2 Kirkonseutu 13/2017 19.8.2017
Blogi
>
LUE LISÄÄ
KIRKONSEUTU.FI
JO keväällä kyselin lapsiltani heidän kesälomatoiveitaan. Ehkä hieman
yllätyin, kun en saanutkaan vastaukseksi risteilyä tai automatkaa
johonkin pidemmälle. Edes etelän lomakohde ei noussut pistesijoille
lievän lentopelon takia. Mitä ne toiveet sitten olivat? Ollaan vaan
kotona. Tehdään jotain kivaa yhdessä ja leikitään kavereiden kanssa.
Asia selvä.
Virve Valkeavuori blogissaan Lasten lomamuistot
Pyhänseutu Pääkirjoitus
SUNNUNTAI 20.8.
Etsikkoaikoja
Tämä sunnuntai on lähellä
juutalaisen perimätiedon mukaista
Jerusalemin temppelin
hävityspäivää. Tähän tapahtumaan
viittaa päivän perinteinen
evankeliumi.
Jumalan oman kansan historia
osoittaa, että elämässä on aikoja,
jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt
erityisesti joutuvat ratkaisujen ja
valintojen eteen. Etsikkoaikaan
pätee sana: ”Jos te tänä päivänä
kuulette hänen äänensä, älkää
paaduttako sydäntänne” (Hepr.
3: 15).
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 81:9-17, Jer. 6:16-19,
Room. 11:17-24, Luuk. 4:23-30
Virsi
SUNNUNTAI 27.8.
Itsensä tutkiminen
Jumalan sana neuvoo meitä
arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme.
Hyvä paimen |
Oikea itsensä
tunteminen näkyy nöyryytenä
ottaa vastaan armo yksin Jumalan
lahjana. Itseriittoisuus vääristää
ihmisen todellisuudentajun. Hän
kuvittelee pystyvänsä täyttämään
Jumalan tahdon omin neuvoin.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 51:6-14, Job 42:1-6 tai 1.
Sam. 17:37-45, 48-50, Room. 7:14-
25, Matt. 21:28-32
LAURA VISAPÄÄ
Suo, Jeesus, paras opettaja,
itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja,
nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin,
sinulta avun löytäisin.
Virsikirja 409:1
LÄHDIN ottamaan selvää, mitä Raamatun teksteillä oikein alun perin
haluttiin sanoa. Ratkaisuni oli unohtaa, mitä minulle on opetettu
ja tutkia, mitä Raamatun kirjat itse kertovat itsestään. Aloin ymmärtää
raamattututkimuksen apukeinona Raamatun salaisuuksien
avaamiseen.
Hannu Lehdeskoski blogissaan Tylsä Raamattu
SUOMEN kesä on lyhyt ja - lisäämme usein kyynisesti
”mutta vähäluminen.” Tuntuu siltä, että oma sisäinen
turtumuksemme tekee sen vieläkin lyhemmäksi.
Useimmat meistä iloitsevat suuresti alkukesästä. Ihmettelemme
silloin luonnon heräämistä talven jälkeen,
lehtien puhkeamista puihin – joka tuntuu tapahtuvan
”ihan silmissä.” Kiinnitämme huomion alkukesän ihmeisiin
kuten tuomien ja pihlajien kukintaan, iloitsemme
kun sireenit ja kielot kukkivat. Keskikesällä usein ihmettely
loppuu ihan kuin kesä olisi jo loppunut ja talvi
alkanut.
Voisiko kehittää itsessä ihmettelyn taitoa? Kykyä
nähdä maailman kauneus, Luojan suuri luomus? Vastaus
on yksinkertainen: pysähtymällä, miettimällä kokemuksiamme
ja muistojamme ja kiinnittämällä huomiomme
siihen, mikä koskettaa sisintämme.
Tällainen ajatus hiipi mieleeni,
kun jokin aika sitten
tarkastelin listaa, jossa
kerrotaan seurakuntayhtymämme
johtoryhmän
kokoontumispäivät tänä
syksynä. Nimeni löytyi erään kokouksen
kohdasta, johon on merkitty vuorossa
oleva alkuhartauden pitäjä.
Nousin mielessäni kapinaan. Miksi
minulle on laitettu alkuhartauden pitäminen,
vaikka johtoryhmässä on pöytä
täynnä alan ammattilaisia? Heille vielä
maksetaankin siitä. Eihän minulle makseta
siitä, että laadin hartauksia. En ole
muidenkaan päälliköiden kuullut pitävän
hartauksia, vaan he saavat keskittyä
rauhassa oman alansa juttuihin
kuten vaikkapa kiinteistöjen asioihin
tai talouteen. Harkitsin jopa, että
kieltäydyn koko hartauden pitämisestä,
sillä mielestäni minulla olisi
muutakin tekemistä. Ja oikeastaan
olennaisempaa.
Hetkinen, onko sittenkään
olennaisempaa? Miten
olenkaan itse puhunut
viestinnästä… että se on
yksi kirkon perustehtävä.
Kaikki kirkon työntekijät
ovat viestijöitä ja
kirkossa viestitään monella
tavalla. Yksi viestii
tekojen kautta diakoniatyössä,
toinen viestii saarnan
kautta, kolmas soittamalla
ja laulamalla, neljäs
Luin eräästä harrastajakalastajasta, joka oli ollut
eräänä loppukesän päivänä kalastamassa yksin joella
nauttien kauniista päivästä. Kävellessään kotiin hän
katsoi pilviä ja kukkuloita ja hänen sydämensä liikuttui
näkemästään kauneudesta. Tuossa hetkessä maailma
muuttui häivähdykseksi Jumalasta.
Itse tarvitsin pienen lapsen opettamaan minulle ihmettelemisen
taitoa. Olimme menossa alle parivuotiaan
pikkupojan kanssa ulos muovisten leikkikalujen kanssa.
Meillä oli suunnitelma, minkä mukaan toimittaisiin.
Mutta eihän se niin mennyt. Lapsella oli muita ajatuksia
ulkoilusta. Lelut olivat lähes tarpeettomia, kun piha oli
täynnä leluja: käpyjä, kiviä ja keppejä, joita hän poimi innoissaan
maasta. Lopullisesti meidän aikuisten suunnitelmat
muuttuivat, kun lapsi opasti meitä tien reunalle
katsomaan ihastuneena kun koppakuoriainen ylitti tietä.
Hän ihmetteli tätä ihmettä ensimmäistä kertaa elämässään
ja hän opetti meitä tekemään samoin.
Tarvitsemme usein pieniä lapsia opastamaan meitä
siinä, miten itse asiassa Ihmeet ovat koko ajan läsnä,
mutta me itse, oma mielemme,
on poissa.
Timo Lavoila
seurakuntapastori
Heinola
Kesän ihmettelystä
pitämällä lapsille kerhoa ja niin edelleen.
Eli eikös tämä hartauden pitäminenkin
ole viestintää?
Olen yrittänyt välittää työntekijöillemme
ajatusta siitä, että useissa kirkon
tehtävissä olisi oltava valmiuksia uusien
asioiden tekemiseen. Eli niidenkin
työntekijöiden, jotka eivät alun perin ole
kirkkoon tulleet nimenomaan viestintätehtäviin,
tulisi tänä päivänä opetella
uusia taitoja kuten vaikkapa nettisivujen
päivittämistä tai sosiaalisen median
käyttöä.
Nyt kuitenkaan minulle itselleni ei
tuntunut kelpaavan työtehtävä,
jota ei ole työnkuvaani alun perin
kirjattu. Ajateltuani näin
pitkälle, huomasin siis, että
olin itse haluton noudattamaan
omia periaatteitani.
On monesti helppo huomata,
mitä muiden pitäisi
tehdä, jättää tekemättä,
tehdä paremmin tai toisella
tavalla. Mutta kovin
vaikea on välillä myöntää,
että joskus olisi paikka
ottaa omakin toiminta
tarkasteluun.
Tällä kertaa huomasin
itse olevani menossa
ajatusteni kanssa väärään
suuntaan, mutta joskus
siihen tarvitaan myös
toisten herättelyä.
Maritta Roslakka
Tämä ei kuulu minulle