14 | ORIMATTILA 150 VUOTTA Teollisuuden työvoimavaltainen kausi Suomessa jäi kuitenkin lyhyeksi. Vaatetus- ja tekstiiliala on tänä päivänä Orimattilassakin kaukaista historiaa. Palveluyhteiskunta-vision jälkeen on ryhdytty määrätietoiseen osaamispohjaisen talouden kehittämiseen. Osaamispohjaisen talouden ytimessä ovat oppiminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminta sekä nopea uudistuminen, toiminta kansainvälisillä markkinoilla ja nyttemmin digitalisoituvat palvelukonseptit. Tälle aallonharjalle ovat Orimattilassakin päässeet monet yritykset, kuten uusia mahdollisuuksia tarjoavalla cleantech-alalla toimivat. Osaamisen vahvistaminen on tulevan menestyksen perusta. Se valitettavasti maakunnassamme on kaikkien mittareiden mukaan kehittämistä vaativa sarka, jossa erityisesti ammattikorkeakoululaitos voi tuottaa kestävää tulosta. Tulevaisuuden kunnan rooli Digitalisoitumisen sanotaan voivan muuttaa yhteiskuntia samalla voimalla kuin siirtyminen maatalousyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Tämä uusi yhteiskunnallinen kehitys ei lopeta maataloutta tai teollisuutta, mutta muuttaa radikaalisti niiden merkitystä arvon luojana, niiden toimintatapoja ja myös toiminnan sijoittumista. Näin ainakin ennakoidaan valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmän keskustelupaperissa (Kunnat turbulenssissa – Millainen on tulevaisuuden kunta? 2014). ”Tietotekniikka vapauttaa monet tehtävät ajan ja paikan kahleista. Me voimme hoitaa yhteiset asiamme muiden kanssa tapaamatta heitä yhteisessä paikassa sovittuna aikana. Tämän luulisi vaikuttavan subsidiariteettiperiaatteen mukaan järjestettyyn hallintoon. Ihmisten läheisyys päätettäviin tai organisoitaviin asioihin ei useinkaan enää määräydy luontevimmin maantieteen perusteella.” (Entä jos... - Näkökulmia ja ideoita innovatiivisen hallinnon rakentamiseen. Valtiovarainministeriön julkaisu nro 41/2011). Tällainen tulevaisuudenkuva merkitsisi käytännössä alueperusteisen kunnallisen itsehallinnon merkityksen päättymistä, toisin sanoin subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen ainoan Pohjoismaissa realisoituvan ilmenemän. Olisiko se toivottava tavoite, epäilen. Kuten toisaalla tarkastellaan, on kunnalla muitakin tarkoituksia kuin palvelutuotanto. Uuden ajan kunta joutuu sopeutumaan ympäröivään todellisuuteen. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Koko nykymuotoisen kunnallisen itsehallinnon ajan kunnat ovat kyenneet sopeutumaan, mutta myös ottamaan vastuun muutosten toteuttamisesta. Ehkä vaikuttavin osoitus tästä on sotien jälkeinen puolen miljoonan karjalaisen siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen uusiin olosuhteisiin. Viime vuosien keskustelua on hallinnut näkemys kunnasta palvelujen tuottajana. On jopa pääministerin taholta katsottu, että kunnalla ei olisi mitään muuta tehtävää kuin palveluiden tuottaminen. Tällainen tehtävä kunnalla varmasti säilyy, mutta kunta on paljon muutakin. Palveluita voivat tuottaa muutkin kuin kuntaorganisaatio. Ihmisten elämä ei enää ole sidoksissa kunnan rajoihin samalla tavoin kuin perinteisesti. Kunta joutuu kilpailemaan jatkossa muiden palveluntuottajien kanssa asiakkaista. Kuntamonopoli ei ole enää itsestäänselvyys. Vastuuta siitä, että ihmisten peruspalvelut säilyvät, kunta ei voi kuitenkaan väistää. Kunta muuttuu yksinomaisesta tuottajasta järjestäjäksi. Kolmen koon perusvastuut ovat siinä jatkossakin ytimessä, kuten aina: koulut, kirjastot, köyhät. Tai käy myös kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, toisen asteen koulutuksessa, palo- ja pelastustoimessa: tehtävät siirtyvät kunnasta laajemmalle tasolle. Mitä siis jää kunnan vastuulle?
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above