TEEMA: MIKROBIOLOGIA Vesirokkorokotus – PUOLESTA JA VASTAAN TIMO VESIKARI on LKT, entinen lastentautien ja virologian professori sekä nykyinen Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja, joka on tutkinut vesirokkorokotusta v. 1984 alkaen. Elokuussa 2016 julkistetussa valtion budjetissa on varattuna 4,2 miljoonaa euroa vesirokkorokotteen ottamiseksi 30 Moodi 5/2016 kansalliseen rokotusohjelmaan. Perinteisesti rokotteet hankitaan valtion kustannuksella. Toisaalta yleisen vesirokkorokotuksen toteuttamisesta seuraavan vesirokon eliminoimisen arvioidaan tuottavan 13,6 miljoonaa euroa suorina ja epäsuorina yhteiskunnallisina vaikutuksina. Hallituksen budjetti (jonka eduskunta vahvistanee) päättää pitkän keskustelujakson vesirokkorokotuksen tarpeellisuudesta. Kansanterveyslaitos (nyk. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) asetti ensimmäisen työryhmän heti, kun vesirokkorokote oli rekisteröity terveille lapsille, ja asiantuntijaryhmä suositti vuonna 1995 vesirokkorokotteen antamista terveille lapsille ”lääkärin harkinnan mukaan”. Tämä lause on ollut kohtalokas, sillä monet lääkärit ja muut terveydenhoitoalan ammattilaiset eivät ole pitäneet vesirokkoa niin vakavana, että sitä vastaan pitäisi rokottaa ja ovat suositelleet rokottamatta jättämistä. Rokotteen kattavuus on ollut alle kymmenen prosenttia, millä ei ole ollut vaikutusta vesirokon epidemiologiaan Suomessa. Uusi KTL:n (nyk. THL) vesirokkorokotustyöryhmä totesi vuonna 2000 yleisen vesirokkorokotuksen olevan tarpeen. Asia ei kuitenkaan edennyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työryhmä vuonna 2008 suositteli selkeästi vesirokkorokotteen ottamista kansalliseen rokotusohjelmaan. Siihen mennessä oli kertynyt runsaasti tietoa siitä, että kaksi annosta antaa paremman suojan kuin yksi, ja suositukseksi tuli, että ensimmäinen rokotus annettaisiin 12 kuukauden iässä ja toinen annos kuuden vuoden iässä yhdessä MPR-rokotteen kanssa (joko samanaikaisesti tai MPR+vesirokkorokoteyhdistelmänä). Tämä suositus on pysynyt voimassa tähän asti ja toteutunee ensi vuoden aikana. Koko yli kaksikymmenvuotisen historian ajan lasten yleistä vesirokkorokotusta on vastustettu erilaisin perustein ja välillä tunteenomaisestikin. Vastustajien mielestä mm. lapset joutavat sairastamaan tämän yleisen ja lievän taudin ”entiseen tapaan”, rokotusohjelmaan ei saisi lisätä uusia ”piikkejä”, roko- te on kallis ja monet muut rokotteet ovat tärkeämpiä. Viime vuosien keskeinen vastaväite on ollut vyöruusu: on esitetty, että aikuisten vesirokkoaltistuksen vähennyttyä vyöruusu voisi lisääntyä katastrofaalisesti. Seuraavassa käsitellään kutakin vastaväitettä erikseen. Lievä tauti? Käytännössä kaikki lapset sairastavat vesirokon. Oman tutkimuksemme mukaan 99 prosentilla aikuisväestöstä oli vesirokkovasta-aineita. Voidaan sanoa, että 90 prosenttia tautitapauksista oli lieviä (taulukko 1). Ongelmana ovat kuitenkin vaikeat taudit riskiryhmillä sekä toisaalta ennalta-arvaamattomat vaikeat tautimuodot aiemmin terveillä lapsilla - ja joskus aikuisilla (taulukko 2). Jos yleiset vesirokkorokotukset aloitetaan kahdentoista kuukauden iässä, lapset ehtisivät saada suojan ennen mahdollista sairastumistaan sellaisiin perussairauksiin, jotka altistavat vaikealle vesirokolle. Toisaalta On toiveita, että vesirokkorokotus pitkällä aikavälillä vyöruusua. laajamittaisista rokotuksista seuraava laumaimmuniteetti suojaisi myös niitä harvoja lapsia, joita ei perussairauden vuoksi voida rokottaa. ”Ei lisää piikkejä” Tätä perustelua käytettiin vesirokkorokotteen vastaisessa viivytystaistelussa ennen MPR + vesirokkoyhdistelmärokotteen valmistumista. Kaksi MPR + vesirokkorokotetta (Priorix Tetra®, GSK ja ProQuad®, Merck) rekisteröitiin vuonna 2006. Yhdistelmärokotteen antama immuunivaste vesirokkovirukselle on selvästi parempi kuin erillisen vesirokkorokotuksen jälkeen (taulukko 3). Toisaalta yhdistelmä aiheuttaa selvästi enemmän kuumereaktioita, joihin joskus voi liittyä kuumekouristus (joka tosin on estettävissä kuumelääkityksellä). MPR + vesirokkorokotetta ei ole Suomessa saatavilla yksityisesti. Tällä hetkellä ei ole tiedossa tuleeko kansalliseen rokotusohjelmaan yhdistelmärokote. Vuonna 2008 työryhmä suositteli sitä tehosterokotuksena kuuden vuoden iässä. Kallis rokote? Vapaassa kaupassa yksi annos vesirokkorokotetta maksaa tällä hetkellä 75,39 euroa (sekä Varilrix että Varivax). Tällä hinnalla rokotus ei todennäköisesti ole kustannusvaikuttava. Käytännössä kuitenkin THL saa rokotteet huomattavasti halvemmalla. Varatusta budjetista voi päätellä, että vesirokkorokotteen hankintakustannukset kansalliseen rokotusohjelmaan ovat pienemmät kuin pneumokokkirokotteen ja samaa luokkaa kuin rotavirusrokotteen. Muut rokotteet ovat tärkeämpiä? Voidaan sanoa, että vesirokkorokote on vuosien varrella jäänyt muiden rokotteiden jalkoihin. Syitä on monia. Pneumokokkirokote, joka otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2009, oli THL:n prioriteetti. Rotavirusrokote tuli ohjelmaan samana vuonna, ja se oli yleisön suosikki. Noin kolmannes vanhemmista hankki vauvalleen rotavirusrokotteen omalla kustannuksella kun pneumokokkirokotteen kohdalla luku oli alle prosentti. Vesirokkorokotteen suosio on tässä välissä noussut vajaalla kymmenellä prosentilla. Vesirokkorokotteen ”vuoro” näyttäisi koettavan nyt, kun edellisten vähentää lisäksi lasten influenssarokotus (ei kovin hyvä, mutta halpa rokote) ja HPV-rokote (”tyttöjen juttu”) on saatu rokotusohjelmaan. Joissakin maissa vesirokkorokote on ollut jo pitkään yleisessä rokotusohjelmassa. Yhdysvalloissa rokotukset aloitettiin vuonna 1995, ja kahden pistoksen ohjelmaan siirryttiin vuonna 2006. Samaan aikaan Saksassa rokotukset aloitettiin suoraan kahden pistoksen ohjelmalla ja MMRV-yhdistelmällä. Näissä maissa rokotuksia edelsi huolellinen valmistelu, ja isoissa maissa tautitaakan arviointi osoitti myös merkittävää kuolleisuutta. Euroopassa myös Kreikka sekä eräät Italian ja Espanjan alueet ovat ottaneet yleiset vesirokkorokotukset ohjelmaan. Vesirokkorokote ja vyöruusu? Vesirokkorokote sisältää elävää heikennettyä vesirokkovirusta, joka on nimeltään Oka-kanta japanilaisen alkuperän mukaan. Rokotevirus poikkeaa selvästi villityypin vesirokkoviruksesta. Se kuitenkin lisääntyy elimistössä ja aiheuttaa joskus vesirokon kaltaisia ihorektioita. Näitä on perusterveillä lapsilla harvoin (< 5 %), mutta immuunipuutteisilla yleisesti.
Moodi No 5 | 2016
To see the actual publication please follow the link above