Page 53

Orimattila 150 vuotta

LOVIISAN PÄSSISTÄ Z-JUNAN KYYTIIN | 51 kuisat tutkimusryhmät ja selvitysmiehet ovat tuottaneet tietoa niin aluehallinnon, kunnallishallinnon kuin terveydenhuollonkin rakenteiden ja rahoituksen uudistamistarpeista. Metropolialueen hallinnosta on vuoden sisällä esitetty useampia skenaarioita. Kaikissa viimeaikaisissa julkishallintoa koskevissa selvityksissä tutkijoiden ja selvitysmiesten viesti on poikkeuksetta samansuuntainen: paikallis- ja aluehallinto sekä terveydenhuolto kokonaisuudessaan kaipaavat merkittävää selkiyttämistä ja yksinkertaistamista. Uudistustoimilla on kiire, jos haluamme turvata hyvinvointivaltion toimintakyvyn. Katoavan kansanvallan jäljillä Eurooppalaisen hallinnon perinteen mukaisesti alue- ja paikallishallinto perustuvat kansanvaltaiselle ohjaukselle ja saavat legitiimin toimivaltansa vain ja ainoastaan kansalaisilta. Suomi on eurooppalaisessa perheessä poikkeus: paikallistasolla edustajat valitaan kuntien valtuustoihin suorilla vaaleilla, mutta ei aluetasolla. Uudistettaessa hyvinvointiyhteiskunnan hallinnon ja palveluiden rakenteita on paikallaan arvioida perusteellisesti kansalaisdemokratian ja paikallisen itsehallinnon toimivuutta. Kuntalain uudistamisen vaikeimmat kysymykset liittynevät nimenomaan demokratiaan. Samalla kun esimerkiksi terveydenhuollon ja toisen asteen koulutuksen turvaaminen edellyttävät nykyistä ”vahvempia hartioita” palvelun järjestäjiltä, budjetti- ja ohjausvalta siirtyy pois suoran kansanvaltaisen ohjauksen piiristä. Mutta olisiko meillä keinoja ulottaa suora kansanvaltainen ohjaus myös kuntatasoa laajemmalle tasolle alueelliseen hallintoon? Sana ”maakunta” on ehditty kuormittaa puoluepoliittisilla sivu- ja lisämerkityksillä keskusteltaessa paikallis- ja aluehallinnon uudistamisesta. Maakuntatasoinen, suorilla kansanvaaleilla valittujen päättäjien ohjaama uudenlainen palvelujärjestelmä näyttää tänään löytävän parhaat puoltajansa lähinnä terveydenhuollon, koulutusmaailman sekä yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijoista. Skenaariot kansalaisten Suomesta Osana Sitran julkishallinnon johtamisohjelmaa maakuntajohtajat tekivät Kadonnutta kansanvaltaa etsimässä – Maakunta 2020 –keskustelualoitteen aluehallinnosta vuonna 2011. Keskustelualoitteessa he arvioivat maakuntien tulevaisuutta julkisen sektorin haasteiden valossa. Julkisen talouden kestävyysvaje sekä väestön ikääntyminen pakottavat paikallis- ja aluehallinnon suuriin rakenteellisiin uudistuksiin. Maakuntajohtajat ovat hahmotelleet neljä skenaariota uudistuksen etenemisestä. Jos maakunnat ja kunnat saavat uudistaa toimintansa ja rakenteensa omista tarpeistaan käsin, maakunnista voi kehkeytyä kansanvaltaisia palvelumaakuntia ja vaikuttavia aluekehittäjiä. Mikäli valtiovalta ei tunnista maakuntatasoisen aluehallinnon mahdollisuuksia, menetetään edellytykset luoda kansanvaltainen ohjaus aluetason palveluihin. Keskusteluavauksen oli tarkoitus tuoda eväitä ja ratkaisumahdollisuuksia julkishallinnon keskeneräisiin kysymyksiin vuoden 2011 vaalien alla, mutta Kataisen hallituksen hallitusohjelman suoraviivainen ”vahva peruskunta - ei muuta” – julkishallinnon ratkaisumalli ei edistänyt laajempaa pohdintaa ja keskustelun avaus hautautui. Kuitenkin hallituskauden loppupuolella mm. SOTE-mallin pohdinnan yhteydessä alueellinen toimintatapa ylikunnallisesti nousi esiin, ja tämä varmaan näkyy pian aloittavan hallituksenkin työssä. Tästä johtuen nostan seuraavaksi esiin keskusteluavauksen ajatuksia hieman ajankohtaistamalla, koska neljän vuoden jälkeen haasteemme ovat samat - elleivät jopa pahentuneet – ja edelleen ratkaisematta.


Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above