16 | ORIMATTILA 150 VUOTTA tu myös valtion taholla. Mutta kuntakartta ei ole mikään tekninen toteutus, johon kulloistenkin mieltymisten tai muotivirtausten perusteella hallinnollisin päätöksin tehtäisiin muutoksia. Kunta-termi on johdannainen latinan kielen sanasta commune, yhteisö. Lähtökohtana on siis tietyn rajallisen alueen asukkaiden ja toimijoiden yhteisyys, yhteiset intressit ja yhteiset tarpeet. Kunta palvelee näitä intressejä ja tarpeita. Tämän päivän kuntakeskustelussa ei aina muisteta sitä, että oikeus päättää lähimmän elämänpiirimme asioista ja toimia niissä itsenäisesti paikallisesti parhaaksi katsotulla tavalla on vapaan länsimaisen yhteiskunnan arvokkainta perustaa. Kunnallinen itsehallinto kuuluu eurooppalaisen demokratian ydinsisältöön. Maailman maita keskenään verrattaessa voi myös helposti havaita, että vahva paikallinen itsehallinto sekä taloudellinen ja sivistyksellinen kehittyneisyys liittyvät poikkeuksetta erottamattomasti yhteen. Varsin suuri yksimielisyys vallitsee sen suhteen, että desentralisointi eli vallan hajautus on mielekästä ja edesauttaa lukemattomien ongelmien hallinnassa. ”Perustason” – paikallisten ihmisten – voimien herättäminen on ollut menestysresepti vuosisatojen ajan. Suomessa vahva yhteiskunnan rakentamisen aikakausi ajoittuu 1960-luvun puolesta välistä 1980-luvulle. Silloin luotiin hyvinvointiyhteiskunnan lainsäädännöllinen ja rakenteellinen perusta pitkälti kunnallisen itsehallinnon varaan ja voimin. Aikakausi oli hallintopolitiikan kannalta myös merkittävä hallinnon hajautuksen kausi, vaikkakin 1980-luvun loppupuolelle tultaessa hajautuksen hyödyt menetettiin ylimitoitetulla sääntelyllä ja valtionvalvonnalla. Hallinnon hajautus kunnallisen itsehallinnon vahvistumisena näyttää liittyvän hallintohistoriassa yhteiskunnan hyvinvointia ja vaurautta luovaan kehitykseen, sillä hajautetussa toiminnassa voidaan paremmin hyödyntää joustavuutta, resursseja ja ihmisten luovuutta. Voidaan kysyä, ollaanko nyt julkisen talouden kriisiytymisen seurauksena kulkemassa toiseen suuntaan, toimivaltuuksien siirtoon valtion keskushallinnon suuntaan ja valtion kontrollin lisääntymiseen. Onko julkisen hallinnon uudistaminen sallimassa pidäkkeettä talouden nujertaa kansanvallan? Voiko uudistus avata merkittävällä tavalla mahdollisuuden kunnallisen itsehallinnon keskeisten ominaispiirteiden rajoittamiseen tavalla, joka on ristiriidassa esimerkiksi Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan, perustuslakivaliokunnan aiempien kannanottojen ja tähänastisen kehityksen kanssa? Katsotaan vielä historiaa. Sveitsiläisen Adolf Gasserin toisen maailmansodan jälkeen (1947) kirjoittamassa kuntavapautta koskevassa teoksessa on osoitettu uskottavalla tavalla paikallisen asioidenhoitokyvyn oppimisen ja harjoittamisen merkitys. Hänen mukaansa Suomen tasavalta on rakentunut Ruotsin valtakunnan aikaisesta paikallistraditiosta. Talonpojat ja maanviljelijät, vaikkakin suureksi osaksi pelkkiä vuokralaisia, säilyttivät Ruotsin vallan aikana kallisarvoisimman kaikista hyveistä: kunnallisen ja henkilökohtaisen vapauden. Suuriruhtinaskunnan aikanakin tsaarit kunnioittivat suomalaisia itsehallintotraditioita. Mutta vuodesta 1899 vuoteen 1917 he pystyttivät sotilaallis-byrokraattisen diktatuurin. Vieraan vallan turmelevat vaikutukset ja sen keskitetyt käskyhallintometodit huipentuivat vapautusvuonna 1918, kun porvariston ja työväestön välillä puhkesi vihamielinen ja verinen kansalaissota. Kaikesta tästä huolimatta uu- Uusintapainos: Gasser, Adolf – Menz, Ulrich: Gemeindefreiheit in Europa. Der steinige Weg zu mehr kommunaler Selbstverwaltung in Europa. Nomos, Baden-Baden 2004.
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above