KANSAINVÄLISET TYÖELÄMÄN YLEISSOPIMUKSET – MITÄ NE OIKEIN OVAT? Moni on kuullut joskus mainittavan ILO:n kansain-välisistä työelämän perussopimuksista, mutta nii-den merkitys ja vaikutus suomalaiseen lainsää-däntöön sekä työelämään lienee useille melko vie-ras. ILO:n työturvallisuutta, työterveyttä ja työter-veyshuoltoa koskevilla yleissopimuksilla on kuiten-kin merkittävä rooli kansallisen lainsäädäntömme Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimukset ovat ILO:n pe-rustuslakia säätävien tahojen eli hallitusten, työnantaja- ja työn-tekijäjärjestöjen laatimia juridisia työkaluja, joilla säädetään työ-elämän perusoikeuksia ja perusperiaatteita. Yleissopimukset ovat laillisesti sitovia sopimuksia, joita jäsenmaat voivat ratifioida. Ra-tifioinnilla tarkoitetaan hyväksymistä, vahvistamista ja voimaan saatta-mista kansallisten päätäntäelinten toimesta lainsäädännön muodossa. Ratifioineiden maiden tulee myös raportoida ILO:lle säännöllisesti yleis-sopimusten soveltamisesta. ILO ja ensimmäiset yleissopimukset saivat alkunsa vuonna 1919 en-simmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Järjestön kolmikanta-toiminta oli uutta ja ennenkuulumatonta, sillä se yhdisti päätöksenteos-sa tasapuolisesti ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä niin halli-tukset, työnantajien kuin työntekijöidenkin edustajat. TYÖTURVALLISUUDEN, TYÖTERVEYDEN JA TYÖTERVEYSHUOLLON YLEISSOPIMUKSET Merkittävimmät, kaikkia toimialoja kattavat työturvallisuuden, työter-veyden ja työterveyshuollon yleissopimukset ovat sopimukset nro 155 Työturvallisuus ja -terveys sekä työympäristö vuodelta 1981, nro 161 Työ-terveyshuolto vuodelta 1985 ja viimeisimpänä lanseerattu nro 187 Työ- taustalla. turvallisuuden ja -terveyden edistäminen vuodelta 2006. Yleissopimus nro 155 velvoittaa jäsenvaltioita työturvallisuuden ja -terveyden sekä työympäristön kansallisesta toimintapolitiikasta, jolla py-ritään estämään työstä aiheutuvat, siihen liittyvät tai sen aikana sattuvat tapaturmat ja terveydelliset haitat, painottaen työn sovittamista työnte-kijöille. Eri tahojen tehtävät ja vastuut toimintapolitiikan toteuttamiseksi tulee olla selkeästi määriteltyjä, kuten myös valvontajärjestelmä rangais-tusseuraamuksineen. Toimintapolitiikassa on lisäksi huomioitava koulu-tus ja edellytykset, sekä tiedottaminen ja yhteistyö niin työryhmä-, yri-tys- kuin kansallisella tasolla. Yritystasolle mentäessä määrittelee yleisso-pimus työnantajan velvollisuudet turvallisen ja terveellisen työympäristön järjestämiseen, suojatoimenpiteisiin ja toimenpiteisiin onnettomuuden varalta. Yhteisellä työpaikalla on yritysten toimittava yhteistyössä mää-räysten soveltamiseksi. Yleissopi-muksessa korostetaan työntekijöi-den ja heidän edustajiensa oikeuk-sia raportoida ja kieltäytyä vaaralli-sesta työstä ilman kurinpidollisten toimenpiteiden pelkoa, sekä osal-listumista työturvallisuutta ja työ-terveyttä koskeviin asioihin. Työterveyshuollon yleissopi-muksessa nro 161 määritellään kansallisen toimintapolitiikan pe-riaatteita työterveyshuollon järjes-tämisestä. Työterveyshuollon kes-keisenä tehtävänä painotetaan en-naltaehkäisyä, korostaen jäsenval-tioiden velvollisuutta työterveys-huollon järjestämisessä yksittäis-ten yritysten vastuun yläpuolella. Sopimuksessa listataan myös työ- 22 Työterveyshoitaja 4/16
Tyoterveyshoitaja | 2016 No4
To see the actual publication please follow the link above