LOVIISAN PÄSSISTÄ Z-JUNAN KYYTIIN | 13 den 1865 asetuksella kunnallishallinnosta maalla. Asetuksen mukaan kunnallishallinto piti panna toimeen kolmen vuoden kuluessa asetuksen antamispäivästä. Tähän määräaikaan oli mahdollista saada lykkäystä. Tätä mahdollisuutta monet kunnat käyttivät. Orimattila oli kuitenkin yhtenä uuteen järjestelmään ensimmäisinä siirtyneistä kunnista. Laajassa maalaiskuntien itsehallinnon historiassa (Hannu Soikkanen: Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta, 1966) Orimattila nostetaan kuitenkin esimerkiksi siitä, miten uuteen järjestelmään siirtyminen vei aikansa. Vaikka uusi kunnallishallinto oli vuonna 1868 ollut toiminnassa jo kolme vuotta, nimitettiin edelleen kuntakokousta pöytäkirjassa ”pitäjänkokoukseksi”. Lisäksi se pidettiin kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen, mikä osaltaan korosti sen yhteyttä vanhaan pitäjänkokoukseen. Kuitenkin asetuksessa oli nimenomaan kielletty kuntakokouksen pitäminen sunnuntaina. Nykymuotoisen kunnallishallinnon toteuttamista on luonnehdittavissa uudistukseksi ”ylhäältä”. Sen merkitystä ei kentällä säätyläisiä ja papistoa lukuun ottamatta yleensä tajuttu. Koko 1860-luku oli voimakasta taloudellisen nousun aikaa, ja se oli luonut osaltaan pohjaa kunnallishallinnon uudistuksen toteuttamiselle. Teollistuminen voimistui 1860-luvulla ja vaikutti myös monin tavoin maaseudun muuttumiseen. Liberalistiset käsitykset loivat monin tavoin pohjaa sekä kunnallishallinnon uudistukselle että teollistumisen mukanaan tuomalle taloudelliselle nousulle. Ajan lainsäädännölle oli leimallista se, että yksilön aktiivisuuden esteitä poistettiin ja samalla yksilön aktiivisuuden merkitys yhteiskunnalle tunnustettiin. Uusi kunnallishallinto rakentui sille pohjalle, että kykyä ja halua tarttua yhteisiin asioihin oli muillakin kuin vain papeilla ja säätyläisillä. Kunnallinen itsehallinto kehityksen moottoriksi Pian tämän osoitti myös käytäntö. Uuden kunnallisen itsehallinnon jälki alkoi näkyä kaikilla aloilla. Monet taloudenkin toimijat paikallisista pankeista ja vakuutustoiminnasta osuuskauppoihin saivat alkunsa kunnallisen aloitteellisuuden kautta. Esimerkiksi säästöpankin perustaminen Orimattilaan toteutui kuntakokouksen päätöksellä, tosin Uudenmaan läänin kuvernöörin suosituksesta. Kunta on aina ollut paikallisten pyrkimysten ja harrastusten tuki ja turva. Se on antanut ihmisille kotiseudun. Tällainen kunta ei ollut tosiasiassa ”hallintoa”, vaan paikallista yhteistoimintaa, yhteisen elämänpiirin järjestämistä ja olojen kehittämistä omalla vastuulla. Paikalliset voimavarat ja aktiivisuus saatiin kootuksi ja mobilisoiduksi kunnallisen itsehallinnon avulla. Kunnallinen itsehallinto on siten edelleen myös historialliseen traditioon, yhdessä tekemisen oppimiseen, nojaava tapa järjestää paikallisten tehtävien hoitaminen. Vanhan vuoden 1948 kunnallislain toimialasäännöksessä käytettiinkin termejä ’yhteiset asiat’ kuvaamaan kunnan tehtäväpiiriä. Erkki Mennola on muistuttanut, että tasavallan ensimmäinen presidentti ja kunnallisoikeuden auktoriteetti K. J. Ståhlberg käytti itsehallinnon sijasta mielellään ilmausta ”kunnallinen itsetekeminen”. Se kuvaa sattuvasti hänen perimmäistä käsitystään siitä, mitä varten koko instituutio on syntynyt (Erkki Mennola: Kulosaaren ilta, 2010). Suomi oli maatalousyhteiskunta pitkään sotien jälkeen, mutta teollistui ja kaupungistui erityisesti 1960-luvulla voimakkaasti. Orimattilaankin syntyi – jo 1800-luvulla aloittaneen Orimattilan Villatehtaan lisäksi – vaatetus- ja tekstiiliteollisuutta, samoin kuin puuseppä- ja metalliteollisuutta.
Orimattila 150 vuotta
To see the actual publication please follow the link above