3.11.2018 Kirkonseutu 18/2018 9
taivaan ja maan välillä
saada liikkeelle, kohti uutta? Ehkä on aika
matkanteosta, ja joka askeleelle löytyy lohduttava
MARKKU LEHTINEN
tausta siihen, että Jumala kaipaa
meitä ensin.
Räntilän mukaan ihminen
oppii parhaiten tunnistamaan
tunteitaan, toiveitaan ja tarpeitaan
suhteessa, jossa itseään voi
peilata toiseen. Pyhiinvaelluksella
peilinä toimii Jumala.
– Kulkiessa voi käydä läpi
asioita, jotka ovat jääneet omassa
elämässä pieniksi, vanhoiksi ja kuluneiksi.
Samalla voi luopua asioista,
joilla ei enää ole merkitystä.
Jumalan aika ei tikitä
Jaana Räntilän mukaan pyhiinvaellus
on prosessi, jolla on useimmiten
tietoinen alku ja loppu.
Vaikka pyhiinvaelluksen voi tehdä
myös aivan tutussa ympäristössä,
sen tekemisessä auttaa pieni etäisyys
tavanomaisesta ja arkisesta.
Rauhallinen ympäristö kuten
luonto ohjaa keskittymään.
Kristillisestä näkökulmasta jo
luonto itsessään julistaa Jumalan
suuruutta ja hyvyyttä.
– Menen usein rauhoittumaan
meren rannalle, missä näkee kauas.
Samanlaista rauhaa voi kokea
myös järven rannalla tai korkealla
näköalapaikalla, josta avautuvat
laajat maisemat.
Vanhat rakennukset, kirkot ja
kappelit voivat olla hyviä pyhiinvaelluksen
ympäristöjä. Myös
hautausmaat ovat hyviä paikkoja
pohtia sitä, miten kaikki on katoavaa
ja mikä merkitys on tällä hetkellä,
joka ei ole vielä kadonnut.
– Minua ravitsee kaikki vanha,
joka kutsuu pinnalta syvemmälle
ja kertoo, että ohikiitävän kronologisen
ajan läpi kulkee toinen
aika, Jumalan ikuinen aika. En
ole vain tikittävän kellon orja,
vaan minulla on elämässä syvempiä
juuria.
Sydän ja korvat auki
Pyhiinvaeltajaa auttaa Räntilän
mukaan keskittynyt, avoin, utelias
ja levännyt mieli. Nykypäivän
ihmiselle se on usein melkoinen
haaste, kun huomio sinkoilee
ärsykkeestä toiseen. Toisaalta
lepo saattaa myös löytyä matkan
varrelta.
– Ihminen on hyvin kokonaisvaltainen,
joten ruumiin
liike auttaa mieltä. Jos ei kykene
kävelemään, pyhiinvaelluksen voi
tehdä mielessään. Silloin vaikka
musiikki voi olla apuna.
Tekipä pyhiinvaelluksen liikkuen
tai mielessään, kuunteleminen
Pop up -pyhäkoulu tulee
MUISTATKO, kun olit pyhäkoulussa?
Kuulit raamatunkertomuksen,
lauloit ja rukoilit. Sait
myös pyhäkoulutaulun, johon
liimasit lampaita tai tähtiä.
Pyhäkoulussa on yhä samat
elementit, mutta pyhäkoulu
uudistuu ja elää ajan hengessä
säilyttäen kuitenkin
jumalanpalvelusluonteensa.
Pyhäkoulun innostunut uudistaja
on kouluttaja ja Lasten Kirkko
-median päätoimittaja Anita Ahtiainen.
Ahtiainen vierailee Lahdessa
viikon päästä lauantaina.
Hän esittelee muun muassa pop
up -pyhäkoulua ja tapoja nostaa
pyhäkoulua enemmän esiin. Tarkoituksena
on innostaa uusia seurakuntalaisia
pyhäkoulunohjaajiksi
ja antaa nykyisille ohjaajille
uutta evästä työhön.
Kristittynä olemiseen sisältyy
ajatus, että hänellä on jokin
tehtävä tässä maailmassa. Tästä
ajatuksesta kumpuaa halu tehdä
myös vapaaehtoistyötä.
- Seurakunnissa on ihmisiä,
jotka tuntevat kutsumuksekseen
työn lasten parissa. Lasten pyhäkouluperinnettä
halutaan pitää
yllä ja siten vahvistaa lapsen hengellisyyttä
ja antaa sille vahvat
juuret, pohtii Ahtiainen.
Pyhäkoulu on lapselle mukava
ja turvallinen paikka ja aikuiselle
mielekäs tehtävä. Perinteisten
säännöllisten pyhäkoulujen rinnalle
Ahtiainen on kehittänyt
malleja uudenlaiseksi pyhäkouluksi,
joka tuodaan lähelle lasta ja
perhettä.
Pop up -pyhäkoulua pidetään
siellä, missä on ihmisiä liikkeellä.
Vaikka kirkkopuistossa tai omalla
kotipihalla voi pistää pystyyn
pop up -pyhäkoulun tai torillakin,
mutta julkisille paikoille on pyydettävä
lupa alueen omistajalta.
- Miten olisi rinnepyhäkoulu
Messilässä talvisena lauantaina,
heittää Ahtiainen ideana.
Pop up -pyhäkoulun mallissa
on valittavana liikkuva, rakenteleva
ja taiteileva pyhäkoulu
sekä muskari. Kaikkiin näihin
toimintatapoihin saa mukavasti
yhdistettyä jumalanpalveluksen
rakenteen.
Pyhäkouluun tarvittavat tavarat
ovat leikkisäkeissä, joista
lapset voivat valita mieluisimman
juuri tätä pyhäkouluhetkeä
varten. Kun säkin suu avataan,
ollaan pyhäkoulussa. Pyhäkouluun
voidaan järjestää myös pieni
yhteinen ruokailuhetki.
- Pop up -pyhäkoulu voi toimia
kimmokkeena säännöllisesti kokoontuvaan
pyhäkouluun. Säännöllisyys
mahdollistaa prosessin
ja yhteyden, joka on suotuisa hengelliselle
kasvulle.
Nyt joku muistelee omia pyhäkouluaikojaan
ja kaipailee ihania
flanellokuvia, joilla pyhäkoulunopettaja
elävöitti raamatunkertomuksia.
Ei tarvitse olla huolissaan:
flanelloja on edelleen käytössä.
> UUDISTUVA PYHÄKOULU
Mitä on pop up -pyhäkoulu?
Pyhäkoulun näkyvyys ja mark-
kinointi, uusia materiaaleja ja
ideoita 10.11. kello 10-15,
Kirkkokatu 5
Koulutus on maksuton ja
sisältää laktoosittoman ja
gluteenittoman kasviskeiton
ja kahvit.
Tilaisuus on pyhäkoulun
ohjaajille ja muille, jotka ovat
kiinnostuneita pyhäkoulun
pitämisestä lapsille.
Lisätietoja ja ilmoittautu-
minen 5.11. mennessä
pirjo.l.kuikka@evl.fi
Laura Visapää
Päkä-lammas kutsuu lapsia pyhäkouluun.
on tärkeää. Sisimmästä nousevia
ajatuksia voi kuunnella Jumalan
edessä.
– On hyvä kysyä, missä tällä
hetkellä elämässäni olen, mikä
on totta minulle tässä ja nyt,
missä Jumala on tässä kaikessa,
mikä on suhteeni häneen ja mihin
hän minua kutsuu.
Kävellessä voi toistaa lyhyttä
raamatunkohtaa, sovittaa sen
askelten tahtiin ja kysellä, mitä
Jumala haluaa sen kautta sanoa.
Päivän tapahtumat voi myös
vaeltaa läpi Jumalan edessä.
Mielessä voi käydä läpi vaikeita
asioita sekä ilon ja voiman lähteitä,
pyytää ja antaa mielessään
anteeksi, kiittää Jumalaa kaikesta
hyvästä sekä pyytää siunausta ja
voimaa tuleviin päiviin.
– Samalla on hyvä mietiskellä
raamatunkohtia rukouksen
tavoin. Esimerkiksi psalmin 23
äärellä voi pohtia, mitkä ovat
olleet omassa päivässä vihreitä
niittyjä tai pimeitä laaksoja.
Siten sana pääsee laskeutumaan
sydämeemme ja saa mahdollisuuden
toimia.
Hengitystaskuja arkeen
Lomat ovat luontevia aikoja
pyhiinvaeltajan mielentilan saavuttamiseen,
mutta kuinka löytää
lepo myös arjen kiireiden ja
huolten keskellä? Räntilän mukaan
koko elämä voi olla pyhiinvaellusta,
jos sen tekee tietoisena
suhteestaan Jumalaan.
– Raamattu, rukous, ehtoollinen
ja uskovien yhteys syventävät
suhdettamme Jumalaan. Jos
niille varaa aikaa, se pitää meidät
pyhiinvaeltajina.
Pyhiinvaelluksen kokemuksia
voi harjoitella pienin askelin.
Työmatkalla voi kulkea metsikön
tai puiston läpi, muistaa Jumalan
läsnäolon ja lausua pienen
rukouksen. Hiljentyä voi myös
pyörällä tai autolla ajaessa. Ruokatunnilla
voi hakeutua rauhalliseen
paikkaan, bussipysäkillä tai
vaikka kauppareissulla voi etsiä
mielestään raamatunkohdan.
– Arkeen on hyvä luoda hengitystaskuja,
joissa tietokoneen,
kännykän, työn ja perheen vaatimukset
ovat hetken kauempana.
Näissä hetkissä voi kuulostella
itseään ja Jumalaa ja sanoa, että
tässä olen sinun kanssasi ja sinä
olet minun kanssani, Jumala,
tässä me kohtaamme.
Myös kotiin voi rakentaa
pienen tilan, joka muistuttaa
Jumalan läsnäolosta arjessa. Se
voi olla vaikka ikoni seinällä tai
pihalla kasvava puu, jonka juurella
hiljentyy.
– Puu on hyvä vertauskuva
ihmiselämästä. Juuret ovat maassa,
mutta latva kurottuu kohti
taivasta. Elämme täällä maan ja
taivaan välillä.
2.11.2018
link