12.1.2019 Kirkonseutu 1/2019 7
Sairaala -
sielun hoito
Hyvää
päivää
pappilasta
Johanna
Rantanen
Pappilassa päivä alkaa kahvilla.
Kuppi kuumaa ja hetki hiljaisuutta
aloittavat päivän. Vasta sen jälkeen
mieli suostuu tarttumaan
seuraavaan toimeen; sähköpostit
ja juoksevat asiat.
Ilahduin, kun kuulin Jalmarin
sairaalan työntekijöiden ristineen
työhuoneeni pappilaksi.
Hoitaja tuli kerran opiskelijoiden
kanssa tervehtimään,
jotta opiskelijat tietävät, missä
sairaalan pappila sijaitsee. Toinen
huhuili tullessaan ”onko pappilassa
valot päällä”.
KESKUSTELIN äskettäin potilaan
kanssa, joka vaikeiden sairauksien
ja luopumisten keskellä
pohti elämänsä mieltä. Se oli
hyvin rehellistä pohdintaa siitä,
mitä elämällä on enää annettavaa.
Onko sillä? Ei ihme, että
mieli masentuu, kun joutuu luopumaan
monista aiemmin iloa ja
elämänsisältöä tuoneista asioista.
Sopeutuminen muuttuneeseen tilanteeseen
vie aikaa eikä aina onnistu.
Vaikeisiin kysymyksiin ei ole
helppoja vastauksia. Vastauksia
tärkeämpää on silloin olla läsnä,
suostua matkakumppaniksi.
JOSKUS saan työssäni olla jakamassa
huojennusta siitä, kun
potilaan toipuminen vaikeasta
sairaudesta tai tapaturmasta
edistyy. Ilo on pystyä itse syömään
tai ottamaan askeleita! Joskus
tapaamisissa on kuitenkin vain
lohdutonta surua. Kun omaiset
ovat äkillisesti tai traagisesti
menettäneet läheisensä, lohduttomuus
voi olla sydäntä särkevää.
En voi ottaa kipua pois, en voi
omilla sanoillani lohduttaa, voin
vain olla. Silloin kun näissä tilanteissa
vietämme rukoushetkeä, se
on yhteistä huokausta, huutoakin
Jumalan puoleen. Että jossakin
olisi valoa ja toivoa. Että se voisi
tulla todeksi lohduttomille.
KOHTAAMISET kulkevat mukanani
pappilan hiljaisuuteen;
niin, mistä elämän mieli tulee?
Voiko lohduttomuus muuttua
lohdutukseksi? Pappilassa saan
hengähtää. Lepoa on katseen viivähtäminen
sairaalan pihamaan
kauneudessa tai vaikkapa virsien
hyräily. Kun suljen pappilan oven
kotiin lähtiessäni, huomaan
hyväntuntuisen läikähdyksen sisälläni.
Se kertoo kaksinkertaiset
kiitokset. Kiitos, että saan kohdata
näitä ihmisiä. Kiitos, että saan
palata omien asioideni ääreen.
Hyvään, tavalliseen arkeen.
Kirjoittaja on
sairaalasielunhoitaja ja pappi.
Eni Amadu on 39-vuotias seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti, joka tienaa alle euron päivässä.
Eni Amadu oppi
lukemaan nelikymppisenä
Katri SaarelaM
ikael Agricola
loi pohjan
suomen
kirjakielelle,
kansanopetukselle
sekä lukutaidolle
kääntäessään Uuden testamentin
suomeksi. Kuten Agricolan
Suomessa, myös nykyisen
raamatunkäännöstyön seurauksena
kansat saavat kirjakielen ja
oppivat lukemaan.
Hitaasti kirjain kerrallaan
malawilainen Eni Amadu kirjoittaa
nimeään paperiin. Hän
on vasta pari kuukautta sitten
oppinut pitämään kynää kädessä.
Kun oma nimi on paperissa,
suun valtaa leveä hymy.
– Osaan kirjoittaa nimeni.
Tunnen itseni täysivaltaiseksi
ihmiseksi, Eni Amadu sanoo.
Luku- ja kirjoitustaito ovat
Enille unelmien täyttymys.
Vielä vähän aikaa sitten hänen
allekirjoituksensa virallisissa
papereissa oli sormenjälki.
Eni kuuluu jaokansaan, joka sai
omakielisen Raamatun vuonna
2014. Lukutaidottomuus on
kuin eläisi vieraan kielen keskellä.
Lukutaidoton Ihminen
on herkästi huijattavissa, koska
ei tiedä, mitä allekirjoittaa.
– Ennen olin pimeydessä
kuin sokea ihminen. Nyt minä
näen.
Keino köyhyyttä vastaan
Lukutaitotyö on ratkaiseva keino
kamppailussa maailmanlaajuista
epätasa-arvoa ja köyhyyttä
vastaan.
Eni Amadu on 39-vuotias
seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti,
joka tienaa alle euron
päivässä.
Vain 55 prosenttia malawilaisista
naisista on lukutaitoisia.
Eni olisi halunnut päästä
lapsena kouluun, mutta perheellä
ei ollut varaa koulumaksuihin.
– Harmitti, kun kaverini
menivät kouluun, mutta minä
en päässyt. Häpesin itseäni
heidän seurassaan.
Kun Eni kuuli, että kylässä
alkaa lukutaitoryhmä, hän
ilmoittautui heti mukaan.
Opiskelu vaatii sitkeyttä
Kun lukutaitoluokka kokoontuu
iltapäivällä, naiset ovat jo
hakeneet kaivosta vettä, etsineet
polttopuita, valmistaneet
ruuan, tiskanneet ja pesseet
pyykkiä. Vaatii itsekuria tarttua
koulukirjoihin.
Eni toivoo, että lapset voisivat
käydä koulua. Koulu on
ilmainen, mutta koulupuku on
monelle perheelle liian kallis.
Enin suurimpana unelmana
on saada töitä. Lukutaitoisena
hänellä on siihen hyvät mahdollisuudet.
Naisten lukutaito mahdollistaa
kylän kehityksen. Lukutaitoiset
harvemmin lähtevät
muualle. He hyödyntävät omaa
kyläänsä taidollaan.
> TIESITKÖ? Suomalaiset saivat
kirjakielen ja oppivat lukemaan
Mikael Agricolan raamatunkäännöstyön
seurauksena.
Maailmassa on edelleen 750 miljoonaa
lukutaidotonta aikuista.
Lukutaitoa naisille Afrikassa -ohjelman
avulla 20 000 naista oppii
lukemaan. Ohjelma ulottuu 16 vähemmistökielelle
Etiopiassa, Keniassa,
Malawissa ja Tansaniassa.
Lukutaidoton
Ihminen
on herkästi
huijattavissa,
koska ei
tiedä, mitä
allekirjoittaa
SUOMEN PIPLIASEURA
Lukutaitotyö on ratkaiseva keino kamppailussa
epätasa-arvoa ja köyhyyttä vastaan.
Rukousvaellus kulkee läpi Lahden
KRISTITTYJEN ykseyden ekumeeninen
rukousviikko on kansainvälinen
rukousliike, joka on
laajasti tunnettu meillä ja muualla.
Sen perinteet ovat pitkät, sillä
sitä on vietetty jo yli sata vuotta.
Ekumeeninen rukousviikko on vuosittain
18.-25. tammikuuta. Tämän
vuoden teema on: Olkaa rehellisiä
ja oikeudenmukaisia.
Lahdessa rukousviikon seurakuntien
yhteiset ohjelmat toteuttaa
YTT (Lahden Kristittyjen
yhteistyötoimikunta). Lahdessa on
ainakin kolme tapahtumaa: rukousilta
lauantaina 19.1. kello 9-21 Wanhassa
Walimossa Lahdessa, helluntaikirkon
ja luterilaisen kirkon
rukousilta Nastolan kirkossa tiistaina
22.1. kello 18 ja Taize-lauluja
ja hiljaisuuden rukousta NNKY:n
salissa torstaina 24.1. kello 18.
Viikon päättää ekumeeninen
rukousvaellus perjantaina 25.1.
Rukousvaellukselle lähdetään
kello 18 Lahden kaupungintalon
portailta, jossa kuullaan ensin
Lahden kaupungin tervehdys.
Rukousvaelluksen reitti kulkee kaupungintalolta
ortodoksisen kirkon,
Pelastusarmeijan ja Ristinkirkon
kautta helluntaiseurakuntaan Kiveriönkadulle.
Rukousvaellukselle
osallistujien toivotaan ottavan mukaansa
kynttilälyhdyt.
Rukousviikolla on paikallisesti
esillä Lahden vaikea huume- ja
päihdeongelma ja se, miten
seurakunnat voisivat huomioida
tilanteen. Mukana yhteistyössä
on Lahden Jelppi, joka on suonensisäisesti
huumeita käyttäville
ja heidän läheisilleen tarkoitettu
terveysneuvontapiste.