8 Kirkonseutu 11/2017 10.6.2017
Torpan tyttö ja räätälin poika
Laura Visapää Toukokuun puolivälissä
lahtelaiset Lyyli
ja Risto Taipale
viettivät timanttihäitään
- kuukauden
etuajassa, sillä yli 70 ihmisen
klaanille oli vaikea löytää yhteistä
aikaa. Paikalla Ahtialan seurakuntakeskuksessa
olikin suuri
joukko Taipaleen sukua neljässä
polvessa.
Lapsenlapset lauloivat ja soittivat,
viisi omaa poikaa lauloivat
Joutsenlaulun, joka on Niilo
Niemisen, Lyylin veljen sanoittama
ja säveltämä laulu. Oli
puheita, ojennettiin kukkia ja
laulettiin yhdessä sama virsi kuin
60 vuotta sitten vihkiäisissä.
60 vuotta aviossa, 60 vuotta
elämää Pyhättömänmäellä. Mäelle
on rakennettu koti ja siellä
on kasvatettu kahdeksan lasta
ja iloittu 27 lapsenlapsesta ja 14
lapsenlapsenlapsesta. Talo on
alun perin viisaasti ajateltu: kaikki
samassa tasossa. Nyt kun jalka
ei enää nouse yhtä ketterästi ja
ikä alkaa painaa, Taipaleet voivat
yhä asua rakkaassa kodissaan
ilman apua.
- Jumala on antanut meille
terveyttä, sanoo Risto Taipale
kiitollisena.
Kun räätälin poika Myrskylästä
ja torpan tyttö Jämsästä
menivät naimisiin 15.6.1957, oli
aurinkoinen kesäpäivä. Aamupäivällä
vihkipari kävi polkupyörillä
Rauma-Repolan yleisessä
saunassa. Sitä ennen Lyyli oli
käynyt torilta ostamassa orvokkeja
Riston pikkumökkiin
Pyhättömänmäelle ja laittanut
uudet matot lattialle. Mökissä
alettiin asua yhdessä vasta papin
aamenen jälkeen. Se oli nuorenparin
vakaumus ja ajan tapakin.
Käsikoukkuakin kuljettiin
ensimmäisen kerran alttarille
mennessä.
Nuoret olivat tavanneet Onnelantiellä
rukoushuoneella, ja
siellä heidät vihki avioliittoon
rovasti Erkki Pietari Vuornos.
Risto Taipaleelle avioliitto
oli suuri askel, ja elinikäinen
sitoutuminen pelotti. Rippi-isä
rohkaisi ottamaan tuon askeleen
Lyylin kanssa. Lyyli taas nopeana
ja päättäväisenä tiesi, että
tuon miehen hän haluaa puolisokseen.
Taipaleitten elämää ovat
kantaneet lestadiolaisesta kodista
saadut eväät: usko ja työnteko.
- Niillä ollaan pärjätty maailmassa,
sanoo Lyyli.
Taipaleitten puheessa toistuvat
usein sanat: usko Jumalaan,
rakkaus, vaatimattomuus ja ahkeruus.
Pyhänä käydään kirkossa
tai seuroissa, mutta usko on koko
ajan arjessa läsnä.
Elämä pikkumökissä oli niukkaa.
Risto oli Vikströmin sähköliikkeen
Lyyli ja Risto Taipale rakkaassa kodissaan Pyhättömänmäellä. Pöydällä on timanttihääpäivänä saatuja onnittelukukkia.
apupoikana ja myöhemmin
asentajana. Kun Risto lähti
opiskelemaan Helsinkiin sähköteknikoksi,
Lyyli elätti perhettä
pesemällä pyykkejä herrasväelle,
jakamall lehtiä, siivoamalla kaupassa
ja tekemässä ompelutöitä
kotona - ja hoiti samalla kolmelapsiseksi
kasvaneen perheen.
Sähköteknikon paperit veivät
Riston vaativiin työtehtäviin ja
palkkakin nousi. 28-neliöisen
pikkumökin viereen Taipaleet
rakensivat uuden kodin vuonna
1966. Risto oli päivät töissä ja
illat rakennuksella. Lyyli ruokki
nyt nelilapsisen perheen ja
rakennusmiehet. Rakennustyömaan
hiljennyttyä puolelta öin,
hän kantoi kaivosta vedet ja alkoi
pestä betonisiiloa.
- Meillä oli vain yksi kotiavain,
sillä olin aina kotona silloin,
kun lapset tulivat koulusta,
Lyyli muistelee.
Lyylin lämpimillä sämpylöillä
ruokittiin lapset ja heidän
kaverinsa. Vieläkin lasten ystävät,
jotkut jo isovanhempia, muistelevat
Lyylin sämpylöitä.
Suuri ilonaihe Lyylille on
ollut jälkipolven kouluttautuminen.
- Olin köyhän torpan tyttö
enkä päässyt kouluja käymään,
vaikka olisin halunnut. Nyt olen
kiitollinen, että lapsemme ovat
opiskelleet hyviin ammatteihin,
joskin vaativiinkin, sanoo Lyyli.
Pitkässä avioliitossa on ollut
paljon työtä, uskoa ja rakkautta,
mutta myös vastoinkäymisiä.
- Paljon on tarvittu sovittelua,
paljon pyydetty ja annettu
anteeksi. Kaikissa elämäntilanteissa
on kysytty Jumalan tahtoa,
ja Jumala on meitä auttanut.
Vaikeuksiin on yleensä tullut onnellinen
ratkaisu, pohtii Risto.
- En ole tämän ajan ihmisiä.
Joka ilta meillä kädet menevät
rukoukseen ja pyydämme
Jumalalta johdatusta ja siunausta
lapsillemme ja heidän perheilleen,
kertoo Lyyli.
Molemmat kiittävät toisiaan
yhteisestä taipaleesta. Suurinta
on ollut uskollisuus ja luottamus.
- Minulla on vaimo, joka on
tehnyt kaikkensa perheen ja
lasten eteen. Hänellä on ollut
avoimet kädet ja avara sydän antamaan
muillekin. Pieni kappale
yhteistä matkaa on vielä jäljellä,
sanoo Risto.
- Jumala on antanut minulle
hyvän miehen. Risto ei ole koskaan
pahaa sanaa sanonut lapsille
eikä räyhännyt, vaikka viisi
poikaamme energisiä olivatkin.
Rukoilen joka päivä, että voisin
ilolla palvella Ristoa ja käyttää
ystävällisiä sanoja.
Taipaleitten kodissa näkyvät
sekä Riston että Lyylin taitavat
kädet. Ikkunaverhot, matot
ja pöytäliinat kertovat Lyylin
rakkaudesta kangaspuihin, joissa
vuosien varrella on syntynyt
1000 metriä kudonnaisia. Lyylillä
on myös pitokokin taidot ja
puutarhurin viherpeukalo.
Riston harrastuksena ovat
puutyöt. Taidokkaita seinä- ja
lattiakelloja on syntynyt kaksikymmentä
sekä kolme kauniisti
soivaa viulua. Sekä Riston kelloja
ja viuluja että Lyylin mattoja
on ollut esillä useammassakin
näyttelyssä.
Risto Taipaleen vapaa-ajasta
suuri osa on mennyt yhteisten
asioiden hoitoon. Luottamustehtävät
seurakunnassa kestivät
yli 40 vuotta, ja tuohon kauteen
sisältyi myös aika kirkolliskokousedustajana.
Kunnallisiakin
luottamustehtäviä kertyi noin 30
vuodelta. Nyt pojat Esa Taipale
ja Esko Taipale jatkavat isänsä
jalanjäljissä Lahden seurakuntayhtymän
luottamustehtävissä.
Lyyli ja Risto ovat pitäneet
nuoruudesta lähtien päiväkirjaa
niin perhepiirin kuin maailmankin
tapahtumista. Päiväkirjoihin
tulee yhä merkintöjä.
Kymmeniin päiväkirjoihin
tallentuneesta tiedosta kumpikin
ovat koonneet omat muistelmateoksensa,
joiden tuotolla
on tuettu lähetystyötä Keltossa.
Lyylin kirja on nimeltään Rapsulan
torpan tyttö ja Riston kirja
Myrskylän räätälin poika.
Kun ikää on yli 80 vuotta,
suurin osa elämää on väistämättä
takana. Muistot viivähtävät
työntäyteisissä vuosissa, lasten
kasvussa, harrastuksissa ja luottamustehtävissä.
Elämä on hiljaista
luopumista. Pikkuhiljaa Pyhättömänmäen
talosta on tyhjennetty
vintti, ja pihamökkiäkin on käyty
läpi. Kesällä siivotaan Lyylin
tilkkuja ja Riston papereita.
- On tulossa elämän viimeinen
suora, ja itsekin huomaa,
miten pikkuhiljaa riisutaan.
Kaikkein tärkeintä on usko
Jumalaan, että minullakin olisi
lampussani öljyä ja tulta, kun se
hetki koittaa, Risto huokaisee.
Lyyli levittää lattialle Kankurin
Ilossa kutomansa elämäntarinamaton.
Raidat kertovat
nuoren parin elämästä, lasten
syntymisistä ja muista tärkeistä
tapahtumista. Matossa on vain
yksi musta sururaita merkkinä
Riston sairastumisesta syöpään
kaksikymmentä vuotta sitten.
- Hyvä on elämä ollut, kiittää
Lyyli Jumalaa.
”Kaikissa elämäntilanteissa
on kysytty Jumalan tahtoa.”
LAURA VISAPÄÄ
Lyyli ja Risto Taipale ovat kulkeneet yhteisellä taipaleella 60 vuotta.