On tärkeää, että paikallinen verikeskus saa tiedon daratumumabi-lääkityksen aloittamisesta jo hoidon suunnitteluvaiheessa niin, että potilaan verensiirrot pystytään hoitamaan mahdollisimman sujuvasti. kuitenkin mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, että potilaalla on jokin harvinainen verensiirtoihin vaikuttava vasta-aine, tai hän kehittää sellaisen hoidon aikana. Parempi vaihtoehto olisikin, jos anti-CD38-lääke- aineen häiritsevä vaikutus verensiirtoa edeltäviin tutkimuksiin voitaisiin kokonaan kumota. Nykyisin käytössä oleva panagglutiniini- potilaiden näytteille käytettävä ZZAP-käsittely ei ole tehokas anti-CD38-lääkeaineiden verensiirtoa häiritsevien vaikutuksien kumoamisessa. Viime vuosien aikana on kuitenkin kehitetty useita muita tapoja kumota anti-CD38-lääkkeiden häiritsevää vaikutusta (1-4). Eniten tutkittu ja käytetty menetelmä anti-CD38:n aiheuttaman panreaktiviteetin kumoamiseen on punasolujen käsittely DTT(dithiothreitol)-reagenssilla, josta on vasta julkaistu kansainvälinen monikeskusvalidaatioraportti 14 Moodi 6/2016 (2). DTT-reagenssia on helposti saatavilla ja lisäksi DTT-käsittely on edullinen ja suhteellisen yksinkertainen toteuttaa. DTT pelkistää rikkisiltoja tuhoten CD38-proteiinin punasolujen pinnalta, minkä jälkeen daratumumabi ja muut kehitteillä olevat anti CD38-lääkkeet eivät enää aiheuta vääriä positiivisia tuloksia verensiirtoa edeltävissä tutkimuksissa. Menetelmän heikkous on, että DTT-käsittely denaturoi punasolujen pinnalta myös eräitä veriryhmäantigeeneja, kuten Kell-, Landsteiner-Wiener-, Indian-, Dombrcok, Lutheran-, John Milton Hagen-, Knops-, Raph- ja Cartwright-veriryhmien antigeeneja. Kliinisesti merkittävin näistä on kaikkien Kell-veriryhmän antigeenin denaturoituminen. Jos verensiirtoa edeltävissä tutkimuksissa on käytetty DTT-käsiteltyjä reagenssi- punasoluja, verensiirtoihin tulee valita fenotyypiltään K-negatiivisia punasoluja, ellei potilas ole fenotyypiltään K-positiivinen. DTT-käsittely on pystytetty Suomessa ainakin SPR:n Veripalveluun ja Fimlabin Tampereen verikeskukseen. Johtopäätökset Anti-CD38 lääkeaineiden vaikutukset verensiirtoa edeltäviin tutkimuksiin paljastuivat daratumumabilla ennen myyntiluvan myöntämistä tehtyjen kliinisten tutkimuksien aikana. Näin oli mahdollista saattaa tämän tieto suurten sairaaloiden verensiirron sopivuustutkimuksia tekeviin verikeskuksiin jo ennen lääkeaineen käytön alkamista yksittäisille potilaille, jolloin tätä hoitoa saavien potilaiden verensiirrot on pystytty toteuttamaan turvallisesti. Anti-CD38-lääkkeiden kohdalla tiedonkulun tärkeys hoitoyksiköiden, sairaalan verikeskuksen ja tarvittaessa SPR:n Veripalvelun välillä korostuu. On tärkeää, että paikallinen verikeskus saa tiedon daratumumabi-lääkityksen aloittamisesta jo hoidon suunnitteluvaiheessa niin, että potilaan verensiirrot pystytään hoitamaan mahdollisimman sujuvasti. Ennen anti-CD38-lääkityksen aloittamista ohjelmoidaan tyypillisesti veriryhmämääritys, punasoluantigeenien laaja fenotyypitys (ja mahdollisesti myös genotyypitys), vasta-aineiden seulonta ja tarvittaessa vasta-aineiden tunnistus. Hoidon aikana verensiirtoihin pyritään varautumaan hyvissä ajoin niin, että näytteiden määritykselle ja sopivien punasolujen löytämiselle verikeskuksessa ja/tai SPR:n Veripalvelussa jää riittävästi aikaa. Silloinkin on tärkeää, että verensiirtoa edeltäviä sopivuustutkimuksia tekevässä yksikössä on tieto potilaan käyttämästä anti-CD38 lääkityksestä. Olisi suotavaa, että potilasta hoitava lääkäri kirjoittaa potilaan mukana siirtyviin sairauskertomusmerkintöihin tiedon anti-CD38-lääkityksen vaikutuksesta veren sopivuustutkimuksiin potilaan siirtyessä hoitopaikasta toiseen, jotta uuden hoitopaikan verensiirtoa toteuttavat saavat tiedon lääkityksestä. Potilaille annetaan mukaan lääkityksestä kertova potilaskortti, jonka he näyttävät hoitoon tullessaan. On myös hyvä käytäntö, että anti CD38-hoidosta kerrotaan hoitoyksikön potilaskertomusjärjestelmän riskitiedoissa ja verikeskuksen käyttämässä verikeskusohjelmistossa. KIRJALLISUUTTA: • • Chapuy CI, Nicholson RT, Aguad MD, Chapuy B, Laubach JP, Richardson PG, Doshi • • P, Kaufman RM. Resolving the daratumumab interference with blood compatibility testing. Transfusion 55:1545- 54, 2015 • • Chapuy CI, Aguad MD, Nicholson RT, AuBuchon JP, Cohn CS, Delaney M, Fung MK, Unger M, Doshi P, Murphy MF, Dumont LJ, Kaufman RM; DARA-DTT Study Group* for the BEST Collaborative. International validation of a dithiothreitol (DTT)-based method to resolve the daratumumab interference with blood compatibility testing. Transfusion, 2016 Epub ahead of print. • • De Vooght KM, Oostendorp M, van Solinge WW. New mAb therapies in multiple myeloma: interference with blood transfusion compatibility testing. Curr Opin Hematol 23(6):557-562, 2016. • • Moreau P, van de Donk NW, San Miguel J, Lokhorst H, Nahi H, Ben-Yehuda D, Cavo M, Cook G, Delforge M, Einsele H, Zweegman S, Ludwig H, Driessen C, Palumbo A, Facon T, Plesner T, Dimopoulos M, Sondergeld P, Sonneveld P, Mateos MV. Practical Considerations for the Use of Daratumumab, a Novel CD38 Monoclonal Antibody, in Myeloma. Drugs 76(8):853–67, 2016.
Moodi No 6 | 2016
To see the actual publication please follow the link above