LOVIISAN PÄSSISTÄ Z-JUNAN KYYTIIN | 19 riksi, vaan järjesteli omistajan, Talous-Osakekaupan toimitusjohtaja Ermo Hariman ja kunnan edustajien välillä uuden neuvottelun, johon myös minä tulin myöhemmin mukaan. Vanhan tehdasrakennuksen hintaa viilattiin alaspäin ja asiaa vietiin toisen kerran valtuustoon. Siellä se meni kiihkeän keskustelun siivittämänä läpi.” (Seppo Hyyppä, Menestyksen eväät. Virke voittaja! II, Mermerus 1994). Uusi mahdollisuus ison ”kalan” saamiseen avautui 1980-luvun alussa. Valtion ja kuntien keskusjärjestöjen perustama uusi osakeyhtiö etsi sijoituspaikkaa uudelle ongelmajätteitä käsittelevälle laitokselle. Sen tulo Orimattilaan kuitenkin tyrmättiin suuren kansalaisvastustuksen seurauksena. Ennen ratkaisevaa valtuuston kokousta luovutettiin ongelmajätelaitosta vastustavien adressi, johon 5182 kuntalaista oli merkinnyt nimensä. Samalla ojennettiin myös nuorisoadressi, jossa nimiä oli kaikkiaan 280. Myös Orimattilan omakotiyhdistys jätti kielteisen kannanoton. Valtuuston poikkeuksellisen kokouspaikan noin tuhanteen nouseva yleisömäärä urheilutalon katsomossa yltyi ratkaisevan nuijankopautuksen jälkeen aplodeihin, jotka olivat loppujen lopuksi vaisunpuoleisia ilmeisesti siitä syystä, että puheenjohtaja Jorma Malmivirta joutui kokouksen kestäessä useaan otteeseen hillitsemään mielenilmauksia. Kokouksessa hankkeen kannalla olleet katsoivat, että asiaa ei kannata panna äänestykseen sen johdosta, että valtaosa kuntalaisista ja valtuutetuista oli ongelmajätelaitoksen Orimattilaan sijoittamista vastaan. Kunnanhallitus oli aikaisemmin samana iltana asettunut vastustavalle kannalle niukasti äänin 6 – 5. Valtuuston hyväksymä kunnanhallituksen päätösesitys on hyvin tilannetta kuvaava: ”Orimattilan kunnanhallitus pitää ongelmajätelaitosta valtakunnallisesti tarpeellisena ja katsoo hankkeen vireilläoloaikana tulleen selvitetyksi, että se on toteutettavissa nykytekniikalla ympäristölleen riittävän turvallisena. Orimattilalla ei kuitenkaan kuntalaisten kielteisen suhtautumisen ja luontaisten edellytysten, muun muassa veden riittämättömyyden vuoksi, ole mahdollisuuksia ongelmajätelaitoksen sijoittamiselle tänne. Näin ollen Suomen Ongelmajätelaitos Oy:lle ei myydä tonttia Orimattilasta.” Tänä päivänä tuo yhtiö, Ekokem Oyj nimeltään, on Riihimäellä toimiva, liki 500 työntekijän korkean teknologian mukainen, kansainvälisilläkin markkinoilla toimiva yhtiö. Haitoista ympäristölle ei ole kuultu. Sellaisia ”kaloja” ei juuri enää liiku. Kun tämä ei Orimattilalle kelvannut, tuli vielä mahdollisuus: ”hevoskylän” nimellä oleva matkailu- ja toimintakeskus, muun ohella koulutus-, museo- ja matkailuelementit sisältäen. Sen eteen tehtiin varsin paljon työtä, jopa oma projektipäällikkö oli usean vuoden ajan kunnan palkkalistoilla. Moni muistaa varmaankin hyvin, miten kiivas keskustelu hankkeesta aikanaan virisi. Kuitenkin esimerkiksi tuolloinen hevosalan tunnettu toimija Matti Finskas totesi haastattelussa vuonna 1981, että Orimattila on liikkeellä sopivaan aikaan. Kaikenlainen hevosharrastus on voimakkaassa nousussa, mistä johtuen Orimattilaan suunnitellun hevoskylän tarve kaikkine siihen liittyvine laitteineen on ilmeinen. Hyvin toteutettuna hanke tulee olemaan Orimattilan kunnalle monessakin mielessä merkittävä yritys, totesi Finskas (Pitäjäsanomat 13.8.1981). Moneen otteeseen asiaa vatvottiin hallituksessa ja valtuustossakin. Ei siitä mitään tule, oli tyypillinen katuviisaus, myös päättäjätasolla. Ei tullutkaan siinä laajuudessa kuin tähtäin oli. Laadituissa suunnitelmissa arvioitiin hevoskylän kaikkine toimintoineen voivan työllistää jopa 300 ihmistä. Täysin lopputuloksesta
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above