PÉTER CSONKA on LT, Lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi (Terveystalo) sekä Allergia- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri. Vaikka atooppiset sairaudet ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana, allergisia oireita on esiintynyt todennäköisesti jo historiamme alkuajoista lähtien. Pitkään yliherkkyysreaktioiden syitä haettiin jumalten mielenliikkeistä tai mystistä voimista. Keskiajalla lääketiede alkoi siirtyä ensisijaisesti uskomuksista enemmän kokemusperäiseen suuntaan; perehdyttiin varhaisiin arabialaisiin, kreikkalaisiin ja roomalaisiin teksteihin, ja länsimainen lääketiede edistyi myös omien saavutusten kautta monella saralla. Vaikka solubiologian perusteet luotiin jo 1600-luvulla, astma ja allergiset sairaudet luokiteltiin vielä pitkään psyykkisiksi vaivoiksi. Vasta 1960-luvulta lähtien, IgE:n löytämisen myötä, allergisten sairauksien diagnostiikka ja hoito on saanut ansaitsemansa huomiota ja voimavaroja. Jumalten pahoista voimista olemme tulleet molekyyliallergologian aikakauteen. Allergologian varhaishistoria Allergiaan vihjaavat ensimmäiset selostukset ovat peräisin Egyptistä ajalta noin 3000 vuotta eaa. Kertomuksen mukaan kuningas Menses kuoli ampiaisenpistoksen aiheuttamaan anafylaksiaan. Tosin joidenkin tulkintojen mukaan kuninkaan tappoi virtahepo. Sekaannus johtuu siitä, että vanhassa egyptin kielessä sanat ampiainen ja virtahepo olivat samankaltaisia. Hippokrateen (430 - 370 eaa.) kirjoituksissa viitataan mahdollisesti maitoallergiaan, sillä hän tiesi juuston saavan joitakin ihmisiä sairaaksi. Toiset kreikkalaiset kirjoittajat ovat kuvanneet voimakkaita reaktioita muuan muassa hunajasta, kananmunasta, mansikasta, pähkinöistä ja merenelävistä. Roomalainen filosofi Lucretius kirjoitti n. 50 eaa., että jotkut tavalliset ruoka-aineet voivat olla myrkkyä toisille. Rooman keisari Claudiuksen poika Tiberius Claudius Caesar Britannicus (41 – 55 jaa.) oli ilmeisesti allerginen hevoselle, sillä hevoset aiheuttivat hänelle nokkosihottumaa ja voimakkaita silmäoireita. Kuningas Rikhard III (1452–1485) hyödynsi ruoka-allergiaansa poliittisessa salajuonessa. Juuri ennen tapaamistaan Lordi William Hastingsin kanssa kuningas söi mansikoita tietäen, että hän saa niistä nokkosihottumareaktion. Silmiinpistävistä oireista hän syytti Hastingsia, joka teloitettiin maanpetoksesta. KLIININEN KEMIA JA BIONANALYTIIKKA Jatkuu seuraavalla sivulla Vasta vajaa 200 vuotta sitten on alettu tarkastella atooppisia sairauksia tieteellisemmin. Tähän ajanjaksoon liittyy useita muistamisen arvoisia merkkipaaluja. Ensimmäinen julkaistu raportti tyypillisestä siitepölyallergiasta on peräisin vuodelta 1819 (kuva 1). Siinä lääkäri John Bostock luonnehtii 46-vuotiaan potilaan (joka oli itse asiassa hän itse) oireita seuraavasti: Noin 8-vuotiaasta lähtien joka vuosi kesäkuun alussa potilaalle ilmaantuu tukkoisuutta, aivastelua, silmien kutinaa, punotusta ja silmien vuotamista. Vuosi vuodelta oireet ovat pahentuneet. Lisäksi 17 vuoden iästä lähtien oirekuvaan liittyi myös hengenahdistusta. Oireiden voimakkuus vaihtelee päivittäin ja kestää heinäkuun puoleenväliin asti. Raportin lopussa Bostock toteaa, että oireet ovat selvästi lievemmät, jos potilas pysyttelee sisätiloissa. Charles Blakely tutki allergisen nuhan ja siitepölyjen välistä mahdollista yhteyttä. Vuonna 1869 hän suoritti ensimmäisen ihopistokokeen siitepölyllä. Blakely totesi, että positiivinen reaktio ilmenee iholla nokkospaukamana noin 20 minuutissa lansetilla pistämisestä. Allergologian uusi aika Vuonna 1902 ranskalaiset tutkijat fysiologi Charles Richet ja biologi Paul Portier käyttivät ensimmäisen kerran sanaa anafylaksia havaittuaan joidenkin koe-eläinten menehtyvän proteiinien aiheuttamaan voimakkaaseen reaktioon. Richetille myönnettiinkin vuonna 1913 Nobelin palkinto anafylaksiaan liittyvästä työstään. Vuonna 1906 itävaltalainen lastenlääkäri Clemens von Pirquet havaitsi, että aiemmin injektioina hevosen seerumia saaneet reagoivat voimakkaammin toiseen antokertaan. Hän ymmärsi, että kyseessä on immunologinen reaktio. Yhdessä toisen lastenlääkärin, unkarilais-amerikkalaisen Béla Schickin kanssa, von Pirquet otti käyttöön sanan allergia (kreikan kielestä, allos = toinen ja ergon = reaktio). 1819 1869 1906 1902 2/2017 Moodi 35 Allergiatestauksen lyhyt historia
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above