TYÖTURVALLISUUDEN JA TYÖTERVEYDEN YLEISSOPIMUKSET (Sopimuksen numero, nimi ja Suomen ratifiointivuosi) Nro 13 Lyijyvalkoisen käyttäminen maalaustöissä 1921 Nro 45 Naisten pitäminen maanpinnanalaisissa töissä kaikenlaatuisissa kaivoksissa 1935 Nro 62 Turvallisuusmääräykset rakennusteollisuudessa 1937 Nro 115 Työntekijäin suojaaminen ionisoivalta säteilyltä 1960 Nro 119 Koneiden varustaminen suojalaitteilla 1963 Nro 120 Kauppa- ja toimistotyön terveysolot 1964 Nro 127 Työntekijän kannettavaksi tarkoitetun taakan enimmäispaino 1967 Nro 136 Suojelu bentseenimyrkytysvaaroilta 1971 Nro 139 Työnteon yhteydessä syöpää synnyttävistä aineista ja tekijöistä aiheutuvien vaarojen torjunta ja valvonta 1974 Työterveyshoitaja 4/16 terveyshuollolle kuuluvia tehtäviä, sekä ohjeiste-taan työterveyshuollon organisoinnista yritysta-solla, niin palvelun tuottajan kuin työntekijöiden ja työnantajien edustajien yhteistoiminnan osalta. Lopuksi yleissopimus nro 161 määrittelee työterveyshuollon toimintaehdot, joihin sisälty-vät monitieteisyys, yhteistyö yrityksen muiden toimijoiden kanssa, työterveyshenkilöstön puo-lueettomuus, työntekijöiden oikeudet työtervey-den seurantaan ja tietojen saantiin, sekä työnan-tajan ja työntekijöiden velvollisuus tiedottaa työ-terveyshuoltoa työympäristön tiedossa olevista ja epäillyistä terveydelle haitallisista tekijöistä. Toi-mintaehdoissa huomautetaan myös viranomais-ten velvollisuudesta määritellä työterveyshuolto-henkilöstöltä vaadittava pätevyys, mutta itse pä-tevöitymiseen tai koulutustaustaan ei sopimuk-sessa oteta kantaa. Yleissopimus nro 187 tähtää puolestaan en-naltaehkäisevän näkökulman mukaan ottami-seen kansallisessa työturvallisuuden ja -terveyden toimintapolitiikassa. Sopimuksessa velvoitetaan kansallisen järjestelmän ja kansallisen ohjelman kehittämiseen yhteistyössä työnantaja- ja työnte-kijäjärjestöjen kanssa, korostaen jatkuvaa paran-tamista työtapaturmien, ammattitautien ja työ-peräisten kuolemantapauksien ehkäisemiseksi. Kansallisen järjestelmän ja -ohjelman osalta sopimus nro 187 määrittelee sisällön. Järjestelmän tulee sisältää lait, asetukset ja tarvittaessa työeh-tosopimukset, vastaavat viranomaiset tai toimie-limet, valvontajärjestelmät, työpaikoilla yhteistoi-mintaa tukevat keskeiset järjestelyt, sekä soveltu-vin osin neuvoa-antavat kolmikantaelimet, kou-lutusmääräykset, työterveyshuoltopalvelut, tutkimus, kansallinen työ-tapaturmien ja ammattitautien tilastointijärjestelmä, yhteistyöjärjeste-lyt työtapaturmia ja ammattitauteja käsittelevien vakuutus- tai sosiaa-liturvajärjestelmien kanssa, sekä työturvallisuus- ja työterveysolojen pa-rantamiseen tähtäävät tukijärjestelmät mikro- ja pk-yrityksille. Kansalli-sen ohjelman taas tulee sopimuksen nro 187 mukaan edistää ennaltaeh-käisevän työturvallisuus- ja työterveyskulttuurin kehittymistä. Ohjelman on oltava tavoitteellinen, päämääriin perustuva ja sisällettävä edistymi-sen mittarit. Sopimus velvoittaa kansalliseen tilanneanalyysiin työturval-lisuudesta, työterveydestä sekä niihin liittyvistä järjestelmistä. TYÖELÄMÄN YLEISSOPIMUKSET SUOMALAISESSA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ ILO:n yleissopimukset ovat vaikuttaneet Suomen työlainsäädäntöön ja työelämään huomattavasti siitä hetkestä lähtien, kun Suomi liittyi ILO:on vuonna 1920. Lainsäädäntöä on myös useissa tapauksissa kehitetty sopi-musten viitoittamaan suuntaan. Suomi on ratifioinut 102 yleissopimusta ollen niitä harvoja maita jotka ovat ratifioineet sopimuksista yli puolet. Taulukossa 1. ovat esillä kaikki työturvallisuuden ja työterveyden yleis-sopimukset, jotka Suomi on ratifioinut. Vain kourallinen valtioita, Suomi mukaan lukien, on ratifioinut kaikki kolme edellisessä kappaleessa esiteltyä merkittävintä työturvallisuuden, työterveyden ja työterveyshuollon yleissopimusta. Suomalainen työtur-vallisuuden ja työterveyden lainsäädäntö on hyvin täsmällisesti linjassa näiden yleissopimusten sisällön kanssa, joskin keskeiset lakimme ja ase-tuksemme menevät vielä astetta yleissopimuksia pidemmälle työnanta-jan velvollisuuksien ja työntekijöiden oikeuksien määrittämisen puolesta. Mitä eurooppalaiseen lainsäädäntöön ja EU:n toimivaltaan tulee, ILO:n perussäännön mukaan sen jäsen voi olla vain itsenäinen valtio. Yleissopimusten ratifioinnissa on huomioitava myös valtioiden perus-sopimuksessa EU:hun liittymisen yhteydessä EU:lle antama toimivalta. EU:lla ja ILO:lla on kuitenkin pitkät yhteistyösuhteet ja kaikki EU-maat ovat myös ILO:n jäseniä. EU-lainsäädäntö ei kilpaile yleissopimusten kans-sa, vaikka osittain EU-lainsäädäntö on ILO:n yleissopimuksia tiukempi työntekijöiden suojelun kannalta. Viime kädessä molemmat ovat yhtei-sellä asialla paremman työelämän tulevaisuuden puolesta. Laura Vallenius MSc.(OSH), työterveyshoitaja LÄHTEET: Finlex – Valtiosopimukset. 122/2008. Yleissopimus nro 187. Osoitteessa: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteks-ti/ 2008/20080122/20080122_2 ILO – NORMLEX. Ratifications for Finland. Osoitteessa: http://www.ilo. org/dyn/normlex/en/f?p=1000:11200:0::NO:11200:P11200_COUNT-RY_ ID:102625 ILO. Origins and history. Osoitteessa: http://www.ilo.org/global/about-the- ilo/history/lang--en/index.htm Sandell T. (toim.) 2005. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset. 2. uudistettu painos. Työministeriö. Suomen ILO-neuvottelukunta. Nro 148 Työntekijöiden suojaaminen työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta 1977 Nro 155 Työturvallisuus ja -terveys sekä työympäristö 1981 Nro 161 Työterveyshuolto 1985 Nro 162 Turvallisuus asbestin käytössä 1986 Nro 167 Turvallisuus ja terveys rakentamisessa 1988 Nro 170 Työturvallisuus kemikaaleja käytettäessä 1990 Nro 174 Suuronnettomuuksien torjunta teollisuudessa 1993 Nro 176 Terveys ja turvallisuus kaivoksissa 1995 Nro 184 Maatalousalan työturvallisuus ja -terveys 2001 Nro 187 Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen 2008 Taulukko 1. 23
Tyoterveyshoitaja | 2016 No4
To see the actual publication please follow the link above