11//22001155 MMooooddii 1151 yrittää arvioida kysymällä sitä potilaalta näytteen lähetteessä sopivilla rastitettavilla vaihtoehdoilla. Saatu tieto siirretään sitten tutkimuksen tuloksen ohessa vastauksen saajan tietoon. Potilaalle tulee myös korostaa, että näyte pitää toimittaa mahdollisimman pian sen ottamisen jälkeen laboratorioon annettujen ohjeitten mukaisesti, jottei näyte pilaannu. Laboratoriotutkimusten ohjekirja Terveydenhuollon henkilökunnalla pitää olla sähköinen ohjekirjaverkosto, jonka avulla se saa kaiken ajantasaisen tiedon tarvitsemistaan kliinisen mikrobiologian tutkimuksista. Verkoston tulee ohjata tutkimuksen pyytäjä sen laboratorion sivulle, jossa tutkimus suoritetaan. Ohjeiden pitää olla linjassa suomalaisten käytäntöjen kanssa ja vastata yleisiä, kansainvälisiä käsikirjaohjeistuksia. Edelleen esiintyy tilanteita, joissa tutkimuksen pyytäjä näkee päätteeltään sairaalan tai terveyskeskuksen vanhentuneen ohjeen ajantasaisen, laboratorion päivittämän ohjeen sijaan, ja toimii siksi väärin, vaikka laboratoriossa luullaan asiakkaan toimivan laboratorion ohjeiden mukaisesti oikein. Tällaiset tilanteet on vältettävä tarkastamalla pyyntöverkosto määrävälein asiakkaiden edustajien kanssa. Vanhentuneet paperiset ohjekirjat on poistettava kirjahyllyistä. Muutoin virheelliset käytännöt voivat jatkua vuosia. Tutkimusten pyytämisestä on myös järjestettävä käyttäjille tarpeeksi usein koulutustilaisuuksia, joissa viimeistään voidaan karsia vääriä käsityksiä ja toimintatapoja kuulijakunnan kanssa. Ohjekirjan tietojen pitää olla myös linjassa laboratorion lähetteen, menetelmäohjeiden ja tulosteiden kanssa. Kaikki ne on määrävälein katselmoitava ja pidettävä ajan tasalla. Ohjekirja, lähete ja tulosteet näkyvät asiakkaille, ja kertovat osaltaan laboratorion laadusta ja toimintatavoista. Tutkimusnimikkeistö. Tutkimusten tulee esiintyä ohjekirjassa Suomen Kuntaliiton laboratoriotutkimusnimikkeistön mukaisella numerokoodilla, lyhenteellä ja selkokielisellä pitkällä nimellä varustettuna. Laboratorion omia numeroita, lyhenteitä ja nimiä saa käyttää vain, kun vastaavia virallisia koodeja ei ole vielä olemassa. Tutkimuksen sisältämät osatutkimukset on kerrottava niillä tutkimuslyhenteillä, joilla tulokset vastataan. Tieto tutkimuksen tai vain sen osatutkimuksen akreditoinnista on hyvä ilmaista esimerkiksi tässä kohtaa. Tutkimukset on esitettävä ohjekirjassa mikrobiologisesti loogisessa järjestyksessä. Haluttu tutkimus tulee löytyä ohjekirjan hakupalvelun avulla pitkän nimen osan, tutkimuslyhenteen ja -numeron avulla. Hakupalvelun toimivuus on tarkistettava riittävän monella tavalla katveitten poistamiseksi. Tutkimuksen tekopaikka ja vastuuhenkilöt (lääkäri ja sairaalamikrobiologi) yhteystietoineen on esitettävä riittävän tarkasti, jotta näyteliikenne ja konsultaatiot toimivat helposti. Tekopaikan aukioloajat ja virka- sekä päivystysajan puhelinyhteystiedot ovat ensisijaisen tärkeitä. Tutkimuksen teettäminen alihankintana on kerrottava, ja ohjekirjan sivulta on parasta olla suora yhteys tutkimuksen tekevän laboratorion ohjekirjasivulle, josta asiakas saa oikeat ohjeet. Arjesta poikkeava päivystysajan toiminta on kerrottava selvästi. Infektioepidemioita (influenssa, ripuliepidemiat yms.) varten erikseen räätälöityjen ohjeiden kanssa on oltava tarkkana, jotta ne toimivat tarvittaessa päivystysaikanakin. Tutkimuksen indikaatio(t) -otsikon alla esitetään lyhyesti, mihin tutkimusta käytetään. Kun samaan tarkoitukseen on useita tutkimuksia, ne esitellään ja niiden käyttötilanteet kuvataan, jotta asiakas osaa valita oikean vaihtoehdon. Esimerkiksi Herpes simplex -virusinfektion diagnostiikkaan on käytössä viruspikaviljely, nukleiinihappotutkimus ja vasta-ainetutkimus. Tutkimuspyyntölomake. Laboratorion suositteleman, oman tai alihankkijan, sähköisen (tai myös paperisen) lähetteen nimi. Myös lähettävän laboratorion oma lähete on hyväksyttävä, kunhan se sisältää kaikki tarvittavat tiedot. Lähetetietojen puute on tavallinen ja harmillinen kliinisen mikrobiologian tutkimusten suoritusta ja löydösten tulkintaa haittaava ilmiö. Siihen ei kannata alistua. Hyvällä asiakasyhteistyöllä sitä voi vähentää. Lähetteessä on kerrottava potilaan nimi, syntymäaika ja yksilöllinen tunniste (sotu tai muu) ja hoitopaikka, potilasta hoitavan lääkärin nimi ja yhteystiedot ja tutkimuksen pyytäjä, jos se on muu kuin potilaan hoitopaikka (esimerkiksi toimenpideyksikkö), näytteen laatu ja anatominen ottopaikka riittävän tarkasti, näytteenottoaika (päivämäärä ja kellonaika), oleelliset potilaan sairaus- ja hoitotiedot sekä pyydetty tutkimus. Paperilähetteellä voidaan pyytää näytteestä useita eri tutkimuksia. Sähköinen lähete tulee olla sähköisesti kopioitavissa, jotta samalla lähetepohjalla voi sujuvasti pyytää samasta näytteestä kaikki halutut tutkimukset. Ohjekirjan tutkimuskohtaisella sivulla esitetään lisävaatimukset, jotka ovat juuri sen tutkimuksen suorittamisen osalta välttämättömiä, jotta laboratorio osaa tehdä sen osuvasti ja tulkita tulokset kyseisen potilastapauksen suhteen mahdollisimman hyvin. Tyypillisiä lisävaatimuksia ovat muun muassa sairastumista edeltänyt matkailu, mikrobilääkitys, infektioille altistavat perussairaudet, lääketieteelliset toimenpiteet ja hoidot sekä raskaus. Hyvä kliinisen mikrobiologian laboratorion atk-ohjelma sisältää alivalikot pyydettävistä tutkimuksista, näytetyypeistä, niiden anatomisista ottopaikoista, perussairauksista ja lääkityksistä sekä tunnetuista matkakohteista, joista tiedot saa lähetteeseen valittua suomalaisittain sovitulla tavalla. Kliinisen mikrobiologian laboratorion edustajan ja potilasta hoitavan lääkärin välinen konsultaatio voi johtaa suullisiin lisätutkimuspyyntöihin, josta laboratoriolla on oltava kirjalliset menettelytavat. Kaksikielisillä alueilla lähetteistä tarvitaan suomen- ja ruotsinkieliset versiot. Näyteastiat ja potilastutkimustarrat. Näytteet ja niiden ottaminen, säilyttäminen ja kuljettaminen laboratorioon. Näytteen tulee säilyä näyteastiassa sen tutkimiseen asti sellaisena, kuin se oli potilaasta otettaessa. Mikrobiologisesti tämä on vaikea haaste. Infektion aiheuttajat voivat tuhoutua, niiden keskinäiset määräsuhteet muuttua ja ulkopuoliset kontaminantit lisääntyä näytteessä epäedullisissa säilytysolosuhteissa. Näytettä saadaan usein vain rajoitettu määrä, josta halutaan monia tutkimuksia, mitä varten näytettä on otettava erilaisiin kuljetusastioihin. Erityishuomio tulee kohdistaa nukleiinihappotutkimuksiin, jotka ovat hyvin herkkiä ulkopuolisille näytekontaminaatioille. Pitkät ja monimutkaiset kuljetusjärjestelyt estävät näytteen saamista heti tutkittavaksi. Viikonloput aiheuttavat lisäviiveitä. Ohjekirjassa kerrotaan tutkimuksittain, mistä näytteistä tutkimukset tehdään, samoin kullekin näytetyypille suositeltavin näyteastia ja sen koko. Mikäli jokin tavallinen näyteastiavaihtoehto ei sovi (muun muassa astian sisältämän lisäaineen vuoksi), on se mainittava. Esimerkiksi: Hepariiniputki ei sovi, koska hepariini haittaa tätä määritystä. Kun tutkimusta tehdään monista erilaisista näytteistä, ne ja niille sopivat näyteastiat kuvataan erikseen. Kuvalliset näy- Kuva 1. Märkänäytteen siirrostaminen anaerobiampulliin hapettomasti ruiskulla ja neulalla. Nordlab Oulu. MARKKU KOSKELA
Moodi | 1/2015
To see the actual publication please follow the link above