tut siitä, miten hankalaa korjaaminen on, eivät helpota päätöksen tekoa. – Pienituloisuus ja se, että korjaaminen on meillä kallista, näyttää välillä kohtuuttoman vaikealta yhtälöltä, vaikka ihmisillä olisi haluakin korjata. Moni ajattelee, että remontti ei kannata, koska se ei välttämättä nosta asunnon arvoa aina kasvukeskuksissakaan, hän toteaa. YMMÄRRYSTÄ LISÄTTÄVÄ Korjauskulttuurin muuttaminen on Nevalaisen mukaan ison luokan kysymys, joka vaatii tiedotusta niin valtiovallan taholta kuin kaikilta muiltakin osapuolilta. – Suurin haaste on lisätä ymmärrystä siitä, että pitää korjata. Jo uutta asuntoa ostettaessa pitäisi ymmärtää, että jossain vaiheessa tietyt korjaukset tulevat vastaan. Voisivatko esimerkiksi pankit asuntolainaa myöntäessään muistuttaa tulevista korjaustarpeista, hän pohtii. Ongelmalliseksi hän kokee myös Suomessa vallitsevan keskittämisen kulttuurin, joka korostuu, kun kyky huolehtia omista asioista heikkenee. Esimerkiksi työttömyyden pitkittyessä kaukana oleva palvelu on vaikeasti saatavilla. – On lähiöitä joihin tuntuu kasautuneen työttömyyttä, pienituloisuutta ja alhaista koulutustasoa. Toisaalta on lähiöitä, joissa ei juurikaan näitä ongelmia ole. Asukkaiden mielestä lähiöt ovat toisaalta mukavia paikkoja. Ihmiset auttavat toisiaan eri tavalla kuin kaupunkikeskustoissa. Vihreyttä ja hyviä ulkoilumahdollisuuksia arvostetaan. TARPEET KARTOITETTAVA Lähiöiden kehittämisessä kannattaa Nevalaisen mukaan lähteä liikkeelle tarpeiden kokonaisvaltaisesta kartoituksesta. Tarpeiden pohjalta laaditaan lähiöstrategia ja sen jälkeen voidaan miettiä toimenpiteitä, joilla tarpeisiin pystytään parhaiten vastaamaan. – Toisissa lähiöissä tarvitaan monia eri toimenpiteitä ja toisissa riittää, että tehostetaan julkisen liikenteen toimivuutta. Lähtökohtana pitää tietysti olla, että kehittäminen on pitkäjänteistä. On tärkeää, että lähiöt näyttävät kivalta ja rakennukset sekä ympäristö pidetään kunnossa; on penkkejä, istutuksia, kohtaamispaikkoja ja valaistusta, hän painottaa. 22 | KORJAUSRAKENTAMINEN ”KAUPUNGEISSA PITÄÄ USKALTAA TEHDÄ STRATEGISIA RATKAISUJA SIITÄ, MITEN JA MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ LÄHIÖITÄ LÄHDETÄÄN KEHITTÄMÄÄN.” – Asukkaiden keski-ikä lähiöissä on melko korkea ja väestö ikääntyy, mutta meillä on aika paljon rakennuskantaa, jossa ei ole lainkaan hissiä. Yleinen esteettömyys helpottaa ja tekee elämän mukavaksi muillekin kuin lapsille ja ikääntyneille, hän muistuttaa. RAKENTEELLISIIN ONGELMIIN KIINNI Lähiöiden ongelmia ei ratkaista yhdellä projektilla, vaan siihen tarvitaan isompia rakenteellisten ja perimmäisten ongelmien ratkaisemista. – Jokaiselle lähiölle on omat ratkaisunsa ja on tehtävä monia asioita yhtä aikaa; on kunnostettava sekä ympäristöä, rakennuksia, asuntoja että etsittävä ratkaisua työttömyyteen ja muihin vastaaviin ongelmiin. Yhteiskunnan murrokset ja rakenteelliset ongelmat kiteytyvät lähiöissä. Työttömyys tai pienituloisuus eivät synny lähiöissä eivätkä myöskään ongelmalähiöissä, vaan ne ovat isommista rakenteellisista asioista kiinni, hän toteaa. Lähiöiden kunnostaminen on pitkä ja laaja-alainen kehitysprosessi. – Jo pelkkä suunnittelu ja liikkeellelähtö vievät oman aikansa; kolmen vuoden projektissa ei välttämättä päästä kuin liikkeelle. Jos tavoitteena on maineen muuttaminen, puhutaan ehkä 20 vuoden prosessista. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja pitkäaikaisia toimenpiteitä. SUUNNITELMALLISUUTTA KEHITETTÄVÄ Nevalaisen mukaan lähiöille pitäisi tehdä sekä pitkän että lyhyen tähtäimen kehityssuunnitelmia samalla tavalla kuin rakennuksillekin on tehtävä sekä pitkän että lyhyen tähtäimen korjaussuunnitelmia. – Tässä on vielä paljon kehitettävää; monesti esimerkiksi putkiremontti tuntuu tulevan taloyhtiölle yllätyksenä. Lähiökehittämiseen pitää saada suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä samalla tavalla kuin yksittäisen talon korjaamiseenkin. Eihän
Korjausrakentaminen | 2015 • 1
To see the actual publication please follow the link above