Mikrobiologian tutkimusten preanalytiikka MARKKU KOSKELA Kirjoittaja on mikrobiologian ylilääkäri Nordlabin Oulun yksiköstä. Preanalytiikka kattaa kaikki laboratoriossa 14 Moodi 1/2015 TEEMA: P R EANALY T I I K KA 10 ennen tutkimuksen suorittamista tehtävät esivalmistelut ja toimenpiteet. Elleivät ne toimi, tulosten luotettavuudesta ei ole takeita. Kliinisen mikrobiologian tutkimukset, joita tehdään kaikenlaisista ihmisestä otettavista näytteistä, ovat erityisen herkkiä preanalyyttisille virheille. Koska näitä virheitä on näytteen tutkimusvaiheessa usein mahdoton tunnistaa, pitää niiden syntymistä yrittää ennalta ehkäistä toimivalla ohjeistuksella, sujuvalla asiakasneuvonnalla ja tehokkaalla toiminnan seurannalla. Uusittu lääketieteellisiä laboratorioita koskeva ISO 15189:2013 -standardi tuo tähän työhön ryhtiä. Standardissa preanalyyttinen vaihe on jäsennetty johdonmukaisesti tutkimusta edeltäviksi prosesseiksi: asiakaspalvelu, lähetekäytäntö, näytteenotto ja näytteiden käsittely, näytekuljetus, näytevastaanotto ja näytteiden käsittely, valmistelu ja säilytys laboratoriossa ennen tutkimusten suorittamista. Kaikki prosesseja koskeva tiedonhallinta on mukana. Vaikka nyt prosesseina kuvatut toiminnot ovat ennestään tuttuja, standardin mukainen laatujärjestelmän päivittäminen voi viedä aikaa ja vaatia asennemuutoksia sekä totuttua enemmän suunnitelmallisuutta. Tähän on syytä varautua. Vaivannäkö palkitaan hyvänä asiakaspalveluna ja luotettavina sekä laadukkaina laboratoriotutkimuksina potilaan parhaaksi. Asiakaspalvelu Laboratorion asiakaspalvelun tietojen ja tiedotteiden tulee olla helposti löydettävissä sen www-sivuilta. Potilaille suunnattu informaatio ja terveydenhuollon ammattilaisten ohjeistus kannattaa pitää eri otsikoiden alla. Asiakaspalveluun tarvitaan monipuolisen täydennyskoulutuksen saaneita asiakasneuvojia, jotka pystyvät itsenäisesti ratkaisemaan pääosan asiakkaiden esittämistä kysymyksistä. Sen lisäksi tarvitaan puhelimitse tavoitettava erikoisosaajien verkosto. Sitä varten myös kliinisen mikrobiologian asiantuntijoiden tulee löytyä yhteystietoineen laboratorion tutkimusohjekirjasta tutkimuskohtaisesti. Kliininen mikrobiologia noudattaa laboratorion yleisiä asiakaspalvelu-, lähete, näytteenotto- ja logistiikkaohjeita. Veriviljelyä varten vaaditaan verinäytteiden ottajille erillinen ohjeistus sekä varsinaista näytteiden ottamista että seulonta-automaatin käsittelyä varten. Koska näytteen ottaminen ei aina onnistu optimaalisesti, mutta näyte silti tutkitaan, ohjeistuksessa pitää kertoa, miten poikkeava näytteenotto raportoidaan viljelyvastaukseen. Näytteenotosta johtuvien näytekontaminaatioiden määrää tulee seurata ja reagoida välittömästi korjaavilla toimilla, jotta ne pysyvät mahdollisimman vähäisinä. Kliinisen mikrobiologian näytteistä ottavat suurimman osan muut kuin laboratoriossa työskentelevät. Heitä varten kannattaa laatia tavallisista laboratorion suosittelemista mikrobiologian näyteastioista erillinen kuvallinen ohje, jossa kerrotaan myös, miten astioita ja näytteenottovälineitä säilytetään, ja milloin astia on mennyt käyttökelvottomaksi. Asiakkaita tulee myös kannustaa keskustelemaan kaupallisista näyteastiavaihtoehdoista laboratorion kanssa ennen kuin ottavat niitä käyttöönsä. Vastaavasti laboratorion on syytä ylläpitää asiakaspalvelunsa sivuilla kuvallinen ohjeistus tavallisten kliinisen mikrobiologian näytteiden ottamisesta, säilyttämisestä ja kuljettamisesta. Tästä on suuri hyöty sekä näytteiden ottajille, laboratorion asiakasneuvojille että kouluttajille erilaisissa koulutustilanteissa. Tarkemmat tutkimuskohtaiset ohjeet löytyvät laboratoriotutkimusten ohjekirjasta. Samalla kertaa otettaville punktionäytteille (likvori, pleuraneste, nivelneste, yms.), imunäytteille (imulima, BAL, yms.) ja eritenäytteille (virtsa, uloste), joista pyydetään monia ja monen eri alan laboratoriotutkimuksia, on syytä olla yleissuositukset vaadituista näytemääristä ja näyteastioista, jotta näytettä osataan ottaa sopivasti eri näyteastioihin. Mikrobiologian potilasohjeet. Potilaat ottavat itse eritenäytteitä. Keskivirtsanäytteen ottamista varten tarvitaan kuvalliset ja asiakkaan äidinkieliset ohjeet. Toinen vastaava ja mielellään myös äidinkielinen ohje tarvitaan alkuvirtsanäytteen ottamiseen klamydia- ja gonokokkinukleiinihappotutkimusta (U-CtGcNhO) varten. Ulostenäytteen ottamiseen bakteeri-, virus- ja parasiittitutkimuksia varten tarvitaan varsin pitkä ja seikkaperäinen ohje. Tuberkuloositutkimuksia varten tarvitaan oma yskösnäytteiden otto-ohjeensa. Potilas on opastettava ottamaan näyte oikeaan aikaan (aamuyskös, ripuliulostenäyte taudin oireisessa vaiheessa) ja huomioimaan erityisvaatimukset (muun muassa olemaan 4 tuntia virtsaamatta ennen virtsanäytteen ottamista jos mahdollista, olemaan vaadittu aika ilman tiettyjä lääkkeitä ennen helikobakteerin häätöhoidon seurantatutkimusta). Potilaan antaman näytteen laatu kannattaa »Standardin mukainen laatujärjestelmän päivittäminen vaatii aikaa ja asennemuutoksia. Vaivannäkö palkitaan.«
Moodi | 1/2015
To see the actual publication please follow the link above