54 | ORIMATTILA 150 VUOTTA allianssien suuntaisesti. Kuntayhtymät ja yhteistoiminta-alueet ovat historiaa. Kunnat vastaavat keskeisiltä osin peruspalveluistaan. Sekä suurten kuntien että suurmaakuntien tehtävät ja rahoitus on säädetty lailla. Molemmilla toimijoilla on suorilla vaaleilla valittava valtuusto. Suurkuntien ilmeisenä haasteena on ollut lähidemokratian varmistaminen ja palveluiden turvaaminen kuntien reuna-alueilla. Kunnanosavaltuustoille on luovutettu resurssit linjata kansalaisten lähipalvelut, kuten varhaiskasvatus ja vapaa-ajan palvelut. Ammattikorkeakoulutus ja vaativin erikoissairaanhoito on siirretty lailla uusien suurmaakuntien vastuulle. Halutessaan kunnat voivat siirtää maakunnalle muitakin tehtäviä, kuten esimerkiksi toisen asteen koulutuksen. Uuden maakunnallisen toimijan vastuulla ovat kansainväliset asiat, EUasiat, aluekehittäminen ja suurmaakuntatasoinen elinkeinopolitiikka sekä maankäytön ja yhdyskuntarakenteen ohjaus. Kansallisen aluestrategian 2030 mukaisesti valtio on kohdentanut resursseja alueiden ydinosaamisen ja luovuuden vahvistamiseksi, yritysrakenteen monipuolistamiseksi sekä toiminta- ja innovaatioympäristöjen kehittämiseksi. ELY-keskuksen toiminnot on sulautettu osaksi uutta monialaista maakuntayhtymää. Valtion keskushallinnosta on siirretty aluekehittämisen keskeiset instrumentit maakuntien ohjaukseen. Ammattikorkeakoulut ovat nivoutuneet osaksi maakunnallista aluekehittämisen työkalupakkia. Maakunnilla ja alueen elinkeinoelämällä on ohjausvaltaa ammatillisen koulutuksen linjauksiin. Skenaario 3: Valtio ja suurkunnat Vuoteen 2030 mennessä valtio on määritellyt ylhäältä ohjatusti kuntarakenteet. Suurkuntia on 40–50, ja ne perustuvat työssäkäyntialueisiin. Kaupunkiseutujen ulottumattomiin kuntaliitoksien ulkopuolelle jääneet kunnat ovat muodostaneet keskenään palveluiden turvaamiseksi yhteistoiminnallisia piirikuntia. Kunnilla on vastuu keskeisistä peruspalveluista. Kuntayhtymät on sulautettu valtaosin vahvoihin peruskuntiin. Vaativin, ns. miljoonapiireihin perustuva erikoissairaan-hoito ja ammattikorkeakoulut on valtiollistettu. Suurkuntien vastuulla on elinkeinojen kehittäminen yhdessä ELY-keskuksien kanssa, joiden asema on entisestään vahvistunut. Valtio on pitänyt tiukasti käsissään ohjausvallan alueilla. Aluekehittämisen pääpaino ja resurssit on suunnattu suurimpiin kasvukeskuksiin, joita on 5–7. Vanhat ”maakuntakeskukset” ovat jakautuneet entistä voimakkaammin menestyjiin ja menettäjäiin. Vaikka suurilla kunnilla on aiempaa ”vahvemmat hartiat”, kuntien väliset taloudelliset erot ovat venähtäneet. Voimakkaimmin kasvavilla uusilla liitoskaupungeilla, kuten Helsinki (yli miljoona asukasta) ja Tampere (yli 400 000 asukasta), tuloveroprosentti on pysynyt maltillisesti 21:ssä; sen sijaan haasteellisimmilla alueilla suurkuntien tuloveroprosentit ovat kohonneet jo yli 25:een. Osa väestötappioalueen uusista liitoskaupungeista taistelee vakavaa lääkäripulaa vastaan. Kaupunkien reuna-alueiden taajamien palveluvarustus on käytännössä ajettu alas. Maakuntien liittojen toiminta sekä maakuntatasoinen päätöksenteko ovat kuihtumassa. Maakuntien liitot palautuvat ”kotiseutuhenkisiksi” liitoiksi, joiden tehtävänä on lähinnä lausuntojen antaminen kulttuuriympäristöä ja rakennusperintöä koskevissa kysymyksissä. Varsinaisia aluekehitystehtäviä liitoilla ei enää ole. Skenaario 4: Ajopuu Valtiovalta ei ole kyennyt linjaamaan selkeää näkemystä kunta- ja palvelurakenteis
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above