Page 20

Orimattila 150 vuotta

18 | ORIMATTILA 150 VUOTTA tänä päivänä pidettäisikään oikeana siteerattua pakaalaisen A. Hardenin vuonna 1915 antamaa luonnehdintaa, on Orimattilan kunnallispolitiikalle annettavissa tietynlaisen varovaisuuden, jopa jahkailunkin leima. Ehkä neljän tuhannen kirvulaisen sijoittuminen paikkakunnalle siirsi historiaan tämän negatiivisen luonnehdinnan? Ainakin kirvulaiset kunnallismiehet tarttuivat aktiivisesti uuden kotikuntansa asioiden hoitoon valtuustossa ja muissa toimielimissä. Mutta rohkeita irtiottoja on aina vältetty. Ehkä se on monissa tapauksissa ollut viisauttakin, mikä on edesauttanut välttymään monia kuntia esimerkiksi liian rohkeassa elinkeinopolitiikassa kohdanneilta takaiskuilta. Monessa asiassa on Orimattilassa onnistuttu, kaikessa ei. Tehdään tästä seuraavassa lyhyt yleiskatsaus lähivuosikymmeniin. Orimattila ei olisi tämän päivän elinvoimainen kaupunki ilman takavuosien aktiivista asunto- ja elinkeinopolitiikkaa. Asuntotuotannon tärkeys havaittiin 1960-luvun lopulla ja silloinen kunta teki esimerkiksi seurakunnan kanssa laajat aluevaihdot. Uudet asunnot toivat uusia asukkaita ja sitä kautta uutta elinvoimaa. Mahdollisuuksiin osattiin tarttua. Tästä ehkä erinomaisin esimerkki on vuodelta 1970, jolloin 300 työntekijän perinteinen Orimattilan Villatehdas teki konkurssin. Kunnanjohtaja Aulis Aaltonen onnistui myymään vaihtokauppaideansa työvoimaministerille: kunta rakentaa valtion virastotalon, ja siten parantaa työllisyyttä ja valtio sitten ostaa rakennuksen. Aktiivinen toimintatapa kunnan kehittämiseksi ei ole vanhanaikaista tai vierasta vieläkään. Silti ei käy kieltäminen etteikö monia mahdollisuuksia ole myös hukattu. Aikanaan menestyvän UPO:n tehtaan kiinnostuksesta investoida Orimattilaan 1950-luvulla kerrotaan yhä tarinaa. Kunnan päättäjät eivät kuitenkaan olleet halukkaita vastaantuloon, olisi menetetty hyviä maataloustyöntekijöitä ja poliittiset voimasuhteet olisivat vääristyneet, ovat aikalaiset kertoneet tyrmäyksen syiksi. 1970-luvun puolivälissä sitten Askon – UPO:n konserni oli kiinnostunut uudelleen Orimattilaan tulosta ja ylin johto viettikin päivän kunnan edustajien kanssa keskusteluissa. Sopiva tonttikin olisi ollut Sampolassa. Valitettavasti yhtiön tilanteen muutoksen johdosta hanke jäi toteutumatta. Virke Oy on nyt historiaa, mutta sen suorat ja välilliset vaikutukset Orimattilalle ovat olleet mittaamattomat. Istuin hallituksen ja valtuuston kokouksissa harjoittelijana 1960-luvun lopulla kun käsiteltiin yhtiön toivetta isommista tiloista. Nykyisen kulttuuritalon tilat, joissa yhtiö toimi, olivat tulleet auttamatta ahtaiksi. Ratkaisuun pääsy vaati luovuutta. Kunta lunasti tilat ja uusi tontti löytyi Kankaanmäeltä. Vaati kaksi valtuuston kokousta tiukkoine keskusteluineen ja äänestyksineen ennen kuin asia ratkesi. Tämän päivän näkökulmasta on vaikea ymmärtää silloista vastarintaa, johon liittyi eri puolueiden päättäjiä, jopa vasemmistosta. Kitkaista on siis tuloksiinkin pääsy ollut. Virke Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Seppo Hyyppä kirjoittaa tuolloisesta päätöksenteosta happamasti: ”Rahoituksen kuntoon saamiseksi meidän täytyi päästä eroon vanhasta tehdasrakennuksestamme. Tarjosimme sitä Orimattilan kunnalle. Hankkeemme herätti kunnan poliittisissa piireissä voimakkaita reaktioita. Asiasta kirjoitettiin paljon lehdissä. Suurimmat vastustajamme olivat kommunistit ideologisista syistä ja kokoomuspuolue, jonka voimahahmo oli paikkakunnalla sijaitsevan kilpailevan tehtaan omistaja. Hanke hylättiin valtuustokäsittelyssä. Orimattilan kunnanjohtaja Aulis Aaltonen ei kuitenkaan antanut asiassa pe


Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above