LOVIISAN PÄSSISTÄ Z-JUNAN KYYTIIN | 15 Viime kädessä yritykset luovat työpaikkoja ja mahdollistavat laadukkaat palvelut. Mutta ne tarvitsevat osaavaa työvoimaa, toimivaa infrastruktuuria ja monia muita kuntien ja valtion tarjoamia palveluita. Keskiöön nouseekin jälleen kunnallisen itsehallinnon perinteisin tehtävä: paikkakunnan elinvoiman luominen ja vahvistaminen. Mitä se tarkoittaa? Elinvoiman toteutumisen muodostavat ainakin päivähoito, koulutuksen tarjonta, kulttuuripalvelut ja hyvä elinympäristö sekä yksilön mahdollisuudet tehdä työtä ja kehittää itseään, menestyä ja toimia aktiivisesti omassa yhteisössään. Paikkakunnan elinvoiman luomisesta Orimattilassa on ehkäpä historiallisesti ainutlaatuisen kokonaisvaltainen esimerkki vuosilta 1967 – 70. Mistä siinä on ollut kysymys? Annetaan asianomaista esimerkkiä koskevan asiakirjan puhua: ”Orimattilan kuntasuunnittelutyön peruslähtökohta oli v. 1967 lopulla tilanne, jossa todettiin kunnan kaavoituksen tarvitsevan kokonaan uuden käsittelyn, yleiskaavoituksen puuttuvan kokonaan, samoin kuin kokonaisvaltaisen kuntasuunnitelman. Kunnan yleinen tieverkosto oli päässyt pahasti vanhenemaan ja keskustan liiketilojen ja asuntojen rakentaminen oli varsin hidasta. Tässä tilanteessa Orimattilan kunnan päättävät elimet katsoivat, että vain kokonaisvaltaisella ja perusteellisella kuntasuunnittelulla voidaan pohjustaa kunnan nopea kehittyminen ja palvelutason kohottaminen ja luoda samalla pohja mahdollisimman tarkoituksenmukaiselle kunnallispolitiikalle.” Teksti on vuonna 1970 valmistuneen kuntasuunnitelman (Orimattila 1980 … 1990 ehdotus Orimattilan kunnan kehittämisohjelmaksi) johdannosta. Kuntasuunnitelman teksti ja sen oheisliitteenä valmistunut yleiskaava eivät jääneet vain paperille, vaan niiden ohjaamina käynnistyi 1960- ja 70-lukujen taitteessa määrätietoinen ja mittava kehitysbuumi. Mitä tämä esimerkki tahtoo kertoa? Sen, että kunta on kehityksen moottori, jos se kykenee selkeään tahdonmuodostukseen tavoitteista ja sen perusteella myös määrätietoiseen konkreettiseen toimintaan päätöksiä toteuttaen. Orimattilassa voi sanoa onnistutun viemään tuo tahto käytäntöön. Kunta oli kehityksen käynnistäjä, moottori ja osallinen. Yhtenä esimerkkinä takavuosilta on perusteltua nostaa esille myös ns. OKEYprojekti 1980-luvun alusta. Kyseessä oli kunnan ja yrittäjäjärjestön keskeinen yhteistyöhanke, jolla kartoitettiin mahdollisuuksia ja toimenpiteitä kunnan kehittämiseksi. Projektiin osallistui myös muita tahoja. Projekti tuotti lukuisia esityksiä kehittämistoimiksi. Hanke oli mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että vuosikymmen myöhemmin tapahtunut maamme liittyminen perustettuun Euroopan unioniin toi projekti- ja hankemallisen työskentelyn kehittämistoiminnan päämuodoksi. Uudessa kunnan hallinnon peruslaissa, kuntalaissa, tämä tehtävä on 1.1 §:ssä määritelty näin: ”Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.” Kunta on edelleen asukkaidensa yhteisö, kansanvaltaisen vaikuttamisen perusyksikkö Usein arkipäivän keskustelussa heitetään kysymykset: Mihin kuntarajoja tarvitaan? Eikö olisi parempi, että kuntia olisi mahdollisimman vähän ja niiden koko riittävän suuri? On totta, että oikeaa kuntakokoa ei ole. Maan eri osat, olosuhteet ja historia vaikuttavat siihen, mikä on sopiva ja toimiva kuntakoko. Tämä erilaisuuden vaatimus on vasta aivan äskettäin tunnustet
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above