EKG-rekisteröinnin preanalytiikkaa HANNA-MAARIT RISKI Kirjoittaja on yliopettaja, TtT, Turun ammattikorkeakoulusta, ja väitellyt EKG-rekisteröinnistä vuonna 2004. EKG-rekisteröinnin preanalytiikasta 30 Moodi 1/2015 TEEMA: P R EANALY T I I K KA 26 on julkaistu harvoja artikkeleita, ja tarjolla on vähän potilaalle tarkoitettuja EKG-rekisteröintiin liittyviä esivalmisteluohjeita. Osa EKG-rekisteröintiä suorittavista terveydenhuollon laitoksista ilmaisee asian tutkimukseen tulevalle potilaalle sanomalla, että EKG-rekisteröintiin ei ole olemassa ennakkovalmisteluja. Onko asia näin? Tässä artikkelissa tarkastellaan lepo-EKG-tutkimuksen preanalytiikkaa ja siihen liittyviä potilaan esivalmisteluohjeita. EKG-rekisteröintiin tulevasta henkilöstä käytetään pääsääntöisesti potilas nimitystä. Lepo-EKG ja rasituksen välttäminen ennen EKG-rekisteröintiä Levossa olevan potilaan sydänsähkökäyrää tai sen rekisteröintiä kutsutaan lepo-EKG: ksi. Osa terveydenhuollon laitoksista korostaakin potilasohjeissaan, että lepo-EKG tarkoittaa levossa otettavaa EKG-käyrää. Kertooko tuo ilmaisu potilaalle, että hänen tulee olla rasittamatta itseään ennen EKG-rekisteröintiä, vaiko vain sen, että tutkimus suoritetaan lepoasennossa? Erään terveydenhuollon laitoksen potilasohjeissa lukee, että ”potilaan tulee olla noin 10 minuuttia ennen ajanvarausta levossa”. Tämä viesti ei kai merkitse sitä, että potilas on kotona levossa ennen ajan varaamista. Lause tarkoittanee, että potilas on ”levossa” eli istuu paikallaan ennen hänelle varattua EKG-rekisteröintiaikaa. Lepo-EKG-rekisteröinnin tutkimusnimikkeestä nousee ainakin vaatimus levosta ennen tutkimuksen suoritusta. Potilaan tuleekin välttää rasitusta vähintään 15 minuuttia ennen EKG-rekisteröintiä. Nykyään potilaalta edellytetään usein 2 tunnin ”liikuntataukoa” ennen niitä tutkimuksia, joissa rasituksella on merkitystä. Lepo-EKG:ssä potilaan sykkeen tulisi olla tasolla 60–80 sykettä minuutissa. Ennen EKG-rekisteröintiä tapahtuva rasitus saattaa johtaa virheellisen korkeaan syketasoon ja siten tarpeettomiin lisätutkimuksiin. Esivalmisteluohjeita EKGrekisteröintiin tulevalle potilaalle Suomessa lepo-EKG-rekisteröintiin tulevan henkilön ei tarvitse olla ravinnotta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu ruokailun vaikuttavan EKG-löydöksiin. Ateriointi kiihdyttää terveiden miesten sydämen sykettä ja madaltaa T-aaltoa (Heikkilä 1991, Widerlöv ym. 1999). Hiilihydraattipitoinen ateria laskee ST-segmenttiä ja myös jääkylmän veden juonti ennen EKG-rekisteröintiä voi aiheuttaa ST-tason muutoksia (Kirchhoff ym. 1990). Kansainvälisiltä potilasohjesivuilta löytyykin ohje, jossa potilasta kehotetaan välttämään kylmän veden nauttimista ennen EKG-rekisteröintiä. Tulokset kahvinjuonnin eli kofeiinin merkityksestä P-QRS-T-kestoille ja rytmihäiriöille ovat ristiriitaisia (Ammar ym. 2001). Sovijärven ym. (1994) kliinisen fysiologian oppikirjassa on maininta kahvinjuonnin ja tupakoinnin välttämisestä 4 tuntia ennen kliinisfysiologisia tutkimuksia sekä ohjeistus alkoholin nauttimisen varoajoista. Siellä on myös maininta, että raskasta ateriaa ei saa syödä kahteen tuntiin ennen näitä tutkimuksia. Nykyään tällaisia ohjeita ei enää ole kliinisen fysiologian oppikirjoissa (Sovijärvi 2003, Sovijärvi ym. 2012). Nämä edellä esitetyt muuttujat tuovatkin vain osalle potilaista EKG-muutoksia EKG-käyrään. Toisaalta perusterveydenhuollossa suurin osa EKG-käyristä rekisteröidään yleensä verinäytteenoton jälkeen. Täten potilas on ollut ravinnotta, tupakoimatta ja välttänyt kahvinjuontia ennen EKG-rekisteröintiä. Usein EKG-käyriä rekisteröidään myös päivystysaikaan. Tällöin ei ole edes mahdollista edellyttää potilaalta ”lepo-aikaa” vaan EKG-käyrä on saatava mahdollisimman nopeasti tulkittavaksi. Näissä tilanteissa rintakipupotilaan EKG-käyrään tehdään myös merkintä ”Kipu-EKG”. Rytmikäyrä on lisärekisteröinti, jolla tarkastellaan sydämen sykettä ja rytmiä, eikä se yleensä edellytä mitään esivalmisteluja potilaalta. Potilaan lääkitys tuottaa toisinaan ongelmia EKG-tulkintaan, ellei lääkitystieto ole lääkärin tai hoitajan tiedossa. Digitalislääkitys aiheuttaa EKG-käyrään muutoksia, kuten T-aallon inversiota ja QT-ajan lyhenemistä. Kansainvälisissä potilasohjeissa hoitajaa kehotetaan kysymään EKG-tutkimukseen tulevalta potilaalta hänen lääkitystään tai potilasta pyydetään ottamaan mukaan lääkitystietonsa EKG-rekisteröintitilanteisiin. Potilaan lääkitystieto voidaan tallentaa EKG-piirturin tiedostoon ja osa terveydenhuollon laitoksista toimiikin näin. Potilaan ohjaus osana preanalytiikkaa Preanalytiikkaan kuuluu myös potilaan ohjaus ennen varsinaista EKG-käyrän rekisteröintiä. Potilas otetaan ystävällisesti ja kohteliaasti vastaan. Hänelle kerrotaan EKG-rekisteröinnin kivuttomuudesta, kestosta ja siitä, mitä ollaan tekemässä. Potilaan rauhoittaminen ja rentouttaminen ovat keskeinen osa tutkimuksen esivalmisteluja ennen EKG-käyrän rekisteröintiä ja yksi edellytys luotettavalle EKG-tulkinnalle. Etenkin naispotilaiden kohdalla rintakehä paljaana olemiseen pitää suhtautua hienotunteisesti, ja potilaalle voi tarjota peitettä intimiteettisuojan takaamiseksi. Tutkimushuoneen tulee olla riittävän lämmin (+23 astetta) ja rauhallinen potilaan jännityksen ja palelun välttämiseksi. Myös EKG-rekisteröinnin tunnistetietojen sekä kellonajan ja päivämäärän tulee olla ehdottomasti oikeat. Ihon käsittely EKGrekisteröintitilanteissa Hoitajan EKG-rekisteröintitoiminnan päämääränä on tuottaa teknisesti laadukas EKG-käyrä. Potilaan ihon huolellinen käsittely auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Potilaan ihokarvat poistetaan elektrodien alta, koska ihokarvat eivät johda sähköä, eivätkä elektrodit pysy kunnolla kiinni. Ilman tätä toimenpidettä ihokontakti on huono. Potilaan ihoa pyyhitään spriitaitoksella, jolloin poistetaan muun muassa ihon pinnalle mahdollisesti lisätyt ihovoiteet. Lopuksi ihon pintaa käsitellään ihonkarhennusteipillä. Näillä kolmella toimenpiteellä pyritään vähentämään ihovastusta ja saamaan hyvä kontakti potilaan ihon sekä elektrodien välille. Tämä toimenpideohjeistus löytyy useista kansallisista ja kansainvälisistä työohjeista. Kansainvälisesti tätä asiaa on korostettu potilaan esivalmisteluohjeissa kehottamalla potilasta välttämään talkin tai ihovoiteen käyttöä rintakehällä tai raajoissa tutkimusaamuna. Nämä molemmat asiat (talkki ja ihovoide) ovat esteenä hyvän kontaktin saamisessa. Suurin ongelma käytännön hoitotyössä on rintaelektrodien ja toisinaan jopa raajaelektrodien väärä sijoittelu. Raajaelektrodeja ei tule sijoittaa potilaan vartalolle vaan nimensä mukaisesti potilaan raajoihin. Rintaelektrodit sijoitetaan virheellisesti yleensä liian ylös, eikä neljänteen kylkikuuväliin kuten pitäisi. Elektrodien sijoitteluvirheet tuovat toisinaan suuria muu
Moodi | 1/2015
To see the actual publication please follow the link above