Kuva 1. Hemostaattinen mekanismi (Mukaeltu kirjasta: Colman ym. (toim.) Hemostasis & Thrombosis) 1/2015 Moodi 237 vWF TFPI Endoteelin alainen kollageeni PGI2 Adrenaliini ADPaasi NO Tromboksaani A2 Näytteen kuljetus Hemostaasinäytteen käsittelyn ideaaliaika on tunnin sisällä näytteenotosta. Suomessa etäisyydet ovat kuitenkin pitkiä, eikä kokoverinäyte aina ehdi määrittävään laboratorioon tunnissa. Suositusten mukaan vuoteen 2008 saakka kokoverinäyte tuli lähettää kylmässä (2-4 °C) tai huoneenlämmössä (8 h). Vuonna 2008 suositus muuttui korkeintaan neljän tunnin säilytykseksi huoneenlämmössä, eikä kylmälähetystä suositeltu enää lainkaan. Liian pitkä huoneenlämpökuljetus ja liian kylmä kuljetus (lähellä 0 °C) aiheuttaa hyytymistekijä VIII - aktiivisuuden ja von Willebrand –tekijän alenemista joillakin näytteillä, ja tämä voi johtaa vääriin hemofilia A- tai Willebrandin tautidiagnooseihin (10). Tutkimusten mukaan pitoisuuksien lasku voidaan estää inkuboimalla verinäytteitä 37 °C:ssa ennen sentrifugointia (11). Suositus jättää mahdollisuuden käyttää myös muita, validoituja lämpötiloja kuljetukseen. Omien tutkimustemme mukaan analyytit säilyvät paremmin 8-12 °C:ssa kuin huoneenlämmössä. Näytteenkuljetuslämpötila tulee huomioida siten, että analyysit tekevä laboratorio määrittää viitevälit näytteistä, joita on pidetty samoissa olosuhteissa kuin potilasnäytteet kuljetetaan. Määrityksiä häiritsevät tekijät Hemolysoituneita näytteitä ei tule käyttää hemostaasitutkimuksiin (2). Hemolyysi voi olla merkki epäonnistuneesta näytteenotosta tai liian kylmänä kuljetetusta näytteestä. Myös ikteerisyys ja lipemia häiritsevät joitakin määrityksiä (2). Trombosyytit häiritsevät erityisesti lupusantikoagulanttitutkimuksia ja siksi näyte tulee sentrifugoida trombosyyttivapaaksi (15 minuuttia 2500 x g). Aikaisemmin ohjeistettiin Trombomoduliini Proteiini C ja S Antitrombiini III suodattamaan näyte, mutta sen on osoitettu poistavan myös tiettyjä hyytymistekijöitä trombosyyttien lisäksi. Mikäli määrityksiä ei voida tehdä välittömästi, plasma tulee pakastaa, koska hyytymistekijät eivät säily. Suositeltavaa on pakastaminen -70 °C:ssa, mutta kirjallisuuden mukaan voidaan näytettä säilyttää myös -20 °C:ssa 2 viikkoa (2). Lopuksi Hemostaasitutkimukset ovat hyvin haasteellisia määrittää. Tutkimuksissa edetään seulontatutkimuksista (TT ja APTT) erikoistutkimuksiin. On ymmärrettävää, että preanalytiikasta johtuvasta väärästä tuloksesta voi seurauksena olla viivästynyt hoito ja siten vuoto- tai tukosriskin kasvaminen. Näytteestä saatu tulos kuvaa aina potilaan senhetkistä hemostaasin tasoa ja näytteenoton onnistumista. Poikkeava tulos tulee aina varmistaa uudesta näytteestä. Analysoiva laboratorio luottaa siihen, että näyte on otettu ja eroteltu oikein. Nyt kun asiakkaat voivat lähettää erotetut plasmat pakastettuina, määrittävä laboratorio ei voi tietää, mitä antikoagulanttia on käytetty. Preanalytiikan vaikutus on tiedettävä ja tiedostettava ja siksi lähetteeseen kirjatut potilaan ja näytteeseen liittyvät tiedot ovat erittäin tärkeitä. Esimerkiksi poikkeavien lämpötilojen, kuljetusaikojen ja lääkityksen vaikutus tuloksiin on arvioitava. Viitevälejä määritettäessä tulee preanalytiikan vaikutus huomioida mahdollisimman hyvin. Jos preanalytiikka ei ole kunnossa, ei ole mitään hyötyä siitä, että menetelmä on kunnossa, ja toisaalta, jos menetelmä ei ole kunnossa, ei ole mitään hyötyä laadukkaasta näytteestä. KIRJALLISUUS 1. Salvagno GL1, Lippi G, Bassi A, Poli G, Guidi GC. Prevalence and type of pre-analytical problems for inpatients samples in coagulation laboratory. J Eval Clin Pract. 2008 Apr;14(2):351-3. 2. Collection, Transport, and Processing of Blood Specimens for Testing Plasma-Based Coagulation Assays; Approved Guideline. CLSI document, 1998-2008. 3. Adcock DM1, Kressin DC, Marlar RA. Effect of 3.2% vs 3.8% sodium citrate concentration on routine coagulation testing. Am J Clin Pathol. 1997 Jan;107(1):105-10. 4. Favaloro EJ1, Bonar R, Duncan E, Earl G, Low J, Aboud M, Just S, Sioufi J, Street A, Marsden K; RCPA QAP in Haematology Haemostasis Committee. Identification of factor inhibitors by diagnostic haemostasis laboratories: a large multi-centre evaluation. Thromb Haemost. 2006 Jul;96(1):73-8. 5. Lippi G1, Salvagno GL, Montagnana M, Guidi GC. Shortterm venous stasis influences routine coagulation testing. Blood Coagul Fibrinolysis. 2005 Sep;16(6):453-8. 6. Yawn BP1, Loge C, Dale J. Prothrombin time: one tube or two. Am J Clin Pathol. 1996 Jun;105(6):794-7. 7. Adcock DM1, Kressin DC, Marlar RA. Are discard tubes necessary in coagulation studies? Lab. Med. 1997;28:530- 3. 8. Raijmakers MT1, Menting CH, Vader HL, van der Graaf F. Collection of blood specimens by venipuncture for plasma based coagulation assays: necessity of a discard tube. Am J Clin Pathol. 2010 Feb;133(2):331-5. 9. Favaloro EJ, Lippi G, Raijmakers MT, Vader HL, van der Graaf F. Discard tubes are sometimes necessary when drawing samples for hemostasis. Am J Clin Pathol. 2010 Nov;134(5):851. 10. Favaloro EJ1, Soltani S, McDonald J. Potential laboratory misdiagnosis of hemophilia and von Willebrand disorder owing to cold activation of blood samples for testing. Am J Clin Pathol. 2004 Nov;122(5):686-92. 11. Refaai MA1, Van Cott EM, Lukoszyk M, Hughes J, Eby CS. Loss of factor VIII and von Willebrand factor activities during cold storage of whole blood is reversed by rewarming. Lab Hematol. 2006;12(2):99-102. VERISUONEN VAURIO HEMOSTAATTINEN TULPPA PLASMIINI TROMBIINI ADHEESIO AGGREGAATIO Kudostekijä Vlla IXa t-PA Vllla Xllla Va Fibrinogeeni Rekanalisaatio Plasminogeeni Hepariini ADP Paraneminen Antiplasmiini PAI Fibriini Xa HEMOSTAATTINEN MEKANISMI
Moodi | 1/2015
To see the actual publication please follow the link above