20 Kirkonseutu 1/2019 12.1.2019
Puukirkkoa rakennetaan taas talkoilla
ENSI kesänä nähdään ja kuullaan, miten vasarat
paukkuivat, kun Lahden kauppalan väki rakensi oman
puukirkon talkoovoimin Kolkanmäen laelle.
Ainopuiston teatteri esittää Vanhan puukirkon
tarina -näytelmän heinäkuussa 2019 Kirkkopuistossa,
Ristinkirkon kainalossa; samalla paikalla minne
kirkon ensimmäinen kivijalka nostettiin paikalleen
heinäkuussa 1889.
Lahtelaiset pääsevät jälleen 130 vuoden jälkeen
mukaan talkootyöhön rakentamaan puukirkkoa.
Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Timo Taulo kutsuu
halukkaita kaupunkilaisia kertomaan muistojaan
puukirkosta käsikirjoitusta varten, tulemaan mukaan
esitykseen näyttelijäksi, laulajaksi, taustajoukkoihin
tai muuten vaan perehtymään puukirkon historiaan
ja teatterin tekemiseen.
Voit ilmoittautua mukaan:
- Puukirkkoillassa torstaina 17.1. klo 18 pääkirjaston
auditoriossa
- Näyttelijöiden infotilaisuudessa lauantaina 19.1.
klo 11 Kirkkokatu 5:n juhlasalissa
Tervetuloa rakentamaan muistojen puukirkkoa!
Lisätietoja antaa Timo Taulo p. 040 7010633, timotaulo@
gmail.com. www.ainopuistonteatteri.fi
Puukirkko seisoi
Kolkanmäellä lähes
90 vuotta, kunnes se
purettiin Ristinkirkon
tieltä 1977. Kuvassa
purkutyö jo alulla.
Juttusarjassa käsitellään Vanhan testamentin suuria kertomuksia.
Luomiskertomuksessa kohtaavat ikiaikainen selitys maailman synnystä ja ajankohtaiset näkökulmat luomakuntaan.
Luomiskertomus juhlii
luomakunnan pyhyyttä
Anu Heikkinen Kaikki alkaa siitä,
että on autiota ja
tyhjää. Vain Jumalan
henki liikkuu
syvien vetten
päällä pimeydessä.
Ja sitten tulee valo.
Vanhan testamentin
luomiskertomus
kuljettaa lukijan
parissa luvussa
läpi valtavien
kosmisten mullistusten.
Mukana on
koko maailmankaikkeus
taivaankappaleista
pienimpään
muurahaiseen
saakka.
Jos oikein
tarkkoja ollaan,
luomiskertomuksia
on
kaksi. Ensimmäinen
kertoo
maailman luomisesta
kuudessa päivässä.
Toinen kuvaa
tapahtumia vähän eri
järjestyksessä ja ihmisen
suhdetta luomakuntaan
ja Jumalaan.
– Luomiskertomukset
ovat ikivanhoja selityksiä
maailman synnystä, jotka on
kirjattu muistiin vasta paljon
myöhemmin. Vaikka niissä
kuvataan ikiaikaista kokemisen
tapaa, niillä on viestinsä kaikkina
aikoina, sanoo ekoteologiaan perehtynyt
tutkija ja pappi Pauliina
Kainulainen.
Luomiskertomukset ovat Kainulaisen
mukaan uskon muinaista
kieltä, jota ei pidä suoraan
rinnastaa moderniin luonnontieteen
kieleen. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin
on: alussa on vesi, ja
sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä
yhä
monimut- kaisempia
elämänmuotoja.
– Mielestäni voi hyvin arvostaa
molempia käsityksiä elämän
synnystä ja kehityksestä. Raamatun
äärellä lukijan tehtävänä
on kysyä kertomuksen merkitystä.
On arvioitu, että ensimmäinen
luomiskertomus on kirjoitettu
400-luvulla eKr. ja toinen
800- tai 900-luvulla eKr.
Raamatun alkukertomuksissa on
yhtäläisyyksiä
muun muassa
sumerilaisten ja babylonialaisten
luomismyyttien kanssa, kuten
alkukaaos, vesi sekä ihmisen
luominen maasta.
– Erojakin on. Raamatun
luomiskertomus ei ole väkivaltainen
eivätkä luomakunnan
osat ole itsessään jumalia, vaan
Jumala luo kaiken. Kiinnostavaa
on se, kuinka syvyys ja kaaos
ovat luomisen edellytys. Siksi
myöskään ihmismielen syvyyksiä
ei tarvitse pelätä.
Kainulaisen mielestä Raamatun
kuvausta maailman luomisesta
on usein tulkittu
liian ihmiskeskeisesti.
Kertomuksen
huipentuma
ei ole ihmisen
vaan lepopäivän
luominen.
Ihmisen yhteys
maahan ja
luontoon on
perustavanlaatuinen,
sillä
hänet luotiin
tomusta samana
päivänä kuin
maaeläimet.
– Tämä on
todella ajankohtainen
näkökulma
nyt, kun
puhutaan
ekologisesta
kriisistä, eläinten
kohtelusta ja
luonnon monimuotoisuuden
vähenemisestä.
Toisen luomiskertomuksen
mukaan Jumala asetti
ihmisen viljelemään ja
varjelemaan maata. Tämän
tasapainoisen kumppanuuden
hakeminen on nyt ajankohtaisempaa
kuin koskaan.
Raamattu korostaa luomakunnan
itseisarvoa ja Jumalan läsnäoloa
kaikessa luodussa. Luonto
on pyhä, mutta ei itsessään
jumalallinen.
– Meidän tulisi tietoisesti
irrottautua siitä ajatuksesta, että
ihmisellä on rajaton valta käyttää
hyväkseen luomakuntaa. Kun
ymmärtää luonnon pyhyyden,
siitä seuraa kunnioitus ja rajan
taju.
ANTTI YRJÖLÄ
Suuria
kertomuksia
tuhansien
vuosien
takaa
KIRJOITUSKOKOELMA, jota kristityt
kutsuvat Vanhaksi testamentiksi,
on yhteinen kristityille ja juutalaisille.
Pääosin se on kirjoitettu
hepreaksi, muutamat katkelmat
arameaksi.
Monet Vanhan testamentin
kertomukset kulkivat aluksi suullisena
perimätietona. Osalle niistä
on vastineensa myös muissa uskonnoissa
ja kulttuureissa. Tekstit
syntyivät usean kirjoittajan kynästä
ensimmäisellä vuosituhannella
ennen ajanlaskun alkua. Ne
vakiintuivat kokoelmaksi vuoden
100 jKr. tienoilla.
Vanhan testamentin kirjoitukset
voidaan jakaa lakiin,
historiallisiin teoksiin, profeettakirjoihin
sekä runo- ja viisauskirjallisuuteen.
Uusi testamentti
viittaa useissa kohdissa Vanhan
testamentin teksteihin. Jeesukselle
pyhät kirjoitukset merkitsivät
juuri heprealaisen Raamatun
tekstejä.
Vanhan testamentin kertomukset
säilyivät tärkeässä
asemassa myös varhaisissa kristillisissä
seurakunnissa. Ne ovat
olleet osa kristillistä perintöä koko
kirkon olemassaolon ajan.
Nykypäivän lukijassa moni
Vanhan testamentin kohta
saattaa herättää kummastusta,
niin paljon maailma on muuttunut
tekstien syntyajoista.
Samalla kertomuksissa on jotakin
tuttua: ihmisen tunteet
ja tarpeet ovat pysyneet hyvin
samankaltaisina.
Suuret kertomukset 1
/gmail.com
/www.ainopuistonteatteri.fi