2 Kirkonseutu 2/2018 13.1.2018
Blogi
>
LUE LISÄÄ
KIRKONSEUTU.FI
ENSIMMÄISEN kosketuksen kotiseurakuntaani sekä kristinuskoon olen
ottanut muutaman kuukauden ikäisenä, kun kastejuhlaani on vietetty
Nastolan kirkossa. Lapsuudessani kävin pyhäkoulua ja harrastin partiota.
Rippikouluiässä hetken kuuluin Keski-Lahden seurakuntaan ja rippikoulun
kävin hieman epätyypillisesti Vierumäellä jääkiekkoriparilla.
Salla Natunen blogissaan
Ympäri mennään, yhteen tullaan!
Pyhänseutu Pääkirjoitus
Virsi
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa
Hyvä paimen |
Jumalan olemassaolo ei ole kiinni siitä, mitä raamatuntutkijat väittävät
tai mitä mieltä meidän pitäisi olla eri raamatunkertomuksista. Jos Jumala
on kaikkeuden ja olemassaolon ydin ja syvin lähde, kysymys on
paljon suuremmista asioista, kuin minun tarpeestani olla oikeassa.
Anna-Mari Kopo blogissaan
Kun ikimetsä kaatuu
ÄSKETTÄIN saimme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa,
joulua. Loppiainenkin on jo takana. Joulun ja
loppiaisen sanoma vei meidät olkivuoteen äärelle, pienen
Jeesus– lapsen seimen äärelle. Joulun lapsessa Idän tietäjät
näkivät Vapahtajansa (Matt.2:1). Tuleva sunnuntai
14.1 on jo toinen sunnuntai loppiaisesta. Pyhäpäivän Raamatun
tekstit johdattelevat Jeesuksen julkisen toiminnan
alkuun.
Sunnuntain evankeliumiteksti (Luuk.4:16-21) kertoo
Jeesuksen pitämästä puheesta synagogassa. Nasaretin
synagogassa pidetystä Jeesuksen puheen sisällöstä ei
Raamatussa kovin paljon kerrota. Sen me kuitenkin tiedämme,
että monet suuttuivat Jeesuksen puheeseen.
“Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt
toteen.” Raamattu kertoo, että ihmiset olivat raivon vallassa
ja ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista yrittäen jopa
surmata hänet.
Jeesus ilmaisi kotikylänsä asukkaille olevansa kauan
odotettu Messias, Pelastaja, rauhan- ja armon tuoja. Hyvä
sanoma - evankeliumi ei kuitenkaan kelvannut. Sanoma
Herran riemuvuodesta ei kelvannut (3.Moos.25). Jumalan
Pojan tarjous oli kotikylän Nasaretin asukkaille liikaa ollakseen
kauan odotetun lupauksen täyttymys.
Ensi sunnuntain vaihtoehtoisen evankeliumitekstin
mukaan Jeesus julisti Jumalan evankeliumia: ”Aika
on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Matt.1:14-15). Ylösnousseen
Jeesuksen käskyn mukaisesti kaikille kansoille,
Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava
parannusta ja syntien anteeksiantamista (Luuk.24:47).
Jumalan valtakunnan evankeliumissa syntinen ihminen
vapautetaan Pyhän Hengen sanassa Kristuksen
ansion tähden hänen nimessään ja sovintoveressään.
Evankeliumi on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille,
jotka sen uskovat. (Room.1:16).
Jeesus Kristus, Herramme.
Maan päällä ollessasi sinä ilmaisit
monin tavoin kirkkautesi.
Elämän arjessa
meiltä hämärtyy usein se,
että sinä elät ja teet työtäsi meidän maailmassa.
Ravistele meidät hereille Henkesi avulla
ja vahvista uskoamme rakkautesi voimaan.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.
Kristian Saarnio
Hollolan seurakuntapastori
SUNNUNTAI 14.1.
Jeesus ilmaisee
jumalallisen voimansa
Kaanan häitä kuvaava teksti oli
aikoinaan yksi loppiaisen aiheista.
Kun kertomus tietäjistä liitettiin
keskiajalla loppiaiseen, evankeliumiteksti
Kaanan häistä sijoitettiin
toiseen loppiaisen jälkeiseen sunnuntaihin.
Näin kirkkovuodessa
siirrytään Jeesuksen lapsuudesta
hänen julkisen toimintansa alkuun.
Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään
Jumalan suuria tekoja.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42, Jes.
62:1–3, Tit. 1:1–3, Luuk. 4:16–21 tai
Mark. 1:14–15
SUNNUNTAI 21.1.
Jeesus herättää uskon
Jeesuksen julkinen toiminta on
alkanut. Opettamalla ihmisiä ja
parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee
jumalallisen kirkkautensa.
Hänen ihmetekonsa ja niiden
ihmisten todistukset, jotka ovat
saaneet tuntea hänen voimansa,
herättävät kansallisuudesta riippumatta
uskon häneen auttajana
ja Vapahtajana.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos.
32:36–39, 2. Kor. 1:3–7, Mark.
1:29–39
LAURA VISAPÄÄ
Seurakunta koolla on,
Herra, huoneessasi.
Täällä jälleen etsimme
sinun kasvojasi.
Keskellämme kärsien,
Jeesus Kristus, kuljet.
Köyhät, sairaat, sorretut
sydämeemme suljet.
Virsikirja 175:1
1
Seurasin uudenvuoden aattona
ilotulituksia eri puolilla
Lahtea. Vuoden vaihtuessa
näytti siltä kuin koko kaupunki
olisi ollut yhtä välkettä
ja kimallusta. Tuhansia
raketteja ammuttiin ilmaan joka suunnassa,
mihin päin vaan katseen käänsi.
Oma tuntumani oli, että taivas oli värikkäämpi
ja kimaltavampi kuin vaikkapa
vuotta aiemmin. Tätä käsitystä tukee
ainakin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
Tukesin teettämä tutkimus, jonka mukaan
aiempaa useampi suomalainen aikoi
ostaa ilotulitteita.
Taustalla voi olla monta syytä sille,
miksi juuri nyt vuoden vaihtumista
halutaan juhlia aiempaa
näyttävämmin. Toivottavasti
se kertoo jotakin taloudellisen
tilanteen piristymisestä ja
kasvaneesta toiveikkuudesta.
Itse ilotulitteiden ampumisesta
ollaan kuitenkin
montaa mieltä.
Osa haluaisi kieltää
niiden ampumisen
kokonaan turvallisuuden
vuoksi,
joidenkin mielestä
ilotulitteet ovat käsittämätöntä
rahan
tuhlausta ja osa
puolestaan pohtii,
miten ja millaisissa olosuhteissa raketit
on valmistettu.
Oli rakettien paukuttelusta mitä
mieltä hyvänsä, niin kauniilta ne joka tapauksessa
näyttävät. Ja niiden katseleminen
saa miettimään mennyttä ja tulevaa,
odotuksia ja avoinna olevia kysymyksiä.
Mielessä voi olla haaveita ja innostunutta
uteliaisuutta tulevaan vuoteen. Mutta
joillakin ajatukset voivat olla enemmän
epäröiviä tai jopa pelokkaita.
Ehkä vuoden alussa on kuitenkin
paikallaan tehdä pieni ilotulitus omassa
mielessä. Lennättää ajatuksia ilmaan
ja katsoa miten ne säkenöivät. Yrittää
löytää ilon pilkahduksia ja myönteisiä
asioita omassa elämässä ja jakaa niitä
muille. Laittaa se hyvä mitä meillä
on, näkyville ja kiertoon. Näin joku
toinen voi saada minun omasta
pienestä ilotulituksestani kipinän,
innostuksen ja hyvän mielen.
Pohjimmiltaan meidän tehtävämme
kirkossakin on eräänlaista
ilotulitusta. Tarkoitus on
jakaa sitä hyvää, mitä meillä
on, muillekin. Kertoa evankeliumia
innostuneesti, jopa
säihkyen, niin että ilo näkyy
ja kuuluu kauas. Ettei jää
epäselväksi millä asialla
olemme.
Maritta Roslakka
Mielen ilotulitus