1/2013 Moodi 31 tavasti parempi ennuste kuin toisilla. Kas-vainten tyypitys heijastelee suurelta osin Maailman terveysjärjestön (WHO) julkai-semia luokituksia eri elinjärjestelmistä. Eri kasvaimilla on erilaisia ennustetekijöitä, joista voidaan mainita kasvaimen erilais-tumisaste (gradus) ja paikallinen levinnei-syys. Jälkimmäiseen liittyvät paitsi primaa-rikasvaimen ominaisuudet, myös muut ko-ko preparaatin ominaisuudet, kuten imus-olmukkeiden etäpesäkkeet. Koska histopatologinen diagnoosi pe-rustuu erilaisiin visuaalisesti havaittaviin ominaisuuksiin, liittyy siihen aina väistä-mättä tietty määrä subjektiivisuutta, mikä asian parissa työskentelevien kannattaa pi-tää mielessä. Tämä koskee erityisesti taute-ja, joissa raja kahden diagnoosin välillä ei ole yksiselitteinen. Perinteisenä esimerk-kinä ovat tulehduksellisiin suolistosai-rauksiin liittyvä suolen limakalvon dysp-lasia sekä ihon melanosyyttimuutokset. Tämän vuoksi muun muassa edellä mai-nituissa tilanteissa käytetään kaksoisluen-taa, eli diagnoosin tekemiseen tarvitaan vä-hintään kahden patologin tekemä tutkimus näytteestä. Lisäksi patologien ja kliinikko-lääkärien yhteiset kokoukset mahdollista-vat epäselvien tai hankalien tapausten kä-sittelyn ja näitä järjestetäänkin yksiköstä riippuen useimpien tautiryhmien kohdalla. Jääleiketutkimus Jääleiketutkimuksella tarkoitetaan yleen-sä leikkauksen aikana patologian laborato-rioon tuoreena (ei formaliiniliuoksessa) lä-hetettävää näytettä, joka jäädytetään nes-tetypellä, leikataan jääleikemikrotomilla ja värjätään. Näin näyte voidaan tutkia leik-kauksen aikana. Tavallisia aiheita ovat var-tijaimusolmukkeiden tutkiminen, kudok-sen tunnistaminen (lisäkilpirauhasten leik-kaus), kasvaindiagnostiikka (ovariokasvai-met, neuropatologia) ja marginaalit (virt-sarakon poistot, ruokatorven ja mahan re-sektiot, ihokasvaimet erityisesti kasvoissa). Jääleikediagnostiikka ei useinkaan ole yk-siselitteistä: aina ei ole helppoa tehdä eroa edes kasvaimen tai tulehduksen aiheutta-mien muutosten välillä. Tähän vaikuttavat usein näytteiden pieni koko, jäädyttämisen aiheuttamat artefaktat ja toisaalta kasvain-ten heterogeenisyys. Viime mainitulla tar-koitetaan sitä, että jääleikenäyte ei välttä-mättä edusta koko muutosta. Mikäli näyte on otettu ovariokarsinoo-massa malignin muutoksen joukossa ole-valta benigniltä alueelta, ei diagnoosi ole se, jota tavoitellaan. Tämänkaltainen epä-varmuus olisi kaikkien osapuolten syytä muistaa jääleikkeiden kohdalla. Vartijai-musolmukkeissa vääriä negatiivisia diag-nooseja on vähennetty tekemällä jääleike-näytteistä immunohistokemiallinen tutki-mus keratiineja osoittavalla vasta-aineella. Tällöin todennäköisyys havaita pienetkin etäpesäkkeet suurenee. Patologian laboratorioihin tulee tuore-näytteitä muutenkin kuin jääleiketutki-muksiin. Kun esimerkiksi kasvainta sisältä-vä näyte saadaan käsittelyyn tuoreena, voi-daan siitä tallentaa kudosta syväjäähän tar-vittaessa tehtäviä molekyyligeneettisiä tut-kimuksia varten. Sytopatologia Sytopatologiassa tutkimuksen kohtee-na ovat solut, jotka on saatu elimen pin-taa raapimalla tai harjaamalla tai onteloita huuhtomalla. Tällöin on kyseessä eksfolia-tiivinen sytologia ja esimerkkeinä siitä ovat emättimen ja kohdunkaulan irtosolunäyte tai keuhkojen BAL-tutkimus (bronkoalveo-laarinen lavaatio). On myös mahdollista ot-taa näyte ohuella neulalla ja ruiskulla aspi-roimalla. Tällöin puhutaan ohutneulanäyt-teestä. Kudosnäytteitäkin tutkittaessa olennais-ta on solumorfologian arviointi, mutta niis-sä solut ovat solunulkoisen väliaineen ja siinä mahdollisesti olevien muiden solu-jen seassa. Sytologisissa näytteissä solut ja mahdollinen väliaine ovat erillisinä kom-ponentteina, ja esimerkiksi maligniteetin arvioinnissa joudutaan tukeutumaan pää-osin soluissa todettaviin muutoksiin, eikä koko kudoksen poikkeavaan arkkitehtuu-riin. Sytologisista näytteistä voidaan myös tehdä immunohistologisia tutkimuksia jo-ko suoraan tai valmistamalla ensin niin sa-nottu solublokki. Tällöin sentrifugaation avulla saatu solusakka siirretään agariin ja pedataan edelleen parafiiniin, jonka jäl-keen blokkia voidaan käsitellä kuten taval-lista histologista näytettäkin. Lääketieteellinen ruumiinavaus Lääketieteellisten ruumiinavausten määrä on jatkanut laskuaan (Kuva 1). Samalla oi-keuslääketieteellisten avausten määrä on vähentynyt vuoden 2009 huippulukemas-ta miltei kolmella tuhannella (mihin on py-rittykin), joten ruumiinavausten kokonais-määrä on laskenut varsin merkittävästi. Ruumiinavausten yhteydessä otetaan his-tologiseen tutkimukseen kudosnäytteitä, joi-den käsittely on vastaavaa kuin edellä histo- 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Oikeuslääketieteelliset avaukset Lääketieteelliset avaukset 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Kuva 1. Ruumiinavausten määrät vuosina 1975–2013 (Tilastokeskus). 6/2015 Moodi 199
Moodi No 6 / 2015
To see the actual publication please follow the link above