Jo 40 vuotta sitten asiantuntijat olivat kiinnostuneita eri menetelmien tulostasosta, oikeellisuudesta, 34 Moodi 2/2017 lineaarisuudesta ja vertailtavuudesta, vaikka termit validointi ja verifiointi eivät olleet vielä vakiintuneet laboratorion kielenkäyttöön. Standardit antavat suuntaviivat Validoinnin kohde laboratoriossa on usein itse tutkimusmenetelmä, mutta yhtä lailla testikitin uusi versio, laite tai tietojärjestelmä. Laboratorion tulee valita käytettäväksi sellaisia tutkimusmenetelmiä, jotka ovat kyseiseen käyttötarkoitukseen validoitu. Lisäksi kullekin tutkimusmenetelmälle määriteltyjen suorituskykyspesifikaatioiden on vastattava kyseisen tutkimuksen käyttötarkoitusta. Validointi ja verifiointi ovat standardin keskeisiä vaatimuksia. Niiden tärkeys korostuu erityisesti silloin, kun käytetään laboratorion itse kehittämiä menetelmiä tai kun validoituja menetelmiä modifioidaan. Labquality järjesti koulutuksen 4.4.2017 nimeltä ”Tee validointi ja verifiointi tehokkaasti”, missä FINASin pääarvioija Giselle Nick-Mäenpää kiteytti termit laboratorioissa käytettävien standardien mukaan: Validointi (kelpuutus) • ISO/IEC 17025: menettely, jonka avulla tutkimalla ja puolueettomalla näytöllä varmistetaan, että menetelmä täyttää käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset. • ISO 15189: objektiiviseen näyttöön perustuva varmistuminen siitä, että tiettyä käyttöä tai soveltamista koskevat vaatimukset on täytetty. Verifiointi (todentaminen) • ISO 15189: objektiiviseen näyttöön perustuva varmistuminen siitä, että määritellyt vaatimukset on täytetty -- vaihtoehtoisin laskelmin -- vertaamalla menetelmien spesifikaatioita -- testaamalla ja koekäytöllä -- asiakirjojen katselmoinnilla (ennen niiden julkaisemista) Standardit eivät kerro, miten laaja tai perusteellinen validoinnin ja verifioinnin tulisi olla. Organisaatioiden on itse harkittava suoritustaso, tavoitteet, tarkoituksenmukaisuus ja suhteutettava nämä käytettävissä oleviin resursseihin. On hyvä miettiä jo etukäteen, mikä on menetelmän hyväksyttävä epävarmuus, miten menetelmän toimivuutta rutiinikäytössä seurataan ja miten koulutus ja käyttöönotto sekä tiedotus asiakkaille toteutetaan. Tuleeko CE-IVD-hyväksytty tuote validoida perusteellisesti? CE-merkinnän saaneet tuotteet ovat tarkasti IVD-direktiivin säädösten mukaan validoituja ja verifioituja. Direktiivin säädösten täyttäminen edellyttää monen vuoden prosessia tuotteen alustavista tutkimuksista tuotekehityksen kautta varsinaiseksi markkinoille vapautettavaksi tuotteeksi. On tapana, että prosessin loppuvaiheessa tehdään yksi tai useampia tutkimuksia asiakkaiden Tilaisuuden innoittamana Labquality järjesti huhtikuussa 2017 koulutuspäivän, missä erikokoisten organisaatioiden edustajat kertoivat hyviä käytäntöjään. käyttöympäristössä. Yrityksillä on usein asiakkaisiin verrattuna ylivertaiset mahdollisuudet tutkia erilaisia tuotetta häiritseviä lääkeaineita, eri genotyyppejä, geneettisesti läheisiä mikrobeja tai analyyttistä suorituskykyä eri pitoisuusalueilla. Tätä validointidataa voidaan ja tulee hyödyntää, kun tuotteen soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen arvioidaan asiakkaan laboratoriossa. Usein ainakin toistettavuustulokset, lineaarisuus, toteamisraja ja muutama keskeinen potilasnäytteen häiriötekijä tullaan tarkastamaan vielä omassa laboratoriossa. Suuremmilla laboratorioilla on pieniä yksikköjä paremmat mahdollisuudet kerätä eri pitoisuusalueen potilasnäytteitä ja muodostaa luotettava käsitys tuotteesta ja tehdä vertailututkimus. Näin ollen pienessä laboratorioyksikössä joudutaan tukeutumaan suppeampaan validointiin tai tehdään vain verifiointi tukilaboratorion suorittaman validoinnin ohella. Hyviä työkaluja on – mitä niistä käyttäisin? Oli käytetty työkalu mikä tahansa, on oleellista, että selkeät johtopäätökset palvelevat validoinnin tavoitetta. Usein osaa validoinnista joudutaan määrävälein tarkastamaan ja arvioimaan, että tuote edelleen täyttää spesifikaatiot. Validointiraportin tulisi valmistua tutkimuksen jälkeen nopeasti, ja tässä erilaiset kaupalliset ohjelmatuotteet voivat osoittautua hyödylliseksi. Validointi ja verifiointi on mahdollista toteuttaa perinteisillä MS Excel–ohjelmiston statistiikkatyökaluilla, mutta osa halutuista laskentakaavoista saatetaan joutua työstämään itse. Markkinoilla on useita kaupallisia tuotteita, joista on suuri etu erityisesti hieman laajemmissa validoinneissa. Kaikille työkaluille on yhteistä se, että käyttäjän tulee tuntea hyvin soveltamaansa statistiikkaa ja osata sen avulla arvioida saatuja tuloksia. Mistä saan koulutusta? Suomen kliinisen kemian yhdistys ry ja Sairaalakemistit ry järjestivät loppuvuodesta 2016 koulutustilaisuuden, jossa yhtenä workshopin aiheina olivat ”Tavoiterajat validoinneissa” ja ”Trendiseurannat”. Eri työryhmien yhteenvedoissa kaivattiin yhtenäistä konsensusta, miten toteuttaa validoinnin ja verifioinnin eri osaalueet tehokkaasti. Keskustelussa nousi esille potilasnäytteiden saatavuus eri pitoisuusalueilla, montako näytettä tarvitaan toistuvuuden mittaamiseen, tehdäänkö parinäytteillä vai toistomittauksin, miten regressiosuoraa on hyvä tarkastella. Laite- ja reagenssivalmistajien tavoitearvot puhututtivat osallistujia, samoin ulkoisen laadunarvioinnin asettamat tavoitearvot sekä niiden hyödyntäminen. Käytiin myös keskustelua siitä, miten saatuja tuloksia tulisi seurata menetelmien ja laitteiden käyttöönoton jälkeen. On tärkeä pohtia, mitä loppukäyttäjät eli kliinikot ja klinikat tarvitsevat potilaan hoidon kannalta. Tilaisuuden innoittamana Labquality järjesti huhtikuussa 2017 koulutuspäivän, missä erikokoisten organisaatioiden edustajat kertoivat omia käytäntöjään. Tällaista keskustelevaa tilaisuutta täydensi professori Marko Laineen perusteellinen esitys ”Tilastotieteen näkökulma – epävarmuuden kvantitointi”. Laine toi esiin ne keskeiset statistiset työkalut, mitä tulisi käyttää ja minkä perusteella tehdä johtopäätöksiä. Koulutuspäivän lopuksi pidettiin yhteinen workshop, missä osallistujilla oli mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä ja kysyä asiantuntijoilta. Pohjoismaisiakin julkaisuja aiheesta löytyy. Mm. professori Elvar Theodorsson on äskettäin julkaissut Klinisk Biokemi i Norden -lehdessä (1:29:2017) artikkelin ”Validation and Verification in Clinical Chemistry”, jota voi hyödyntää soveltuvin osin oman organisaation käyttöön ja ohjeistuksen tueksi. Lopuksi Jokaisella akkreditoidulla laboratoriolla on Suomessa hieman erilainen lähestymistapa siihen, miten toteuttaa validointi ja verifiointi tehokkaasti. Tämä ei kuitenkaan poista hyväksi havaittujen yhtenäisten menettelytapojen tarvetta maassamme. Erilaisten loppuraporttien ei tulisi palvella vain viranomaistarkastuksia, vaan niistä tehdyt johtopäätökset ovat tärkeitä kliinisen laboratorion laatutason ja loppukäyttäjien luottamuksen kannalta. Kuten lisensiaatti Vilkki jo 40 vuotta sitten totesi, ”on ongelmallista tarkastella vain yhtä tulosaluetta menetelmän tarkkuutta ja suorityskykyä arvioitaessa”. Validointi ja verifiointi ovat laboratorion keskeisiä työkaluja, kun halutaan tietää menetelmien ja laitteiden toimivuus eri tulosalueilla.
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above