:33-36, Joh. 3:1-15 SUNNUNTAI 5.6. Kutsu Jumalan valtakuntaan Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 18:17-20, 26-29, Hoos. 11:1-4, 7, Fil. 2:12-16, Luuk. 14:16-24 Virsi Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois. Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois. Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie. VK 408:1
Kirkonseutu | No 10 • 2016
To see the actual publication please follow the link above