5/2016 Moodi 31 Ei tiedetä, jääkö vesirokkovirus yleisesti elimistöön rokotuksen jälkeen. Yksi teoria on, että rokoteviruksen antaminen pistoksena johtaisi latenssiin vain, jos se on aiheuttanut ihoreaktion, toisin sanoen viruksen pitäisi kiertää ihon sensoristen hermojen kautta latenssipaikalleen selkäytimen dorsaalisiin ganglioihin. Rokotevirus aiheuttaa harvemmin vyöruusua kuin villityypin vesirokkovirus. Mutta todellisen esiintyvyyden tietämiseksi pitää odottaa, kunnes lapsena rokotetut ovat ehtineet vanhuusikään. Joka tapauksessa On toiveita, että vesirokkorokotus vähentää pitkällä aikavälillä vyöruusua. Arvelut vyöruusun lisääntymisestä kattavan vesirokkorokotuksen jälkeen perustuvat siihen, että aikuisten vesirokkokontaktit vähenevät, ja he mahdollisesti eivät saa tehostetta immuniteetille, joka puolestaan pitää vesirokkoviruksen latenttina. Altistukset todella vähenevät, mutta oikeasti ei tiedetä, miten tärkeää tämä on vyöruusun estämisessä. Tiedon puutetta on korvattu mallinnuksella, jossa voidaan esittää mielivaltaisia lukuja ja luoda erilaisia (kauhu)skenaarioita, kuten on tapahtunutkin. On kuitenkin oletettavaa, ettei mitään kovin dramaattista vyöruusun lisääntymistä tule tapahtumaan. Tämä olisi jo huomattu maissa, joissa laajat vesirokkorokotukset ovat olleet pitkään käytössä. Pieni lisääntyminen on mahdollista. Jos vyöruusu aikaistuisi esim. 50-vuotiailla siten, että tapauksia olisi nykyistä enemmän, se ei olisi suuri kliininen ongelma; vyöruusu on yleensä lievempi, jos se sairastetaan varhain. On myös huomattava, että vyöruusua vastaan voidaan rokottaa. Yksi rokote (Zostavax™) on jo saatavilla Suomessa, ja toinen (Shingrix®) saanee myyntiluvan ensi vuonna. Entä jatkossa? Jos yleiseen vesirokkorokotukseen ei tule liittymään ns. catch-up- eli täydennysrokotuskampanjaa, jossa useampia ikäluokkia rokotetaan laumaimmuniteetin vaikutuksen levittämiseksi nopeasti, kestää kauan ennen kuin vesirokko vähenee merkittävästi. Joka tapauksessa Valveutuneiden vanhempien on syytä omaehtoisesti huolehtia lastensa vesirokkorokotuksista vielä jonkin aikaa. Kaikki vesirokkoa sairastamattomat lapset tulisi rokottaa kahdella annoksella vesirokkorokotetta. Annosten väli voi olla lyhytkin, esim. kolme kuukautta. Kansallisessa rokotusohjelmassa kaavailtuun pitkään annosväliin (12 kk ja 6 v.) voidaan siirtyä, kun vesirokko on käynyt harvinaiseksi. Toistaiseksi on kuitenkin pyrittävä yksilötasolla parhaaseen suojaan, ja tämä saavutetaan kahden lyhyellä välillä annetun vesirokkorokotuksen avulla. Yhden rokotuksen jälkeen altistus vesirokolle voi johtaa lievään kliiniseen vesirokkoon tai subkliiniseen infektioon. Tämä puolestaan voi johtaa villityypin vesirokkoviruksen latenssiin ja mahdollisesti myöhemmin vyöruusuun. Kaksi rokoteannosta sen sijaan antaa vankan suojan vesirokkoa ja vesirokkovirusta vastaan. Valveutuneiden vanhempien on syytä omaehtoisesti huolehtia lastensa vesirokkorokotuksista vielä jonkin aikaa. Taulukko 1 Vesirokon ja vyöruusun tautitaakka/vuosi Suomessa (vuosina 1996–2005, keskimäärin). Vesirokko Vyöruusu Tapaukset 57000 TH-kontaktit 5300 8800 Sairaalahoidot 364 958 Kuolemat 1,4 1,1 Lähde: KTL:n (nyk. THL) vesirokkorokotetyöryhmä, 2008 Taulukko 2 Vesirokon riskiryhmät Immuunivajavuustilat, erityisesti soluvälitteisen immuunivasteen (CMI) - leukemia ja syöpä - elinsiirrot - systeeminen kortisonihoito Vaikea atopia Salisylaattihoito Puolet vaikeista vesirokkotapauksista esiintyy henkilöillä, joilla ei ole mitään todettua riskitekijää Taulukko 3. Vesirokkovasta-aineiden ja muiden virusvasta-aineiden geometriset keskiarvot (GMT) annettaessa kaksi erilaista annosta vesirokkorokotetta tai kaksi annosta MMRV-yhdistelmärokotetta. Vasta-aine Vesirokkorokote ja MPR erikseen MMRV-yhdistelmärokote 5300 8800 Vesirokko (VZV) 17 469 Tuhkarokko 253 747 Sikotauti 97 286 Vihurirokko 128 254 Lähde: Shinefi eld ym. PIDJ 2005; 24:670.
Moodi No 5 | 2016
To see the actual publication please follow the link above