Sytologian diagnostinen merkitys tämän päivän patologian laboratoriossa 1/2013 Moodi 35 IVANA KHOLOVÁ Kirjoittaja on dosentti ja apulaisylilääkäri Fimlab Laboratoriot Oy:n Tampereen patologian yksiköstä. Sytologiasta eli soluopista tu-li osa patologian diagnostiikkaa 1960-luvulla. Kyseessä on ei-in-vasiivinen, nopea ja halpa mene-telmä, jonka avulla saadaan diag-noosi solumuutoksesta, kyhmystä tai tu-lehduksesta. Solut saadaan neulalla, har-jalla tai onteloa huuhtelemalla. Solut ovat samanlaisia kuin 60-luvul-lakin, mutta sytologisten näytteiden kir-jo on muuttunut (1). Joistakin elimistä, ku-ten rinnasta ja maksasta, tehtävässä näyt-teenotossa on nykyään käytössä paksu-neulabiopsia. Sytologialla on edelleen tär-keä rooli kaulakyhmy- (2), haima- ja sappi-tie- (3), keuhko- (4), askites-, pleuraneste-, likvori- ja virtsadiagnostiikassa. Kuitenkin suurin osa sytologisista näytteistä on gyne-kologisia papanäytteitä. Kuten patologiassa muutoinkin, myös sytologiassa perinteinen diagnostiikka muuttuu teranostiseen ja ennusteelliseen suuntaan. Immunosytokemia ja molekyyli-sytologia ovat lähitulevaisuudessa yhä tär-keämpiä tuumoridiagnostiikassa ja ennus-teeseen sekä hoitoon liittyvissä kysymyk-sissä. Sytologisista näytteistä tehtävä mole-kyylidiagnostiikka ei valitettavasti ole Suo-messa yhtä laajassa käytössä kuin monessa muussa maassa. Helposti unohdetaan, että koska sytologisissa näytteissä on kokonai-nen tuma, niistä tehtävä DNA/RNA-eristys on suoraviivaisempaa ja tutkimukseen tar-vitaan näin ollen vähemmän soluja. Sytolo-ginen materiaali soveltuu hyvin myös uu-den sukupolven sekvensointiin (next gene-ration sequencing eli NGS). Menetelmä on hiljattain tullut rutiinidiagnostiikkaan tuu-morispesifisin paneelein. (5) SYÖVISSÄ ILMENEE satoja erilaisia geneet-tisiä mutaatioita, jotka taudin ja hoito-jen myötä muuntuvat. Sytologisia näyttei-tä voidaan ottaa mini-invasiivisesti taudin uusiutumis- tai etäpesäkkeistä ja tutkia, onko antigeeninen profiili ennallaan tai muuttumassa ja näin täsmentää potilaan hoitoa. (6) Yksittäisistä soluista voidaan kartoittaa jopa koko kromosomisto (7). Keuhkosyöpä on patogeneettisesti mo-nimuotoinen tautiryhmä. Valtaosa keuh-kosyöpädiagnostiikasta perustuu pienten kudos- ja solunäytteiden tutkimukseen. Yli puolet keuhkosyövistä diagnosoidaan sy-tologisista näytteistä tai pienistä, muuta-man millimetrin kokoisista kudosnäytteis-tä, jotka otetaan bronkoskopiassa ja trans-torakaalisesti. Näytteiden pieni koko aset-taa haasteita patologeille. Sytologiset ja histologiset näytteet tulisi tutkia rinnak-kain. Edelleenkin pienisoluiset ja ei-pieni-soluiset karsinoomat on erotettava toisis-taan. Ei-pienisoluisista karsinoomista on edelleen pyrittävä täsmällisesti erottamaan levyepiteelikarsinoomat ja adenokarsinoo-mat sekä adenosquamoosit karsinoomat, mikä tehdään immunohisto- ja immunosy-tokemiallisten värjäysten avulla. Keuhko-karsinoomien tunnusomaiset immunohis-to/ sytokemialliset ominaisuudet ovat tau-lukossa 1. (4, 8, 9) KEUHKOSYÖVISSÄ, KUTEN muissakin epi-teliaalisissa kasvaimissa, tunnetaan sato-ja erilaisia geneettisiä mutaatioita. Levin- Kuva 1: Atyyppinen lieriösolukko sopien endokerviksin adenokarsinoomaan papasivelynäytteessä. 6/2015 Moodi 203
Moodi No 6 / 2015
To see the actual publication please follow the link above