Page 20

Tyoterveyshoitaja | 2017 No1

NÄIN MINUSTA TULI TYÖTERVEYSHOITAJA Ehkä yhtenä asiana ammatinvalintaani vaikutti isäni kuolema keuhkosyöpään, kun olin vasta 12-vuotias. Tapaus nopeutti itsenäistymistä, lisäsi toisten auttamisen tarvetta ja tarvetta ansaita taskurahoja. Olin kesät töissä sisarteni luona Ruotsissa ja toimin asiakaspalvelussa mm. tavarataloissa. Päädyin Helsingin Yliopistoon 1972 opiskelemaan pohjoismaista filologiaa. Käytännönläheinen ammatti oli kuitenkin enemmän lähellä sydäntäni ja siksi pyrinkin sairaanhoito-opistoon ja pääsin kuuluisaan Tukholmankadun oppilaitokseen. Terveydenhoitajaksi valmistuin samasta oppilaitoksesta keväällä 1977, lähes 40 vuotta sitten. Terveydenhoidon opettajamme Maire Ahon lausuma on jäänyt mieleeni: ”terveydenhoitajan tulee tehdä itsensä tarpeettomaksi, silloin voi kokea työnsä onnistuneen”. Työterveyshuollon työharjoittelussa Kirjapaino Yhteistyössä ansiokkaan työterveyshoitaja Anja Sintosen ohjannassa opin, kuinka mm. metalliset kohokirjaimet ladottiin käsin painomuottiin ja lyijyaltistusta seurattiin säännöllisesti. Työelämään tutustuminen vahvisti ajatuksiani suuntautua työterveyshuoltoon. TYÖKOKEMUS KARTTUI VUOSIEN MYÖTÄ Työterveyshuollon uran aloitin Alkon Salmisaaren tehtailla, jossa Alkon johtava työterveyshoitaja Kaija Rajas neuvoi terveysriskien seurantaa mm kuulonsuojausta, päihdehaittojen ehkäisyä sekä hoitoonohjausta. Alko huolehti hyvin henkilöstöstään: kokonaisvaltainen terveydenhuolto, sairauskassan tuet, oma päihdeterapeutti, vuokra-asuntoja henkilökunnalle sekä lukuinen määrä erilaista harrastustoimintaa. Sähköliikkeiden Oy:llä, nykyisin SLO, oli työnantajan oma integroitu työterveyshuolto, jossa työskentelin 10 vuotta vastaavana työterveyshoitajana. Työparinani oli työterveyslääkäri Olavi Luurila. Saadakseen osaavan henkilöstön mukaansa toimipaikan muutettua Helsingistä Vantaalle Sähkömetsään, järjesti yritys työmatkakuljetukset eri puolilta pääkaupunkia. Työsuhde etuina olivat myös oma ruokala sekä päiväkoti henkilöstön lapsille. Kolmen lapsen hoitaminen sekä työ- ja vapaa-ajan yhdistäminen sai- Helena Salmisen työelämän kokemuksia ja ajatuksia vat minut hakemaan osa-aikatyötä Huberilta 1987. Huberkin oli keskittänyt toimintansa Helsingistä Vantaalle ja työterveyshoitaja Marjo Aarnio tarvitsi lisävoimia ja minut palkattiin Marjon tueksi. Marjon siirryttyä toisen työnantajan palvelukseen, jatkoin päätoimisena. Työterveystiimiimme kuului myöhemmin, uskomatonta kyllä, -kolme Helenaa; allekirjoittaneen ohella työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Jussila sekä työterveyshoitaja Helena Palmgren. Molemmat Helenat toimivat tänä päivänäkin tunnettuina työterveyshuollon asiantuntijoina ja kehittäjinä. Huberin LVI-varasto oli Suomen uudenaikaisempia ja edistyksellisimpiä: Demag- tavarankeräyshissit ja automatisoidut tarvikkeiden kulkureitit. Työterveyslääkäreiksi opiskelevat kävivät tekemässä työpaikkaselvityksiä em. kohteeseen TTL:n erikoislääkäri Esa Rahkosen johdolla. Oliko vain sattumaa, että Esasta tuli vuosia myöhemmin yrityksemme vastuulääkäri ja myöhemmin Vakuutusyhtiö Pohjolan ylilääkäri. Robert Huberintiellä sijaitsi myös teollisuuden oma konepaja kuumaputkitustaivutuksineen. Teollisuusryhmään kuuluivat lisäksi voimalaitosten ja prosessiteollisuuksien komennusmiehet, jotka työskentelivät hitsaajina ja asentajina eri teollisuuslaitoksissa Suomessa ja ulkomailla. Työn parhaimpia muistoja ovat ko. komennushenkilöstön työterveystarkastukset, joita toteutimme nk. kenttäolosuhteissa, siis työmailla, toimintakykytesteineen ja tyky-illanviettoineen. "Meistä jokainen on oman työpaikkansa avainhenkilö" 20 Työterveyshoitaja 1/17


Tyoterveyshoitaja | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above