1/2013 Moodi 43 »Monivärivirtaussytometria mahdollistaa jopa yli 10 antigeenin määrittämisen kerralla samasta solusta. Ominaisuus on hyödyllinen muun muassa tutkittaessa T-solutauteja.» miä. Immunohistokemian vahvuuksia ovat löydöksen suora kytkentä morfologiseen tietoon ja mahdollisuus tutkia arkistoitua kudosmateriaalia ilman permeabilisaatio-ta. Virtaussytometria edellyttää kokonai-sia soluja suspensiona, mutta on nopea ja kvantitatiivisempi. Monivärivirtaussytometria mahdollistaa jopa yli 10 antigeenin määrittämisen kerral-la samasta solusta. Ominaisuus on hyödyl-linen muun muassa tutkittaessa T-solutau-teja, joille antigeenin menetykset ovat tun-nusomaisia. Pintaimmunoglobuliinin ke-vytketjumäärityksellä tai T-solureseptori-määrityksellä voidaan etsiä pieniäkin klo-naalisia solupopulaatioita. Jotkin – esimer-kiksi myeloiseen erilaistumiseen liittyvät vasta-aineet – soveltuvat paremmin vir-taussytometriaan kuin parafiinileikeimmu-nohistokemiaan. Molekyyligeneettinen klonaliteettimääritys T- ja B-solujen tuottama hankittu immuu-nivaste perustuu lymfosyyttien kykyyn tuottaa laaja repertuaari erilaisen spesifi-teetin omaavia T- ja B-solureseptoreita (im-munoglobuliinimolekyyleja) uudelleenjär-jestämällä T- ja B-solureseptorigeenit. Omi-naisuutta voidaan hyöyntää T- tai B-soluk-loonien etsimisessä PCR-tekniikalla. Tulos on tärkeää tulkita morfologisen löydöksen lähtökohdista, minkä lisäksi on syytä tun-tea menetelmän rajoitukset. Koska immuu-nijärjestelmän tehtävä on tuottaa solukloo-neja, ei klonaalinen löydös itsessään mer-kitse maligniteettia. Näistä syistä klonali-teettimäärityksen tulisi pohjautua spesi-fiin kysymyksenasetteluun, eikä se sovellu rutiininomaiseksi tutkimukseksi. Jäännös-taudin seurannassa on mahdollista hyö-dyntää kasvainspesifejä koettimia (ASO-PCR). Sytogenetiikka Kromosomiviljely on edelleen sytogene-tiikan perustutkimus. G-raitatutkimuk-sen täydentäminen moniväri-FISHilla an-taa monipuolisen kuvan kromosomimuu-toksen rakenteesta. Molekyylikaryotyypi-tys on mahdollinen myös kudosarkistoma-teriaalista ja antaa tietoa geenien numee-risista poikkeavuuksista. Kohdennetuilla FISH-tutkimuksilla saadaan tietoa yksit-täisistä geenimuutoksista, kuten joillekin B-solulymfoomille tunnusomaisista BCL2-, BCL6-, MYC- tai Cyclin D1 -uudelleenjärjes-tymistä (fuusio tai break-apart -koettimet). Interfaasi-FISH-tutkimus on mahdolli-nen myös parafiinileikkeestä. Fluorisoivan merkkiaineen korvaaminen kromogeeni-sella (CISH) mahdollistaa valomikroskoop-pisen analyysin ja näytelasien arkistoinnin huoneen lämpötilassa. Sekvensointi Sekvensointimenetelmien nopea kehitys on paljastanut useita hematolymfaattisil-le kasvaimille ominaisia kromosomimuu-toksia, jotka usein vaikuttavat solujen sig-naaliteihin (BCR, TLR, NOTCH, NFKB, TN-FA, MAPK). Moniin näihin signaaliteiden muuttuneisiin proteiineihin on kehitet-ty täsmälääkkeitä, minkä lisäksi kromoso-mimuutoksilla on diagnostista ja ennus-teellista merkitystä. Vaikka spesifejä gee-nimuutoksia ei juurikaan tunneta, voidaan esimerkiksi BRAF V600E- tai BRAF V600K -pistemutaation määrittämistä hyödyntää osana karvasoluleukemian tai langerhan-sinsoluhistiosytoosin ja MYD88 L265P -mu-taatiotutkimusta osana lymfoplasmasyytti-sen lymfooman laboratoriodiagnostiikkaa. Massiivinen paralleeli sekvensointi on tu-lossa osaksi patologisanatomista diagnos-tiikkaa. Prenalytiikka Monipuolistuvia laboratoriomenetelmiä voidaan hyödyntää tehokkaammin kehit-tämällä preanalytiikkaa. Solujen rikasta-minen herkistää muun muassa sytomo-lekyyligeneettisiä tutkimuksia. Nykyään plasmasolukasvainten riskistratifikaatios-sa käytettävät FISH-tutkimukset tehdään tavallisesti rikastetuista plasmasoluista. Esimerkiksi immuunivajepotilaiden luuy-dinsiirteen tarttumisesta saadaan yksityis-kohtaisempi kuva tarkastelemalla erikseen lajiteltujen lymfosyyttien kimerismiä. Ta-vallisimmat solulajittelumenetelmät pe-rustuvat antigeenin tunnistukseen, ja so-lut rikastetaan tiheysgradientin, magneet-tihelmien tai lajittelevan virtaussytometrin avulla. Myös sekvensoinnissa on hyötyä so-lujen rikastamisesta. Yhteenveto Biologisen tiedon lisääntyminen, tarkentu-va kasvainluokitus, täsmähoitojen kehitty-minen ja monipuolistuvat laboratoriomene-telmät lisäävät patologisanatomisen diag-nostiikan vaatimuksia. Hematopatologi-nen diagnoosi ja lausunto rakentuvat useis-ta osatekijöistä, ja sisältävät mahdollisim-man tarkan WHO:n luokituksen mukaisen diagnoosin ohella prognostista ja prediktii-vistä tietoa. Tavoitteena on eri menetelmin saatujen tulosten integrointi ja tulkinta (ns. integroitu lausunto). Kudosnäytteiden laa-tu sekä riittävyys korostuvat, ja tuorenäyte-toiminta on edelleen keskeisellä sijalla he-matopatologisessa diagnostiikassa. BCL2 BCL6 MYC IGH CYCLIN D1 P53 (DEL) Lymfoomadiagnostiikassa hyödyllisiä in situ -hybridisaatioon soveltuvia geenejä. Break apart -koettimet ovat suositeltavia kromogeenista menetelmää tai kudosleikkeitä käytettäessä. 6/2015 Moodi 211
Moodi No 6 / 2015
To see the actual publication please follow the link above