11//22001155 MMooooddii 3351 Ana-Maria Šimundić korostaa jatkuvan laadun parantamisen tärkeyttä. teenoton käytännöt tulisi yhdenmukaistaa koko Euroopassa, ja kansainväliset verinäytteenottoa koskevat ohjeet ottaa laajalti käyttöön. Koulutusohjelmia ja jatkuvan koulutuksen malleja tulisi kehittää ja hyödyntää, ja verinäytteenoton parissa toimivan terveydenhuoltohenkilöstön kelpoisuus arvioida ja sertifioida. Mitkä ovat preanalyyttisen laadun parantamisen suurimmat haasteet? Yksi suurimpia preanalyyttisen vaiheen laadunhallinnan esteitä on lukuisia kysymyksiä koskeva näytön puute. Näyttöä tai ainakaan riittävää näyttöä ei ole esimerkiksi erilaisten sairauksien tutkimuspyyntömallien sopivuudesta, tavasta valmistella potilasta verinäytteenottoon, kuljetusolosuhteiden optimaalisesta ajasta ja lämpötilasta, koko analyyttivalikoiman stabiiliudesta, hemolyysin, ikterian ja lipemian vaikutuksesta eri määrityksillä ja instrumenteilla jne. Näytön laatua preanalyyttisessä tutkimuksessa onkin parannettava. Preanalytiikkaa koskevan tutkimuksen menetelmiä, suunnittelua ja raportointia on yhdenmukaistettava, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. Yksi suurimpia haasteita on ihmisten käyttäytymisen muuttaminen. Asioiden parantaminen tarkoittaa toimintatapojen muuttamista. Se on aina haastavaa. Uskon, että koulutus on avain menestykseen. Meidän on koulutettava itseämme, ja sitten toisiamme: kollegoja, hoitohenkilökuntaa ja potilaita. Onko preanalyyttisessä laadussa eroja kansainvälisesti? Jotkin ongelmat ovat yleismaailmallisia, kun taas toiset vaihtelevat alueellisesti. Moniin preanalyyttisiin ongelmiin voidaan onnistuneesti tarttua it-ratkaisujen ja kehittyneen teknologian avulla. Valitettavasti tällaisia keinoja ei ole käytettävissä suurimmassa osassa Euroopan kehittyvistä maista. Useissa Euroopan maissa esimerkiksi seerumi-indeksien automatisoitu toteaminen ei ole mahdollista, vaan toteaminen tapahtuu yhä silmämääräisesti. Sama koskee myös vaikkapa potilaan tunnistamista, vääriä tutkimuspyyntöjä, tutkimuspyynnön sopivuuden arviointia ja näytekuljetusten ajan sekä lämpötilan valvontaa. Toisaalta jotkin kysymykset ovat yhteisiä ja yleisesti esiintyviä. Työryhmämme on äskettäin julkaissut auditointeihin perustuvan tutkimuksen, jossa arvioidaan, miten yhdenmukaisesti verinäytteenottoprosesseissa noudatetaan CLSI H3-A6 -ohjeita. Tulokset osoittavat, että yleisesti ottaen CLSI:n (Clinical and Laboratory Standards Institute) suosittelemaa menettelyä ei noudateta kovin hyvin. Kriittisin vaihe oli potilaan tunnistaminen; sitä ei tehty suositellun menettelyn mukaisesti. Tässä kohdin toimintaa voidaan parantaa paljon ilman rahallisia ja teknisiä investointejakin. Kouluttamalla jatkuvasti potilaan tunnistamisen kanssa tekemisissä olevia henkilöitä voimme parantaa tilannetta. Tietoisuutta lisäämällä voidaan tehdä paljon. Kun tarkastelemme tunnistamisvirheiden määrää, voidaan havaita, että virheet ovat paljon harvinaisempia verensiirtolääketieteessä kuin laboratoriolääketieteessä. Mistä se johtuu? Laboratoriossa, jossa työskentelen, samat ihmiset keräävät verta sekä veripalvelulle että kemianlaitokselle. Miksi he kiinnittävät enemmän huomiota verenluovutusnäytteisiin? Syynä on se, että he ovat tietoisempia tunnistamisvirheiden seurauksista verensiirtolääketieteessä kuin laboratoriolääketieteessä. Tämä osoittaa osaltaan, että koulutus ja lisääntynyt tietoisuus ovat paras tapa parantaa laatua. Miten preanalyyttiset EQA-kierrokset hyödyttävät laboratoriota? Labqualityn preanalyyttiset ulkoisen laadunarvioinnin kierrokset ovat koulutuksellisia, sillä ne tarjoavat laboratorion käyttöön tapausselosteita ja niihin liittyviä monivalintakyselyjä. Osallistumalla preanalyyttisille kierroksille laboratorio voi arvioida preanalyyttisten menetelmiensä ja toimiensa laadun ja nähdä, millaisia ne ovat suhteessa muiden kierroksille osallistuvien laboratorioiden menetelmiin. Elämä ei ole mustavalkoista. Jokainen tapaus voidaan käsitellä eri tavoin tilanteesta riippuen. Velvollisuutemme on kuitenkin perehtyä suositeltuun vakiomenettelyyn, ja tuntea vaikutus tai haitta, joka sen noudattamatta jättämisestä aiheutuu. Preanalyyttiset tapaukset auttavat laboratoriota näkemään, kuinka lähellä vakiokäytäntöä omat menettelyt ovat. Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: ISO 15189 -standardi vaatii, että ulkoisten laadunarviointiohjelmien tulee kattaa koko tutkimusprosessi, mukaan lukien pre- ja postanalyytiikka. Preanalytiikkaan 4 EQA-kierrosohjelmaa Labquality järjestää tänä vuonna yhteensä 7 preanalytiikan ulkoista laadunarviointikierrosta. Omat EQA-kierrosohjelmansa on niin kliiniselle kemialle, näytteenotolle ja vieritutkimuksille, mikrobiologialle kuin verikaasulaitteillekin. Preanalytiikkakierrokset aloitettiin viime vuonna, ja niille osallistui laboratorioita Suomen lisäksi muun muassa Ranskasta, Irlannista, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. — Kierrokset ovat saaneet koulutuksellisuudellaan hyvä vastaanoton. Toivomme asiakkailtamme palautetta, jotta voimme kehittää kierroksia entisestään, Labqualityn tuotantopäällikkö Ulla Tiikkainen sanoo. Palautetta preanalytiikka-kierroksista voi jättää esimerkiksi Labqualityn nettisivuilla olevan kyselylomakkeen avulla.
Moodi | 1/2015
To see the actual publication please follow the link above