2 Kirkonseutu 9/2017 6.5.2017 Blogi > LUE LISÄÄ KIRKONSEUTU.FI OMA kotini siunattiin muutama vuosi sitten. Koin sen erittäin merkityksellisenä tilaisuutena. Yhtä lailla koen, että kodin siunaaminen on perustehtävääni diakoniatyössä. Tätä toimitusta kysytään silti liian harvoin. Virve Valkeavuori blogissaan Kodin siunaaminen Pyhänseutu Pääkirjoitus SUNNUNTAI 7.5. Jumalan kansan koti-ikävä Päivän psalmi muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee”. Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 66:3-9 tai Ps. 126, Jes. 54:7-10, 1. Piet. 1:3-9 tai 2. Kor. 4:16- 18, Joh. 17:11-17 Virsi SUNNUNTAI 14.5. Taivaan kansalaisena maailmassa Psalmi 98 kytkee tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa. Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 98:2-9, Jes. 32:15-20, Room. 8:9-11, Joh. 17:6-10 Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen. Virsi 106:3 Hyvä paimen | TOIMIESSANI Yhteisvastuu-kerääjänä olen surukseni huomannut, että yhä enemmän aikuiset kuluttavat energiaa kiertääkseen kerääjän, ja hänen ajokoirailmeensä saadakseen lippaaseen edes muutaman kolikon kilahtamaan. Asko Raita blogissaan Kylmää kyynisyyttä vai lämmintä lahjan antamista? Valon aikaa ME ELÄMME juuri nyt lisääntyvän valon aikaa. Kevään etenemisen ja kesän lähestymisen myötä pitkä ja pimeä talvi jää vähitellen taakse. Luonto herää eloon, valo lisääntyy. Pimeä talviaika vaihtuu valoisaan kesäaikaan. Myös kirkkovuodessa me elämme juuri nyt valon aikaa – pääsiäisen tuoman toivon valon aikaa. Pitkäperjantain synkkä, musta suru – Jeesuksen ristiinnaulitseminen sekä hänen kuolemansa ja hautaamisensa – ovat jääneet taakse. Hauta on tyhjä; Jeesus on ylösnoussut kuolleista. Suru on vaihtunut iloon, surun musta pimeys toivon valoon ja valkeuteen. Vaikka elämämme vähitellen palautuukin arkisiin uomiinsa, pääsiäisen juhlapyhien jälkeen, ja pääsiäismunat ja muut pääsäisasiat ja -esineet poistuvat vähitellen kodeistamme ja kaupoista ja vaihtuvat vapputavaroihin, niin pääsiäisen aika, juhla-aika, ei silti ole ohi. Sillä kirkkovuodessakin pääsiäisen juhla-aika jatkuu aina helluntaihin, Pyhän Hengen tulon juhlaan, saakka – ja todellisuudessa vielä pidempäänkin. Sillä me, Jumalan lapset ja Jeesuksen opetuslapset ja hänen seuraajansa, saamme elää koko elämämme ajan, aivan jokaisena elämämme päivänä, pääsiäisen aikaa, ylösnousemuksen ilossa. Me saamme uskoa ja luottaa siihen, että Jeesus on totisesti ylösnoussut. Ja ylösnousemisellaan hän on voittanut kuoleman myös meidän puolestamme. Siksi me saamme iloita ja elää toivon valossa – emme vain pääsiäisenä tai nyt, pääsiäisaikana, vaan aivan jokaisena elämämme päivänä. Mira Kivilahti seurakuntapastori Kuhmoinen-Padasjoki kappeliseurakunta Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä kansalaisaloite, jossa vaaditaan eutanasialain säätämistä ja eutanasian laillistamista Suomessa. Kansalaisaloite sai lyhyessä ajassa hieman yli 63 000 kannattajaa. Kuolema on asia, jonka meistä jokainen kohtaa vain kerran. Kukaan ei ole täysin asiantuntija tai ammattilainen kuoleman kohtaamisessa. On ammatteja, joissa kuolema, kuoleman läheisyys ja kärsimys tulevat tutuiksi. Näiden ammattien harjoittajilla on meitä muita ihmisiä valistuneempia näkemyksiä kuolemasta ja kuoleman kohtaamisesta. Hoitoalalla ja seurakunnissa tällaisia henkilöitä on melko paljon. Mutta, vaikka lääkärit tai papit olisivat nähneet ja kohdanneet kuinka monta kuolevaa tahansa, ei heilläkään olisi sellaista pätevyyttä, että voisivat todeta tietävänsä kaiken kuolemasta ja kärsimyksestä. Eutanasia on tämän vuoksi aihe, josta on keskusteltava hyvin, hyvin herkällä korvalla ja maltillisella asenteella. Eutanasia tarkoittaa aktiivista toisen ihmisen elämän päättämistä silloin, kun ihminen sitä itse pyytää ja taustalla on kuolemaan johtava sairaus ja kestämätön kärsimys. Jos eutanasia laillistettaisiin Suomessa, tarkoittaisi se sitä, että joillekin lääkäreille saattaisi tulla yhdeksi työtehtäväksi ihmisen tappaminen. Kun ajattelee lääkärin ammatin perimmäistä tarkoitusta, tämä tuntuu hyvin ristiriitaiselta. Kirkolla ei ole virallista kantaa eutanasiaan. Monissa lausunnoissa kirkon edustajat ovat kuitenkin ilmaisseet kannattavansa ensisijaisesti saattohoidon kehittämistä siten, että se olisi laadukasta riippumatta siitä missä päin Suomea tai missä hoitolaitoksessa tai kodissa potilas asuu. Tämä olisikin tärkeää. Hyvä ja huolehtiva saattohoito tulisi saattaa kaikkien sitä tarvitsevien ulottuville riippumatta siitä, mitä itse eutanasiasta päätetään. Eutanasiasta sen sijaan tarvitaan vielä paljon keskustelua, miettimistä ja harkintaa. Kysymys on elämästä ja kuolemasta aivan konkreettisesti. Kristillisen uskon mukaan jokaisen ihmisen elämä on lahja, ja jokaisella elämällä on erityinen arvo. Maritta Roslakka Eutanasia-aloite herättää paljon kysymyksiä
Kirkonseutu | No 9 • 2017
To see the actual publication please follow the link above