20 | ORIMATTILA 150 VUOTTA ei kuitenkaan voi orimattilalaisia päättäjiä syyttää, yhteistyötahojen kiinnostuskin väheni vähitellen erinäisistä syistä. Varmaan siihen vaikutti jälleen kuntalaisten ”viisaus”. Esimerkiksi tammikuussa 1983 pidettiin noin 80 henkeä yhteen koonnut kuntalaistilaisuus, jonka koollekutsujina oli eräitä aktiivisia silloisia ja aiempia vaikuttajia. Tilaisuutta koskeva uutisointi kuvaa ilmapiiriä: ”Orimattilan valtuustoa evästettiin. Ilotalokin hevoskylää parempi matkailuvaltti” (Etelä-Suomen sanomat 24.1.1983). Eikä ihan syytön lopputulokseen tainnut olla orimattilalaisten hevosmiestenkään joukko, joka muun muassa Orimattilan Hevosystäväin Seuran nimissä antoi 19.1.1982 julkilausuman raviradan omistusoikeutensa ja käytön turvaamisesta, sinänsä tietysti perustellusti (Pitäjäsanomat 23.1.1982). Hanke sammutettiin vähitellen. Ypäjä veti pidemmän korren. Se, joka on käynyt Ypäjällä tutustumassa alueeseen, voi vain harmitella ja ajatella, että tuollaisen paikka olisi kyllä kuulunut olla Orimattilassa. Tuohon aikaan sisältyi kyllä – epäonnistumisista huolimatta – jälkikäteen ajatellen erittäin vahvoja yrityksiä kunnan elinkeinoelämän ja elinvoiman kehittämiseksi. Pari erityyppistä hanketta on paikallaan nostaa esimerkkeinä. Kymenlaakson Sähköosakeyhtiö on edelleen kuntien omistama, hyvin menestyvä ja omistajiensa kannalta tärkeä laitos. Sen etsiessä päätoimipaikkaa 1970-luvulla Orimattila olisi ollut luonteva sijaintipaikka suurimpana omistajana. Haitaksi ei myöskään ollut se, että silloinen toimitusjohtaja Paavo Polso asui Orimattilan Kaitalassa. Kunnanhallituksessa asiaan paneuduttiin vakavasti. Ehkä syynä häviöön Elimäelle oli kuitenkin se, että Orimattilan sijainti oli liiaksi yhtiön toimialueen reunalla. Elimäki taisi kilvassa mennä lupaamaan kaiken lisäksi enemmän, kuin mihin se sitten todellisuudessa ylti. Muistan eräänkin kunnanhallituksen jäsenemme kertoneen muistuttaneensa aina elimäkeläisiä päättäjiä toteuttamatta jääneestä lentokentästä. Toisena esimerkkinä on nostettavissa esille vuonna 1982 toteutettu Orimattilan kehittämisseminaari. Sen ansioksi on luettava ainakin pyrkimys koota yhteen kunnan, yrittäjien ja muiden paikallisten toimijoiden ideat ja tahto konkreettisten toimenpiteiden aikaansaamiseksi. Samanaikaisesti heräteltiin myös kyliä siihen, että ne voisivat myös itse luoda edellytyksiä kehittymiselle. Erityisesti pyrittiin herättämään halukkuutta maanmyyntiin, jotta kyliin saataisiin uutta asutusta ja sitä kautta pystyttäisiin turvaamaan kylien palveluvarustus. Tässä ei oikein onnistuttu muualla kuin Pennalassa. Sielläkin kunnan tekemästä maakaupasta eräs kylän vaikuttaja asukas valitti. Nyt 2000-luvulla on konkreettisesti koettu se, mitä silloin jätettiin tekemättä. Koulujen ja kyläkauppojen lakkaamista monissa kylissä on nyt myöhäistä ja aika turhaa valittaa. Ehkä tätä negatiivista kehitystä ei kunnan ja kyläläisten yhteistyölläkään olisi kokonaan kyetty estämään. Olen aina ollut vakaumuksellinen kansalaistahdon kunnioittaja. Olen kirjoittanut ja puhunut ns. suorien vaikuttamiskeinojen käyttöönoton tärkeydestä, täydentämään edustuksellista demokratiaa. Meillä Suomessahan ei kansalaisilla enempää valtion kuin kuntien tasolla ole lopullista päätösvaltaa. Kansalaisilla ei suinkaan ole äänioikeutta, vaan vaalioikeus. Kansalaiset voivat valita vaaleissa edustajat eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin, jotka sitten käyttävät äänioikeutta kansalaisten puolesta, eli tekevät päätökset. Sitovan kansalaisaloitemenettelyn ja sitovien kansanäänestysten kautta kansalainen korotettaisiin päättäjäksi, jos lainsäädäntöä uudistettaisiin tämän mahdollistavaksi. Kansanäänes
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above